Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Väkevä Ikitie-elokuva vie 1930-luvun kolhoositiloille itänaapurissa, jonne siirtolaiset lähtivät rakentamaan onnelaa, mutta pettyivät pahan kerran

Kuva
Suomessa on viime vuosina puhuttu enenevästi ylisukupolvisesta traumasta. Isien ja ätien traumaattiset kokemukset varjostavat seuraavien sukupolvien elämää ja usein käsittelemättömäksi  jäänyt paha olo siirtyy sukupolvelta toiselle.
Suomella on ikäviä kokemuksia vuoden 1918 kansalaissodasta lähtien. Paljon pahaa tapahtui myös 1930-luvulla, ja sotakokemukset talvi- ja jatkosodassa vaikuttivat kokonaisen sukupolven elämään.
Historian synkät luvut ovat hyvää materiaalia elokuville. Kammottavuudessaankin ne antavat  kasvot ihmisten kärsimykselle.

Vähemmän tunnettu historian sivu on amerikansuomalaisten matkustaminen Neuvostoliittoon rakentemaan utopistista onnelaa. Yhdysvalloista muutti tuhansia ihmisiä Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa pörssiromahduksen ja laman kuristaessa maata. Heidän mielessään välkkyi parempi tulevaisuus, mutta totuus ei vastannut haaveisiin.
Amerikansuomalaisia Yhdysvalloista lähti noin kuusituhatta. Tästä kertoo AJ Annilan ohjaama Ikitie, joka perustuu Antti Tuuri…

Moskova vuonna 1990, vuonna 2010 ja vuonna 2017 - pimeät ja kuoppaiset kadut katosivat, tilalle nousi pilvenpiirtäjiä

Kuva
Moskova vuonna 1990. Silloin on pääsiäinen, Mihail Gorbatshov vallassa vielä hetken  ja yhteiskunta suuressa murroksessa. Vanha Neuvostoliitto vetää viimeisiä henkosiaan ja uusi Venäjä alkaa varovaisesti syntyä.

Luonnorikkauksien Venäjä näyttää vielä köyhältä. Moskova nuokkuu illalla pimeydessä ja kaupungissa on kuoppaisia hiekkateitä. Mutta me menemme kirkkoon. Ystävämme, kuvataiteilija Iljas Aidarov on päättänyt näyttää meille ortodoksisen pääsiäisjumalanpalveluksen, joka televisioidaan koko maassa ensimmäistä kertaa. Valtio on antanut siihen luvan.

Olen matkassa kahden sisareni kanssa. Kolme sisarta Moskovassa. Venäläiseen tapaan Iljas on kutsunut mukaan ystäviään. Vieraanvaraisuus, se pursua venäläisestä sydämestä ja ystävyys halutaan jakaa.

Kompastelen kohti kirkkoa pimeällä, kuoppaisella tiellä. Iljaksen parikymppinen ystävä koputtaa minua selkään ja kysyy, onko sinulla kelloa. Alan kaivaa kelloa hiansuusta katsoaksen aikaa. Ystävä toistaa kysymyksen, onko sinulla kelloa. On, vasta…

Kjell Westön upea uutuusteos Rikinkeltainen taivas tarjoaa lukemisen riemua, kaihoa ja monia syviä ajatuksia. Sukutarina etenee 1960-luvulta nykyaikaan.

Kuva
Kjell Westön odotetun uutuusromaanin Rikinkeltainen taivas minäkertoja on kirjailija, jonka uraan mahtuu menestystä ja floppeja. Omalla urallaan Westö on kirjoittanut enimmäkseen hienoja teoksia, vaikka väliin mahtuu jokunen hieman vaatimattomampikin teos. Rikinkeltainen taivas kiilaa Westön parhaiden teosten joukkoon Missä kuljimme kerran -romaanin vanaveteen.

Rikinkeltainen taivas on tavattoman monisyinen sukupolviromaani, jossa kirjailijan ja hänen ystäviensä ja rakastettujensa elämää seurataan yli neljäkymmentä vuotta.
Neljää sukupolvea kuvaava romaani alkaa 1960-luvun lopusta ja etenee nykyaikaan.

