keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Viron tasavalta täyttää vuoden kuluttua sata vuotta - on monta syytä rakastaa Viroa

Kuresaari Saarenmaalla.
Viro viettää itsenäisyyspäiväänsä 24. helmikuuta. Nyt juhlitaan 99. syntymäpäivää. Vuoden kuluttua Virossa juhlitaan pyöreitä vuosia. Silloin Viron tasavalta täyttää sata vuotta.
Minulle Viro on hyvin tärkeä maa ja syitä on monia.

Ihmiset. Tunnen lukuisia sydämellisiä, lämpimiä, syvällisiä ja huumorintajuisia virolaisia. Virolainen halaa, kun tapaa ystävän. Hän nauraa silmät säteillen ja osoittaa, miten iloinen on tapaamisesta.

Virolainen tanssii ja laulaa. Viiden vuoden välein järjestettävät laulu- ja tanssijuhlat Tallinnassa on valtava juhla, josta virolaiset sanovat, että muut eivät voi edes ymmärtää, miten merkityksellisiä ne ovat virolaisille. Kuorot marssivat tunteja kestävässä kulkueessa keskustasta laululavalle kuoroasut päällä. Laululavalle tuodaan soihtu, joka nostetaan soihtutelineeseen ja ilmapallot lentävät pitkin taivasta.
Pieni laulaja palaamassa Tallinnan laulujuhlilta Saarenmaalle 2014.

Tuhannet kuorolaiset nousevat laululavalle laulamaan virolaisille tuttuja lauluja.
Laulajien ja yleisön silmät kostuvat, kun   25 000 ihmistä laulaa yhdessä Viron kansallishymniä tai kuoromestari Gustav Ernesaksin  sävellystä Mu isamaa on minu arm Lydia Koidulan sanoin.

Tanssijuhlilla esitetään perinteisiä virolaisia kansantansseja ja nykykoreografiaa.

Historia. Tallinassa on paljon muistomerkkejä keskiaikaisesta hansakaupungista.  Keskiaikaisia rakennuksia säilyi, koska rakennusmateriaalina käytettiin kiveä. Taloja on entisöity hyvään kuntoon. Joissakin keskiaikaisissa taloissa on nyt hotelleja, joissakin museoita tai kulttuurilaitoksia.

Kylpylät. Virossa ymmärretään hyvin kylpylähoitojen merkitys ja stressin purkamisen tärkeys ihmisen hyvinvoinnille. Terveyskylpylöitä on paljon joka puolella maata.

Saarenmaa. Olen kiertänyt Saarenmaata ja Muhua ristiin rastiin osallistuessani lukuisille kesäkursseille, joissa olen opiskellut valokuvausta ja joskus vähän viron kieltä. Ne ovat ihania saaria, joita ei ole pilattu kiivaalla uudisrakentamisella. Saarilla on ainutlaatuinen, karun kaunis luonto. 

Haapsalun keskiaikainen linna.
Haapsalu ja Pärnu. Molemmat ovat viehättäviä merenrantakaupunkeja, joissa on säilytetty paljon vanhaa. Keskellä Haapsalua kohoavat keskiaikasen linnan rauniot.

Viljandi. Kaupungin harjulla kohoaa soma puutalokaupunginosa. Lähellä on linnanrauniot. Kesäisin soi musiikki, kun kansanmusiikkia opiskelevat nuoret järjestävät konsertteja.

Tartto. Mukava yliopistokaupunki, jossa on uusi kansatieteellinen museo. Kannattaa käydä myös lelumuseossa.

Ruoka, juoma, kahvilat ja ravintolat. Virolaiset käyttävät mielikuvitusta sisustaessaan usein retrotyyliin kahviloita. Myös keskiaikaa hyödynnetään ravintoloissa. Olen löytänyt kymmenittäin hyviä ravintoloita Tallinnasta ja muualta Virosta. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa käytetään usein paikallisia raaka-aineita. Hinnat ovat halvemmat kuin Suomessa.



Muhu

Rakveren linna.

Tallinnan vanhakaupunki.

Tallinna

Tallinna

Tanssia Rocca al Maren ulkoilmamuseossa Tallinnassa.

Raatihuoneen tori Tartossa. Kuvat: Sirpa Pääkkönen

perjantai 17. helmikuuta 2017

Snow, northern lights, Santa Claus - Lapland collected one-half of overnight stays by foreign tourists in Finland.

