keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Viron tasavalta täyttää vuoden kuluttua sata vuotta - on monta syytä rakastaa Viroa

Kuresaari Saarenmaalla.
Viro viettää itsenäisyyspäiväänsä 24. helmikuuta. Nyt juhlitaan 99. syntymäpäivää. Vuoden kuluttua Virossa juhlitaan pyöreitä vuosia. Silloin Viron tasavalta täyttää sata vuotta.
Minulle Viro on hyvin tärkeä maa ja syitä on monia.

Ihmiset. Tunnen lukuisia sydämellisiä, lämpimiä, syvällisiä ja huumorintajuisia virolaisia. Virolainen halaa, kun tapaa ystävän. Hän nauraa silmät säteillen ja osoittaa, miten iloinen on tapaamisesta.

Virolainen tanssii ja laulaa. Viiden vuoden välein järjestettävät laulu- ja tanssijuhlat Tallinnassa on valtava juhla, josta virolaiset sanovat, että muut eivät voi edes ymmärtää, miten merkityksellisiä ne ovat virolaisille. Kuorot marssivat tunteja kestävässä kulkueessa keskustasta laululavalle kuoroasut päällä. Laululavalle tuodaan soihtu, joka nostetaan soihtutelineeseen ja ilmapallot lentävät pitkin taivasta.
Pieni laulaja palaamassa Tallinnan laulujuhlilta Saarenmaalle 2014.

Tuhannet kuorolaiset nousevat laululavalle laulamaan virolaisille tuttuja lauluja.
Laulajien ja yleisön silmät kostuvat, kun   25 000 ihmistä laulaa yhdessä Viron kansallishymniä tai kuoromestari Gustav Ernesaksin  sävellystä Mu isamaa on minu arm Lydia Koidulan sanoin.

Tanssijuhlilla esitetään perinteisiä virolaisia kansantansseja ja nykykoreografiaa.

Historia. Tallinassa on paljon muistomerkkejä keskiaikaisesta hansakaupungista.  Keskiaikaisia rakennuksia säilyi, koska rakennusmateriaalina käytettiin kiveä. Taloja on entisöity hyvään kuntoon. Joissakin keskiaikaisissa taloissa on nyt hotelleja, joissakin museoita tai kulttuurilaitoksia.

Kylpylät. Virossa ymmärretään hyvin kylpylähoitojen merkitys ja stressin purkamisen tärkeys ihmisen hyvinvoinnille. Terveyskylpylöitä on paljon joka puolella maata.

Saarenmaa. Olen kiertänyt Saarenmaata ja Muhua ristiin rastiin osallistuessani lukuisille kesäkursseille, joissa olen opiskellut valokuvausta ja joskus vähän viron kieltä. Ne ovat ihania saaria, joita ei ole pilattu kiivaalla uudisrakentamisella. Saarilla on ainutlaatuinen, karun kaunis luonto. 

Haapsalun keskiaikainen linna.
Haapsalu ja Pärnu. Molemmat ovat viehättäviä merenrantakaupunkeja, joissa on säilytetty paljon vanhaa. Keskellä Haapsalua kohoavat keskiaikasen linnan rauniot.

Viljandi. Kaupungin harjulla kohoaa soma puutalokaupunginosa. Lähellä on linnanrauniot. Kesäisin soi musiikki, kun kansanmusiikkia opiskelevat nuoret järjestävät konsertteja.

Tartto. Mukava yliopistokaupunki, jossa on uusi kansatieteellinen museo. Kannattaa käydä myös lelumuseossa.

Ruoka, juoma, kahvilat ja ravintolat. Virolaiset käyttävät mielikuvitusta sisustaessaan usein retrotyyliin kahviloita. Myös keskiaikaa hyödynnetään ravintoloissa. Olen löytänyt kymmenittäin hyviä ravintoloita Tallinnasta ja muualta Virosta. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa käytetään usein paikallisia raaka-aineita. Hinnat ovat halvemmat kuin Suomessa.



Muhu

Rakveren linna.

Tallinnan vanhakaupunki.

Tallinna

Tallinna

Tanssia Rocca al Maren ulkoilmamuseossa Tallinnassa.