Lapsuus ja nuoruus saavat perusteellisen, noin sadan sivun mittaisen kuvauksen. Se on vankka pohja, joka auttaa ymmärtämään, miksi päähenkilöt kehittyvät sellaisiksi kuin kehittyvät.
Heti on alussa paljastuu luokka-asetelma. Rabellien suku hienoine huviloineen edustaa suomenruotsalaista yläluokkaa. Tuleva kirjailija syntyy vaatimattomaan alemman keskiluokan sukuun.

Luokkaraja tunt…

Kjell Westön upea uutuusteos Rikinkeltainen taivas tarjoaa lukemisen riemua, kaihoa ja monia syviä ajatuksia. Sukutarina etenee 1960-luvulta nykyaikaan.

Kuva
Kjell Westön odotetun uutuusromaanin Rikinkeltainen taivas minäkertoja on kirjailija, jonka uraan mahtuu menestystä ja floppeja. Omalla urallaan Westö on kirjoittanut enimmäkseen hienoja teoksia, vaikka väliin mahtuu jokunen hieman vaatimattomampikin teos. Rikinkeltainen taivas kiilaa Westön parhaiden teosten joukkoon Missä kuljimme kerran -romaanin vanaveteen.


Rikinkeltainen taivas on tavattoman monisyinen sukupolviromaani, jossa kirjailijan ja hänen ystäviensä ja rakastettujensa elämää seurataan yli neljäkymmentä vuotta.
Neljää sukupolvea kuvaava romaani alkaa 1960-luvun lopusta ja etenee nykyaikaan.

Lapsuus ja nuoruus saavat perusteellisen, noin sadan sivun mittaisen kuvauksen. Se on vankka pohja, joka auttaa ymmärtämään, miksi päähenkilöt kehittyvät sellaisiksi kuin kehittyvät.
Heti on alussa paljastuu luokka-asetelma. Rabellien suku hienoine huviloineen edustaa suomenruotsalaista yläluokkaa. Tuleva kirjailija syntyy vaatimattomaan alemman keskiluokan sukuun.

Luokkaraja tunt…

Oopperalaulaja Pauliina Linnosaari saapuu Saksasta tähdittämään Pakila 600 vuotta -juhlakonserttia - ohjelmisto seuraa Pakilan historiaa keskiajalta nykyaikaan

Kuva
Pakila on juhlinut tänä vuonna näyttävästi 600-vuotista historiaansa. Toukokuussa Pakilan yläasteen ympäristössä järjestetttiin monipuolinen keskiaikainen tapahtuma, joka täytti kadut ja kujat muusikoilla, näyttelijöillä, taikureilla ja markkinatunnelmalla.
Juhalvuoden syksyn päätapahtuma on juhlamessu ja juhlakonsertti Hyvän Paimenen kirkossa 8. lokakuuta.

Juhlakonsertissa esiintyvät muiden muassa oopperalaulaja Pauliina Linnosaari, pianisti Hans-Otto Ehrström, pianisti Sergei Sokolov, domrataituri Pentti Yrjänäinen, kuoro Corvus Laurencij, Pakilan oma kuoro Vox Sonora Ari Häyrisen johdolla, runonlausuja Olli Helin, Pakilan voimistelijat, musiikkiopiston kansanmuusikot ja ala-asteen suurkuoro.

Konsertin juontaa Hannele Soljander-Halme, jonka mukaan pakilalaisuus näkyy ohjelmistossa vahvasti. Monet esiintyjät asuvat tai ovat asuneet Pakilassa.
Entinen pakilalainen, oopperalaulaja Pauliina Linnosaari saapuu Saksasta esittämään kolme laulua, aarian ooperasta Rusalka ja kaksi Oskar Merikan…

Kadonneiden ääni kantaa huikean hienossa aikuisten nukketeatteriesityksessä - Kohtauspaikkoja kadonneille palasi hetkeksi Kansallisteatteriin

Kuva
Yhdeksän vieraan kielen kielitaito, pitkä ja monipuolinen ura ja osaamista vaikka muille jakaa. Sitten potkaistuna pellolle yt-neuvotteluissa ja nöyränä TE-toimiston luukulla anomassa siellä tarjottavaa porkkanaa toivon ja epätoivon rajoilla. Voisiko vielä saada töitä?