Nothern Lights in Lappland. Photo: Pixabay
Tourism in Lapland in Finland is growing rapidly. Snow, scenery, ski tracks, ski slopes, the northern lights and Santa Claus will attract tourists to Lapland.

The numbers speak the same language. Accommodation establishments in Lapland collected one-half of overnight stays by foreign tourists in December 2016, tells Statistics Finland.

The number of recorded nights spent by foreign tourists at accommodation establishments in Lapland was 336,000, which was 26.5 per cent higher than in December 2015. Of these, most nights were spent by British visitors, 158,000. Their overnight stays increased by 28.1 per cent year-on-year. 

Reindeers, photo: Pixabay.
Overnight stays by tourists from Asia increased by as much as 53.6 per cent in Lapland and nearly 51,000 nights were recorded for them in December 2016. 

British visitors emerged as the biggest foreign tourist group in the whole country in December. The return of Russians was visible as an 18 per cent growth in overnight stays, which lifted them to second place with good 69,000 nights.

What are the main reasons for the popularity of tourism in Lapland? Growth in air traffic, safety, and social media, which tells about Lapland around the world. This explains businessman Pertti Yliniemi, who owns many hotels in Lapland. His interview was published in Helsingin Sanomat, Finland's largest daily newspaper.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ruisleipä on suomalaisten suosikkiruoka

Suomalaiset pitävät ruisleivästä. Kuva. Pixabay -kuvapalvelu.
Ruisleipä on valittu Suomen kansallisruoaksi, kertoo Suomi 100 Finland –nettisivusto. Suomessa järjestettiin viime syksynä kansanäänestys kansallisruoasta, johon osallistui lähes viisikymmentätuhatta äänestäjää.

Ruisleipä keräsi kymmenentuhatta ääntä. Se oli alle 30-vuotiaiden ylivoimainen suosikki. Nuoret pitivät myös karjalanpiirakasta. Yli 60-vuotiaat äänestivät innokkaasti myös karjalanpaistia ja silakoita muusilla.
Jälkiruuista eniten ääniä sai mustikkapiirakka.

Kahdeksan eniten ääniä saanutta ruokaa ovat ruisleipä, karjalanpaisti, karjalanpiirakka, paistetut muikut/silakat ja muusi, hernekeitto, mustikkapiirakka, kalakeitto ja mämmi.

Ehdolla suosikkiruuiksi olivat myös pitsa, viili, graavi kala ja maksalaatikko.

Ruista on leivottu Suomessa rautakaudelta lähtien ja siitä on tullut suomlaisuuden symboli, jota ikävöidään ulkomailla.

Ruisleivän muoto vaihtelee eri puolella Suomea. Itä-Suomessa on leivottu kookkaita, pyöreitä ja paksuja limppuja. Perinteinen länsisuomalainen ruisleipä on ohut. Keskellä leipää leipuri jätti ripustusreiän. Leipiä säilytettiin katonrajaan kiinnitetyissä vartaissa. Kuivatettuja leipiä syötiin pitkiä aikoja.


Kansallisruokaäänestyksen järjestivät ELO – Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö yhdessä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry:n ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Kizhin museosaaren puukirkot ja karjalaistalot -näyttely matkasi Pohjanmaalle Ylistaroon - sota-aikana Äänisen rannoilla puhkesi romanssi

Auringonlasku Äänisellä elokuussa 2015.
Ylistaroa peittää jäinen lumikerros, joka rasahtelee jalkojen alla,  kun liukastelen kohti monitoimitalon kirjastoa. Valkoinen jäälumi muuttaa kylän maagisen näköiseksi. Laukussani on  runsaat kolmekymmentä kehystettyä valokuvaa ja muutama kirjailija Tuuli Salmisen kirjoittama runo.

Kirjastossa on hieno näyttelytila, johon kirjastonjohtaja Anneli Lallukka on kutsunut minut pitämään valokuvanäyttelyn. Venäjän Karjalassa sijaitsevan Kizhin museosaaren kirkko- ja karjalaistalokuvat ovat olleet näytteillä jo Karjalatalolla Helsingissä. Nyt ne halutaan lapsuuteni kotiseudulle, Ylistaroon. Mukana on myös kuvia Petroskoista, jonka suomalaiset tunsivat sota-aikana Äänislinnana.

Otan iloisena kutsun vastaan. Paluu kotiseudulle kuvien kera tuntuu mukavalta.
Avajaiset ovat tunnelmalliset ja juhlalliset. Paikalliset karjalaiset ovat pukeutuneet kansanasuihin. Naisten leipomien karjalanpiirakoiden rypytys on millilleen oikea. Taito säilyy hyppysissä.