Raatihuoneen tori Tartossa. Kuvat: Sirpa Pääkkönen

perjantai 17. helmikuuta 2017

Snow, northern lights, Santa Claus - Lapland collected one-half of overnight stays by foreign tourists in Finland.

Nothern Lights in Lappland. Photo: Pixabay
Tourism in Lapland in Finland is growing rapidly. Snow, scenery, ski tracks, ski slopes, the northern lights and Santa Claus will attract tourists to Lapland.

The numbers speak the same language. Accommodation establishments in Lapland collected one-half of overnight stays by foreign tourists in December 2016, tells Statistics Finland.

The number of recorded nights spent by foreign tourists at accommodation establishments in Lapland was 336,000, which was 26.5 per cent higher than in December 2015. Of these, most nights were spent by British visitors, 158,000. Their overnight stays increased by 28.1 per cent year-on-year. 

Reindeers, photo: Pixabay.
Overnight stays by tourists from Asia increased by as much as 53.6 per cent in Lapland and nearly 51,000 nights were recorded for them in December 2016. 

British visitors emerged as the biggest foreign tourist group in the whole country in December. The return of Russians was visible as an 18 per cent growth in overnight stays, which lifted them to second place with good 69,000 nights.

What are the main reasons for the popularity of tourism in Lapland? Growth in air traffic, safety, and social media, which tells about Lapland around the world. This explains businessman Pertti Yliniemi, who owns many hotels in Lapland. His interview was published in Helsingin Sanomat, Finland's largest daily newspaper.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ruisleipä on suomalaisten suosikkiruoka

Suomalaiset pitävät ruisleivästä. Kuva. Pixabay -kuvapalvelu.
Ruisleipä on valittu Suomen kansallisruoaksi, kertoo Suomi 100 Finland –nettisivusto. Suomessa järjestettiin viime syksynä kansanäänestys kansallisruoasta, johon osallistui lähes viisikymmentätuhatta äänestäjää.

Ruisleipä keräsi kymmenentuhatta ääntä. Se oli alle 30-vuotiaiden ylivoimainen suosikki. Nuoret pitivät myös karjalanpiirakasta. Yli 60-vuotiaat äänestivät innokkaasti myös karjalanpaistia ja silakoita muusilla.
Jälkiruuista eniten ääniä sai mustikkapiirakka.

Kahdeksan eniten ääniä saanutta ruokaa ovat ruisleipä, karjalanpaisti, karjalanpiirakka, paistetut muikut/silakat ja muusi, hernekeitto, mustikkapiirakka, kalakeitto ja mämmi.

Ehdolla suosikkiruuiksi olivat myös pitsa, viili, graavi kala ja maksalaatikko.

Ruista on leivottu Suomessa rautakaudelta lähtien ja siitä on tullut suomlaisuuden symboli, jota ikävöidään ulkomailla.

Ruisleivän muoto vaihtelee eri puolella Suomea. Itä-Suomessa on leivottu kookkaita, pyöreitä ja paksuja limppuja. Perinteinen länsisuomalainen ruisleipä on ohut. Keskellä leipää leipuri jätti ripustusreiän. Leipiä säilytettiin katonrajaan kiinnitetyissä vartaissa. Kuivatettuja leipiä syötiin pitkiä aikoja.


Kansallisruokaäänestyksen järjestivät ELO – Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö yhdessä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry:n ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Kizhin museosaaren puukirkot ja karjalaistalot -näyttely matkasi Pohjanmaalle Ylistaroon - sota-aikana Äänisen rannoilla puhkesi romanssi

Auringonlasku Äänisellä elokuussa 2015.
Ylistaroa peittää jäinen lumikerros, joka rasahtelee jalkojen alla,  kun liukastelen kohti monitoimitalon kirjastoa. Valkoinen jäälumi muuttaa kylän maagisen näköiseksi. Laukussani on  runsaat kolmekymmentä kehystettyä valokuvaa ja muutama kirjailija Tuuli Salmisen kirjoittama runo.

Kirjastossa on hieno näyttelytila, johon kirjastonjohtaja Anneli Lallukka on kutsunut minut pitämään valokuvanäyttelyn. Venäjän Karjalassa sijaitsevan Kizhin museosaaren kirkko- ja karjalaistalokuvat ovat olleet näytteillä jo Karjalatalolla Helsingissä. Nyt ne halutaan lapsuuteni kotiseudulle, Ylistaroon. Mukana on myös kuvia Petroskoista, jonka suomalaiset tunsivat sota-aikana Äänislinnana.