Esiintyjä on nukke Iida Vanttajan ja Antti Kasken huikean hienossa aikuisten nukketeatteriesityksssä Kohtauspaikkoja kadonneille, joka on saanut muutaman lisäesityksen Kansallisteatterin Omapohjaan syksyn aluksi.

Tekijät antavat äänen niille, joita yhteiskunnassa on paljon, mutta joiden ääni ei helpolla kauas kanna. He ovat syrjäytyneitä, aktiivisesta elämästä pois viskattuja ihmisiä, joiden vertauskuva on Seilin saari. Sinne vietiin satoja vuosia epätoivottuja henkilöitä: sairaita, spitaalisia, kuuroja, sokeita, mielisairaita ja moraalisesti arveluttavia naisia eristykseen muusta elämästä. Saarelle mentiin laudat mukana ruumisarkkua varten, sillä paluuta sieltä ei ollut.

Nukkenäytelmässä nykyajan syrjäytyneitä ovat neljän…

Repijän mekko, pakkopaita, pimeä huone ja kuuma kylpy - Mental Museum -näyttely Lapinlahdessa kuvaa mielisairaanhoidon vaiheita 1800-luvulta lähtien

Kuva
Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaalakäyttöön valmistunut sairaala. Se valmistui 1841 Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan. Sairaalatoiminta rakennuksessa päättyi 2008. Kesäkuussa sairaala-alueen Venetsia-rakennuksessa avautui Mental Museum, joka kertoo mielenterveyden hoidon vaiheista Suomessa. Näyttely kuvaa pitkää matkaa, joka on kuljettu suljetuista laitoksista avoimempiin hoitomuotoihin ja terapioihin. Mental Museum –näyttelyn kulmahuoneessa esitellään Seilin saarella 1619-1962 toiminutta sairaalaa sekä Lapinlahden sairaalaa. Toisessa huoneessa on taiteilijoiden mielenterveys-teemaan liittyviä produktioita. Ylihoitaja Lyyli Swan aloitti työnsä sairaalassa vuonna 1898, jolloin hoito oli alennustilassa.Hänen mukaansa työ mielisairaiden parissa oli kuin kamppailua yön pimeydessä. Aikaa myöten alkoi näkyä valonpilkahduksia. Ymmärrettiin, että sairas tarvitsi asianmukaista hoitoa, mutta hoitomuotojen kehittäminen oli vasta alussa. ”Ensimmäinen toimenpide oli tieten…

Repijän mekko, pakkopaita, pimeä huone ja kuuma kylpy - Mental Museum -näyttely Lapinlahdessa kuvaa mielisairaanhoidon vaiheita 1800-luvulta lähtien

Kuva

Aili Ikonen esiintyy Paloheinä soi -musiikkitapahtumassa: "Ella Fitzgeraldin musiikista löytyy aina uutta ammennettavaa."

Kuva
Paloheinä soi -musiikkitapahtuma järjestetään tänä syksynä viidennen kerran Paloheinässä. Yksi pääesiintyjistä on laulaja Aili Ikonen, joka konsertoi pianisti Antti Kujanpään ja kontrabasisti Jori Huhtalan kanssa 15. syyskuuta konsertissa Jazzia Ella Fitzgeraldin hengessä.

Aili Ikonen, mitä esität konsertissa?
 "Esitän muun muassa Ellan tunnetuksi tekemiä jazzklassikoita suurilta amerikkalaisilta musikaalisäveltäjiltä kuten Cole Porterilta."
Mikä sinua kiinnostaa Ella Fitzegeraldissa ja hänen musiikissaan?
"Ella teki pitkän uran ja hänen laajasta repertuaarista löytyy jatkuvasti ammennettavaa. Minua on myös aina viehättänyt erityisesti Ellan kyky improvisoida."