Avajaisiin saapuu komeasti viisikymmentä ihmistä. Se ylittää monenkertaisesti serkkuni Anssi Luoman humoristisen näkemyksen, jonka mukaan seitsemänkin vierasta on jo hyvä saavutus. Osa vieraista tulee naapuripitäjistä.
Karjalaisia riittää Pohjanmaalla. Sodan jälkeen heitä tuli rajan takaa 400 000 eri puolille maata.

Kizhin museosaari Venäjän Karjalassa.
Ohjelmassa on puheita, musiikkia ja tanssia. Voin vain ihmetellä, miten komeasti teini-ikäinen Rami Loukola soittaa pianoa. Salissa  kajahtavat Konevitsan kirkonkellot, Äänisen aallot ja Karjalaisten laulu.
Teatteri-ilmaisuohjaaja Kaisa Lallukka improvisoi vaikuttavan tanssin Äänisen aaltojen tahdissa.

Minun tehtäväni on esitellä näyttely. Jälleen kerran kerron matkasta, joka on ollut minulle erityisen tärkeä. Matkustin Petroskoihin elokuussa 2015 ystävättäreni kanssa sähköjunalla Pietarista.
Saavuimme sinne illalla yhdentoista maissa, kun kaupunki oli jo pimentynyt. Taksi sai etsiä pitkään pientä puutaloa, johon majoituimme lähelle Äänisen rantaa. 

Muutaman päivän aikana kaupungin keskusta tuli tutuksi. Keskustassa on paljon vanhoja rakennuksia ja aukioita. Yhtenä iltana näimme käsittämättömän komean auringonlaskun Äänisellä. Taivaanranta muuttui keltaiseksi, punaiseksi ja violetiksi.

Petroskoihin eli sodanaikaiseen Äänislinnaan liitttyy  annos romantiikkaa, koska vanhempani tapasivat siellä sota-aikana juuri ja juuri teini-iän ylittäneinä nuorina. Äiti oli kirkasilmäinen kirjanpitolotta ja isä nuori sotilas.
Löysin kaupungista äIdin  työpaikan, mutta se oli pressujen alla remontissa yliopistoa vastapäätä.
Petroskoin teatteri on nykyään musiikkiteatteri.
Teatteri sen sijaan oli loistossaan. Sota-aikana siellä kävi Suomesta viihdytysjoukkoja, teatteriseurueita ja orkestereita, joita vanhempani kävivät katsomassa.

Romantiikka kukoisti Äänisen rannoilla, jossa äitini lauloi Äänisen aaltoja ja karjalaislauluja. Silloin ranta oli metsän, kivien ja kallioiden peitossa. Nyt sinne on rakennettu rantabulevardi ja veistosnäyttely. Rannasta lähtee kantosiipialus kohti Kizhin museosaarta.  Siellä on maailman kauneimmat puukirkot 1600- ja 1700-luvulta. Siellä on myös kauppiastaloja, tuulimyllyjä, aittoja, vajoja ja rukoushuoneita. Kesällä saarella näkee paljon käsityö- ja työnäytöksiä.

Museosaarella on noin 90 rakennusta, 5000 ikonia ja 40 000 esinettä. Siellä on myös rauhoitettua puulajeja, lintuja ja eläimiä. Rauha kuuluu saaren olemukseen. Kunnioittakaa saarta, lukee järjestyssäännöissä museon portilla. Sitä kehoitusta on helppo noudattaa.

Valokuvat: Sirpa Pääkkönen

Kizhi, puukirkkojen ja karjalaistalojen saari Venäjän Karjalassa -valokuvanäyttely Ylistaron monitoimitilassa 3. maaliskuuta saakka kirjaston aukioloaikoina.

Kizhin saarella näkee käsityönäytöksiä.




perjantai 27. tammikuuta 2017

Chinese New year came - this is how the celebration looked like in Finland


   
According to the old Chines Calendar the New Year is now. This time of the year is known as the Spring festival in China. The first day of the New Year falls on the new moon between 21 January and 20 February.

The New Year festival is centuries old and has several myths and traditions. Traditionally the festival was a time to honor deities as well as ancestors.

In Helsinki in Finland we also celebrated the Chinese new Year. Chines people and dancers appeared in the streets and stages.
You could see dragon dance, tai chi demonstration, lion dance, warrior-show and joyous fireworks.