Otan iloisena kutsun vastaan. Paluu kotiseudulle kuvien kera tuntuu mukavalta.
Avajaiset ovat tunnelmalliset ja juhlalliset. Paikalliset karjalaiset ovat pukeutuneet kansanasuihin. Naisten leipomien karjalanpiirakoiden rypytys on millilleen oikea. Taito säilyy hyppysissä.

Avajaisiin saapuu komeasti viisikymmentä ihmistä. Se ylittää monenkertaisesti serkkuni Anssi Luoman humoristisen näkemyksen, jonka mukaan seitsemänkin vierasta on jo hyvä saavutus. Osa vieraista tulee naapuripitäjistä.
Karjalaisia riittää Pohjanmaalla. Sodan jälkeen heitä tuli rajan takaa 400 000 eri puolille maata.

Kizhin museosaari Venäjän Karjalassa.
Ohjelmassa on puheita, musiikkia ja tanssia. Voin vain ihmetellä, miten komeasti teini-ikäinen Rami Loukola soittaa pianoa. Salissa  kajahtavat Konevitsan kirkonkellot, Äänisen aallot ja Karjalaisten laulu.
Teatteri-ilmaisuohjaaja Kaisa Lallukka improvisoi vaikuttavan tanssin Äänisen aaltojen tahdissa.

Minun tehtäväni on esitellä näyttely. Jälleen kerran kerron matkasta, joka on ollut minulle erityisen tärkeä. Matkustin Petroskoihin elokuussa 2015 ystävättäreni kanssa sähköjunalla Pietarista.
Saavuimme sinne illalla yhdentoista maissa, kun kaupunki oli jo pimentynyt. Taksi sai etsiä pitkään pientä puutaloa, johon majoituimme lähelle Äänisen rantaa. 

Muutaman päivän aikana kaupungin keskusta tuli tutuksi. Keskustassa on paljon vanhoja rakennuksia ja aukioita. Yhtenä iltana näimme käsittämättömän komean auringonlaskun Äänisellä. Taivaanranta muuttui keltaiseksi, punaiseksi ja violetiksi.

Petroskoihin eli sodanaikaiseen Äänislinnaan liitttyy  annos romantiikkaa, koska vanhempani tapasivat siellä sota-aikana juuri ja juuri teini-iän ylittäneinä nuorina. Äiti oli kirkasilmäinen kirjanpitolotta ja isä nuori sotilas.
Löysin kaupungista äIdin  työpaikan, mutta se oli pressujen alla remontissa yliopistoa vastapäätä.
Petroskoin teatteri on nykyään musiikkiteatteri.
Teatteri sen sijaan oli loistossaan. Sota-aikana siellä kävi Suomesta viihdytysjoukkoja, teatteriseurueita ja orkestereita, joita vanhempani kävivät katsomassa.

Romantiikka kukoisti Äänisen rannoilla, jossa äitini lauloi Äänisen aaltoja ja karjalaislauluja. Silloin ranta oli metsän, kivien ja kallioiden peitossa. Nyt sinne on rakennettu rantabulevardi ja veistosnäyttely. Rannasta lähtee kantosiipialus kohti Kizhin museosaarta.  Siellä on maailman kauneimmat puukirkot 1600- ja 1700-luvulta. Siellä on myös kauppiastaloja, tuulimyllyjä, aittoja, vajoja ja rukoushuoneita. Kesällä saarella näkee paljon käsityö- ja työnäytöksiä.

Museosaarella on noin 90 rakennusta, 5000 ikonia ja 40 000 esinettä. Siellä on myös rauhoitettua puulajeja, lintuja ja eläimiä. Rauha kuuluu saaren olemukseen. Kunnioittakaa saarta, lukee järjestyssäännöissä museon portilla. Sitä kehoitusta on helppo noudattaa.

Valokuvat: Sirpa Pääkkönen

Kizhi, puukirkkojen ja karjalaistalojen saari Venäjän Karjalassa -valokuvanäyttely Ylistaron monitoimitilassa 3. maaliskuuta saakka kirjaston aukioloaikoina.

Kizhin saarella näkee käsityönäytöksiä.