Taidetta, tarinoita, journalismia

Suomen sisällissodasta on kulunut tänä vuonna sata vuotta. Se on aihe, joka tarjoaa yhä maaperää kirjallisuudelle, taiteelle ja tutkimukselle. Maa jakautui kahtia, eivätkä kaikki haavat ole vieläkään umpeutuneet. Sodan seurauksista on viime vuosina puhuttu muun muassa ylisukupolvisena traumana, jossa selittämätön paha on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Heidi Köngäs osaa romaaneissaan tuoda historian lähelle lukijaa. Edellisessä romaanissaan Hertta hän kertoi poliitikko Hertta Kuusisen tarinan. Romaanissa Sandra hän kuvaa viiltävästi yhden perheen ja suvun tarinan julmassa ja armottomassa sisällissodassa. Sandra on kuvaus myös selviämisestä suuressa köyhyydessä, jossa ihmiset ovat langanlaihoja raatajia. Välillä pitää riipiä metsästä marjoja ja ketunleipiä suuhun tai käydä naapurissa pyytämässä hieman jauhoja ruisleipään, kun kotona odottaa monta ruokittavaa suuta. Sandran tarina alkaa siitä, että köyhän perheen tytär joutuu huutolaislapseksi ja joutuu eroon lä...

Kjell Westö. Kuva: Otava. Kjell Westön odotetun uutuusromaanin Rikinkeltainen taivas minäkertoja on kirjailija, jonka uraan mahtuu menestystä ja floppeja. Omalla urallaan Westö on kirjoittanut enimmäkseen hienoja teoksia, vaikka väliin mahtuu jokunen hieman vaatimattomampikin teos. Rikinkeltainen taivas kiilaa Westön parhaiden teosten joukkoon Missä kuljimme kerran -romaanin vanaveteen. Rikinkeltainen taivas on tavattoman monisyinen sukupolviromaani, jossa kirjailijan ja hänen ystäviensä ja rakastettujensa elämää seurataan yli neljäkymmentä vuotta. Neljää sukupolvea kuvaava romaani alkaa 1960-luvun lopusta ja etenee nykyaikaan. Lapsuus ja nuoruus saavat perusteellisen, noin sadan sivun mittaisen kuvauksen. Se on vankka pohja, joka auttaa ymmärtämään, miksi päähenkilöt kehittyvät sellaisiksi kuin kehittyvät. Heti on alussa paljastuu luokka-asetelma. Rabellien suku hienoine huviloineen edustaa suomenruotsalaista yläluokkaa. Tuleva kirjailija syntyy vaatimattoma...

Antti Ritvanen. Kuva: Otava Antti Ritvasen esikoisromaanissa on Miten muistat minut on kauttaaltaan vahva psykologinen ote, onhan kirjailija itsekin psykologi. Romaani käy läpi hajonneen perheen ongelmia ja vaikeaa äiti-poika-suhdetta kuin antiikin tragedioissa. Samalla se viittaa suomalaiseen kulttuurielämään 1990-luvulta 2010-luvun alkuun. Fiktio lainaa kaikupohjaa todellisuudesta. Sivuilla vilahtavat suomalaiset, muusikot, kirjailijat, toimittajat. lehdet, kulttuuritapahtumat, pubit ja kaljakuppilat. Taustalla kaikuvat myös maailman tapahtumat ja kriisit kuten Irakin sota. Jesse syntyy vuonna 1976 kirjailijaäidin ja säveltäjä-tuottaja-isän perheeseen.   Ydinperheellä ei ole juuri mahdollisuutta onnistua. Äiti jättää pienen poikansa ja lähtee haahuilemaan maailmalle. Jesse jää isän ja uuden naisystävän hoiviin.  Kirjailija kuljettaa rinnakkain Jessen kasvutarinaa ja äidin paikoin hyvinkin menestyvää kirjailijanuraa miesseikkailujen ja viinahuurujen ke...

Ian McEwan. Kuva: Otava. Tiivis ja timanttinen, tekee mieli sanoa Ian McEwanin romaanista Lapsen oikeus . Pariinsataan sivuun on sisällytetty koukuttava tarina, jonka ympärille punoutuu monta teemaa: oikeus, petos, syyllisyys, haavoittuvuus, uskonnollinen kiihko, rakkauden lakastuminen, ylemmän keskiluokan elämä ja keski-ikäisyys. Keskiössä on kuuttakymmentä lähestyvä perheoikeuden tuomari Fiona, joka on luonut  loistavan uran oikeudessa tekemällä lukemattomia ratkaisuja perheiden riitatilanteissa. Fionan yliopistomies hurahtaa itseään puolta nuorempaan opiskelijatyttöseen, josta seuraa kriisi avioliitossa. Fiona heittää miehen ulos yhteisestä kodista. Lapsia heillä ei ole. Romaanissa aviokriisi ei ole lainkaan painavin asia, mutta sillä on merkityksensä. Se paljastaa, miten Fiona toimii tilanteessa, jossa häntä loukataan. Ja vielä enemmän: työkseen aviokriisejä ratkova tuomari kohtaa oman haavoittuvuutensa. Oikeusistunnoista romaani antaa realistisen tuntui...

Joulupäivän lukemisena Heidi Köngäksen Hertta ja sen myötä historiaa, politiikkaa, naisen elämää, intohimoa, petosta, syyllisyyttä. Hertta ei todellakaan jää lojumaan pöytälaatikkoon, sen verran vetävästi se on kirjoitettu. Historian merkkihenkilöt ovat kirjailijalle yleensäkin hyviä aiheita, koska silloin yksityinen kohtaa suuremman kontekstin. Kommunistijohtaja Otto Wille Kuusisen tyttären Hertta Kuusisen (1904-1974)   vaiheet lienevät   Suomessa ainakin keski-ikäisille lukijalle historiasta tuttuja. Köngäs on tehnyt romaaniaan varten tarkkaa taustatyötä, mikä näkyy romaanissa, mutta kirjailija tekee myös omia tulkintojaan. Hän sukeltaa hienosti Hertan ajatuksiin, tuo lukijan ulottuville 1920-luvun Moskovan yhteisasuntoloineen, jossa hurmoshengessä rakennetaan uutta yhteiskuntaa, mutta pian alkavat kaaderit kadota, kun luokkavihollisia poistetaan riveistä.   Hertta sulkee silmänsä, sillä aate on jalo ja ulottuu myös naisen elämään.   Alexandra...