Kerrotko omasta taustastasi muusikkona ja laulajana?
 "Minua on aina kiehtonut musiikki monipuolisesti. Innostuin jazzista noin 20 vuotta sitten Jyväskylässä, jossa muusikonurani sai alkusysäyksen. Nykyään sävellän ja sanoitan omalle yhtyeelleni sekä lukuisille muille kokoonpanoille. Esiinnyn myös si…

Laivat keinahtelvat, leijat huojuvat - Jacob Hashimoto luo vangitsevia tilateoksia Wäinö Aaltosen museoon Turkuun

Kuva
Näyttelysalissa keinahtelevat laivat vaikuttavat hypnoottisesti. Silmä jää tuijottamaan aaltomaista liikettä, kun vesi ja tuuli nostattavat kymmeniä valkoisia purjeita rytmisesti. Joskus rytmiin tulee särö, kun purjelaiva keikahtaa väärään suuntaan. Hups.
Paitsi että vettä ja tuulta ei ole. On vain teknisesti luotu mekaaninen liike, joka luo katsojalle illuusion merestä, tuulesta, purjeista ja aurinkoisesta kesäpäivästä. Laivat liikkuvat kuin marionetit narujen varassa. Yhdysvaltalainen nykytaiteilija Jacob Hashimoto on luonut Wäinö Aaltosen museoon Turkuun hauskan, leikkisän ja vangitsevan näyttelyn Giants and Uncertain Atmospheres.
Purjeiden lisäksi toinen pääelementti installaatioissa on leijat. Jättikokoisessa tilateoksessa Gas Giant leijoja on peräti kolmekymmentätuhatta. Katsoja saa kävellä leijateoksen alla ja tuntea niiden kevyen, väreilevän liikkeen.
Hashimoto rakentaa värikkäät leijat käsin bambusta ja riisipaperista. Idea on peräisin aasialaisesta rakennusperinteestä. Kuvioinni…

Villa Gyllenberg esittelee komean kokoelman Suomen taidetta sadan vuoden ajalta

Kuva
Villa Gyllenberg Kuusisaaressa on sopuisa yhdistelmä menneen maailman eleganssia, porvariskotia, tyylihuonekaluja, upeaa taidetta ja luonnonkauneutta.
Huvilan olemassaolosta saa kiittää pankkiiri Ane Gyllenbergin kaksotyttäriä Margaretaa ja Mariannea, jotka hiihtoretkellään löysivät kauniin paikan ja ehdottivat, että sinne rakennetaan perheen kakkoskoti tai kesähuvila. Perhe kiintyi paikkaan niin että vuonna 1938 valmistuneesta huvilasta tuli perheen ympärivuotinen koti.

Seinät täyttyivät taiteesta, kun kuvataiteesta kiinnostunut  Ane Gyllenberg ja hänen vaimonsa Signe keräsivät taidetta.
He keräsivät kokoelman, jossa on kotimaista taidetta 1700-luvulta 1970-luvun lopulle ja vanhempaa eurooppalaista taidetta. Gyllenbergit hankkivat muiden muassa Albert Edelfeltiä ja Akseli Gallen-Kallelaa sekä muita Suomen kultakauden mestareita.

Erityisesti heitä viehätti Helene Schjerbeck, jolta he ostivat paljon teoksia. Myöhemmin Schjerbeck-kokoelmaa on täydennetty niin, että taiteilijan teoksia on …

Lavalla laulajasta kuoriutuu räiskyvä persoona - Sini Koivuniemi avaa Paloheinä soi -konserttisarjan syyskuussa

Kuva
Tämän syksyn Paloheinä soi -musiikkitapahtuman konserttisarjan aloittaa Sini Koivuniemi. Nuori ja lahjakas laulaja esiintyy Paloheinän kirjastossa (Paloheinäntie 22) 14. syyskuuta klo 18.
Millainen ohjelmisto sinulla on Paloheinän kirjaston konsertissa?
"Ohjelmistoni koostuu suomalaisista ja ulkomaisista teatterilauluista sekä musikaaleista. Laulan kaikki kappaleet suomeksi." Mikä sinua kiinnostaa teatterimusiikissa ja musikaalilauluissa? "Teatterimusiikissa minua kiinnostaa kappaleiden vahva tunnelma ja tarina. Teatterimusiikki ja varsinkin musikaalimusiikki on yleensä sävelletty jollekin roolihahmolle. Laulamisen lisäksi pääsen hetkeksi näkemään maailmaa jonkun toisen henkilön silmin. Se on avartavaa ja mielenkiintoista. Roolin avulla pääsen myös leikittelemään näyttelijänä. Esimerkiksi Andrew LLoyd Webberin säveltämässä Cats-musikaalissa roolihenkilöt ovat kissoja, minkä tietenkin voi huomioida esiintymistyylissä.  Rakastan sellaista kokonaisvaltaista ilmaisemista, jossa…