Photos: Sirpa Pääkkönen
















sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Matkamessuilla Pietaria markkinoimassa - tällaista oli työskennellä messujen vilskeessä

Ville Haapasalo markkinoi kirjojaan matkamessuilla.
Kiinnostaako Pietari, toistan lausetta lukemattomia kertoja, kun matkamessuväki vaeltaa ohitse.
Ja kyllä, ehkä noin kaksi kolmesta pysähtyy nappaamaan mukaansa Suomi-Venäjä-seuran Venäjän Matkojen esitteen.

Osallistun Helsingin matkamessuilla Suomi-Venäjä-seuran matkakoulutukseen. Meitä on runsaat parikymmentä eri puolilta Suomea, jotka mielimme johtamaan matkoja sivutoimisesti itänaapuriin.
Nuoret oppaat markkinoivat Kizhin saarta Venäjän Karjalassa.
Minulla Pietari on niin tuttu, että voin puhua siitä halukkaille ummet ja lammet. Kiinnostaako teitä joku kaupungin neljästäsadasta museosta, ooppera, konsertit, jokiristeilyt, hyvät ravintolat tai kahvilat tai kulkukissat. Niitä kaikkia Pietarista löytyy.

Venäjän Matkojen Pietarin tarjonnassa on nyt historiamatka Venäjän vallankumoukseen ja Suomen itsenäistymiseen, rentoutumista venäläisten banjojen kuumankosteissa kylvyissä, balettimatka, lasten Pietari ja aloittelijan Pietaria. Matkan voi tehdä myös yhdistetyllä Pietari ja Moskova akselilla, joilla kohteena ovat elokuvastudiot Lenfilm ja Mosfilm.

Kesällä pääsee myös Mannerheimin jalanjäljille, kun matka vie Kirgisiaan ja Uzbekistaniin. Extreme-matkoja tehdään Venäjän maaseudulle. Näillä matkoilla voi kokeilla työntekö renkinä tai piikana Rutshissa. Sharkanissa tavataan Udmurtian laulavat mummot ja Permin Komissa seurataan kyläelämää.

Messuilla monet haluavat jutella Venäjästä ja kertoa omista kokemuksistaa. Jo eläkkeelle jäänyt mies kertoo työskennlleensä kymmenisen vuotta Moskovassa. Hän oli remontoimassa muun muassa Pushkin-museota. Muutama venäjänkielinen sanakin oli kommenuksilta tarttunut päähän спаси́бо, до свида́ния.

Rempseä miesseurue kertoo vuokraavansa kokonaisen bussin ja kaasuttelevansa sillä ympäri Venäjää. Siltä reissulta ei taatusti puutu hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Nuori mies omatoimimatkailee ja tähyää Kirgisiaan ja Uzbekistaniin. Kurssitoverini on työskennellyt siellä päin ja osaa opastaa nuorta matkalaista kädestä pitäen.

Monia kiinnostaa Karjala. Miten pääsee Sortavalaan, Petroskoihin, Käkisalmelle ja Terijoelle? Mitä muuta kiinnostavaa siellä on? Voiko Venäjän Karjalassa matkustaa omalla autolla? Siihen vastaamma kyllä. Tiet ovat kohtalaisen hyvässä kunnossa.

Ghanan osastolla oli värikästä.
Eniten kysytään viisumista. Onko sen hankkiminen hankalaa? Siihen on helppo vastata, että ei ole, kunhan varaa aikaa pari viikkoa ennen matkaa. Viisumia varten tarvitaan passi, valokuva, kopio matkavakuutuksesta ja täytetty viisumihakemuskaavake.

Naapuriosastolla Ville Haapasalo signeeraa kirjojaan ja poseeraa kuvissa asiakkaiden kanssa. Pyydän Villeä yksinään kuvaan. Hän on pahalla tuulella ja ärähtää, että sinähän olet jo ottanut kuvia. Sellainen stara. Ei samaa hymyä kuin matkaohjelmissa. Saan kuitenkin yhden kuvan, jossa Ville on yksin.

Pari tuntia Venäjän matkojen markkinointia on täyttä työtä. Parhaita työkaluja ovat hymy ja positiivinen asenne. Silloin vuorovaikutuksesta tulee hauskaa.

Esitteiden jaon jälkeen kiertelen muita osastoja ja katson, mikä tuntuu houkuttelevalta. Kyllä, se on Viron Rakvere, joka on tuonut thai-tyttöjä hieromaan asiakkaiden jäykkiä niskoja. Istahdan tuoliin, viidellä eurolla viisi minuuttia kireiden olkapäiden rentouttamista thai-tytön näpsäkillä ja voimakkailla sormilla.

