Taidetta, tarinoita, journalismia

Aiot ehkä istua punaisella plyysilla verhoiltuun nojatuoliin, maistaa ihanaa juustomustikkakakkua ja siemaista kissacappuchinoa, mutta jäätkin  toiseksi. Joku ehtii ensin.  Se voi olla valkoturkkinen ja  pörröinen Lumi, musta Piki-Nelli tai raidallinen Viiru, joka loikkaa tuolille ja venyttää nautinnollisesti selkäänsä ja tassujaan. Se alkaa nuolla turkkiaan ja kehrää iloisesti. Kissa on kotonaan kissakahvila Purnauskiksessa Tampereella, ja viiden euron kissanhoitomaksun maksanut asiakas on vieras, jonka täytyy ottaa huomioon kissat ja kunnioittaa niitä. Purnauskis on Suomen vanhin kissakahvila. Se on sisutettu hauskasti nojatuoleilla, sohvilla ja pienillä pöytäryhmillä. Elämisen tai tarkemmin sanottuna tassun jäljet näkyvät kissatalossa. Kynsiä on teroitettu nojatuolin laitoihin ja karvaisilla lelupalloilla on leikitty niin, että niistä irtoaa villaa. Iltapäivä noin viiden aikaan on hyvä vierailuaika. Kissat ovat hereillä ja haluavat leikkiä, paitsi yksi punkero ...

Kissa nauttii rapsustuksesta. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Helsingin kissakahvila Helkatti avautui remontin jälkeen lokakuun alussa. Sitä pyörittää nyt Tampereen  kissakahvila Purnausiksen omistajapariskunta Tiina ja Markus Aaltonen . Sisustus on uusittu. Kissoille on koivunrunkoja kynsien raapimista ja kiipeilyä varten. Tyyli noudattaa retrohenkeä kirjavine puutuoleineen ja pöytineen. Löhöämistä varten on sohva ja pehmustettuja korituoleja. Löhöpaikan tosin valtaavat usein kissat ja asiakkaat saavat tyytyä niihin paikkoihin, joita jää jäljelle. Uusi pentukissa, Herkules. Kissoja kahvilassa asuu nyt kahdeksan. Entisten asukkaiden lisäksi joukkueeseen on liittynyt kaksi pentua. Kissakahvilassa julkistettiin maanantaina Petri Pietiläisen kirjoittama Kissojen maailmanhistoria (SKS), joka kertoo kissojen historian Egyptin kissajumalattarista nykyajan itsevaltaisiksi lemmikeiksi. ”Kissoilta olen oppinut sen, että kun nauttii, täytyy nauttia täysillä. ...

The Hermitage cat in the main staircase, photo by the Hermitage. In Saint Petersburg you can quite easily meet wild cats who live in courtyards of big buildings. Some friendly grannies feed them or they get their meals from wastebaskets or they hunt mice. Those cats I’ve seen very many when I’ve visited Saint Petersburg. What I would like to see are the Hermitage cats with their special reputation. But it’s not easy. You hear about them but you don’t see them if you don’t take into account books published from the Hermitage cats. Those you can buy in the museum. Now I don’t tell the whole truth, because I really have seen the Hermitage cats, but not in the museum. I have seen them in the Cat’s Republic in Saint Petersburg. It’s a special cat coffee shop where nearly 20 Hermitage cats have moved after they have retired from their work at the Hermitage art museum. So they wor k at the museum. They live in the basement of the museum and catch mice and rats and s...

Sämpy in his home forest. Photos: Sämpy's secretary I tell you , the most famous cat in Finland is Sämpy, or at least I believe so. He is a well known public figure in Facebook. I became a fan of Sämpy relatively late, only when already a lot more than ten thousand admirers had raised thumbs to Sämpy on his Facebook page. Finally , I realized myself to show my admiration with my thumb to  Sämpy on Facebook. So  I am able to follow the Sämpy’s  agile leap, furry tail and forest tours. I decided to approach Sämpy and asked him an interview. I wanted to understand a little bit more about the cat, which has charmed me, and more than 15 000 other successors. In Finland that is a big number of admirers, because Finland is small country in the Northern part of Europa, 5,4 million inhabitants we have. I send questions to Sämpy and he has written the answers with his small paws. I haven’t changed anything of his replies, only translated. He doesn't speak English, ...

Lemmikeillä on vahva psykologinen vaikutus. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Lapsena minulla oli aina kissa, joskus kaksikin. Maalla ne saivat juosta puutarhassa, metsästää hiiriä ja teroittaa kynsiään puunrunkoon. Kerran yritin työntää tennaria jalkaani ja ihmettelin, miksi  jalka ei yhtäkkiä mahtunut kenkään. Arvoitus selvisi, kun löysin kengän kärjestä hiiren. Se oli lahja kissalta. Pedro. Yksi pieni vitivalkoinen kissanpentu oli sokea. Sillä oli kirkkaansiniset silmät ja se kulki ympyrää. Se piiloutui peittojen alle tai ullakolle. Yhtenä päivänä se katosi kokonaan. Valkoinen kissa ei ollut ainut maalla kadonnut kissa. Kissoja juoksi tielle ja autot ampaisivat niiden päälle. Suru kadonneesta kissasta oli valtava. Pisimpään eli Mirkku. Se oli arvokas rouvakissa, joka muisti synnyttää uuden pentueen joka kevät. Mirkun poikueesta säilytettiin Retu Mirkulle kaveriksi. Yllätys oli suuri, kun vuoden kuluttua äitienpäivän Retu kömpi samaan koppaan Mirkun kanssa, jossa Mirkulla ol...