Kyllä. Matkamessuilla oli mukavaa.

Lisätietoja matkoista: http://venajanmatkat.com/

Thai-tytöt hieroivat Rakveren osastolla.
Venäjän Matkojen osastolla sai arvata, mistä puusta matroshka-nuket tehdään. Kuvat: Sirpa Pääkkönen

tiistai 17. tammikuuta 2017

Jenny Robson laulaa Ella Fitzgeraldia ja Billie Holidayta Vuotalossa - "Ella Fitzgerald oli virtuoottinen laulaja"

Jenny Robson tulkitsee tunnettuja jazzstandardeja Vuotalossa.
Vuotalossa helmikuisin järjestettävässä Rajaton jazz-festivaalista on tullut tärkeä osa Helsingin jazztarjontaa. Se järjestetään nyt 11. kerran 16.2.-18.2. Vuosaaressa ja Paloheinässä.

Festivaalin käynnistivät Venäläinen kulttuuridemokraattinen liitto ja sen tiimiryhmä, johon kuuluvat toiminnanjohtaja Reino Bürkland, säveltäjä Valeri Nikitin ja tuottaja Sergei Sokolov. Alusta saakka oli tarkoitus tuoda yhteen suomalaisia ja venäläisiä jazzmuusikoita ja laulajia. Suomessa on vieraillut lukuisia kovan luokan ammatilaisia Pietarista ja Moskovasta.

Ideana on ollut antaa näytön mahdollisuus myös nuorille, valmistumassa oleville tai vastavalmistuneille muusikoille. Pääesiintyjinä on ollut sekä suomalaisia että venäläisiä laulajajia ja solisteja.

Tänä vuonna Rajaton jazz-festivaalin pääesiintyjä on jazzlaulaja Jenny Robson, joka tulkitsee Vuotalolla tunnettuja jazzstandardeja 17. helmikuuta klo 19. Hän laulaa muun muassa Ella Fitzgeraldin, Carmen McRaen, Billie Holidayn, Sarah Vaughanin ja Anita O'Dayn tunnetuksi tekemää musiikkia.

"Valitsin ohjelmiston sen mukaan, mikä sopii itselleni laulajana. Teemana oli tulkita legendaaristen jazzlaulajattarien esittämiä jazzstandardeja ja se on ollut inspiraationi lähde tätä konserttia ajatellen. Olen kuunnellut paljon erilaisia levytyksiä kyseisiltä laulajilta ja valitsen ohjelmiston sen pohjalta mitkä kappaleet puhuttelevat minua itseäni. Kappaleissa tulee olla jotain mihin voin itsekin tarttua ja teksti jossa minulla on jotain omaa sanottavaa", Robson sanoo.

Hänen mielestään Ella Fitzgerald on ollut virtuoottinen laulaja ja hän on tehnyt upeita versioita tunnetuista jazzstandardeista.
"Tarkoitus ei ole kopioida Ellan esityksiä vaan tehdä niistä versioista omia. Näin ollen haastavaa on löytää omaa sanottavaa näissä sävellyksissä, joita on kuullut Ellan laulavan."

Konsertissa kuullaan muun muassa How High the Moon ja Them There Eyes.

Vuotalossaa kuullaan myös pietarilaista duoa In-Temporalis. Duossa klassista pianoa soittaa Polina Frakdina ja lyömäsoittimia Joel Gonzales. Heidän ohjelmistossaan on klassista musiikkia Beethovenista Mussorsgyyn ja rytmimusiikkia antiikista nykyaikaan.

Lavalle nousevat myös Manuel Dunkel, tenorisaksofoni, Zhenja Gimer, piano, Eerik Siikasaari, kontrabasso ja Rami Eskelinen, rummut.

Art-Jazzissa Paloheinässä järjestetään musikaali-ilta, jonka ohjelmistossa on musiikkia musikaaleista Chicago, West Side Story ja My Fair Lady. Duo Kalle Kurikkala, laulu ja Sini Koivuniemi, piano nousevat lavalle Paloheinän Art Jazz -klubissa torstaina 16. helmikuuta.
Duo In Temporalis esiintyy Art Jazz -klubissa lauantaina 18. helmikuuta.

Lisätietoja
Liput 14/12 e
Lippupisteen myyntipisteistä
ja tuntia ennen ovelta.
Vuotalo: Mosaiikkitori 2, Vuosaari


www.vkdl.fi

www.artjazz.fi