Antti Ritvasen esikoisromaani kuvaa viiltävästi hajonneen taiteilijaperheen tragediaa



Antti Ritvanen. Kuva: Otava

Antti Ritvasen esikoisromaanissa on Miten muistat minut on kauttaaltaan vahva psykologinen ote, onhan kirjailija itsekin psykologi. Romaani käy läpi hajonneen perheen ongelmia ja vaikeaa äiti-poika-suhdetta kuin antiikin tragedioissa.

Samalla se viittaa suomalaiseen kulttuurielämään 1990-luvulta 2010-luvun alkuun. Fiktio lainaa kaikupohjaa todellisuudesta. Sivuilla vilahtavat suomalaiset, muusikot, kirjailijat, toimittajat. lehdet, kulttuuritapahtumat, pubit ja kaljakuppilat. Taustalla kaikuvat myös maailman tapahtumat ja kriisit kuten Irakin sota.

Jesse syntyy vuonna 1976 kirjailijaäidin ja säveltäjä-tuottaja-isän perheeseen.  Ydinperheellä ei ole juuri mahdollisuutta onnistua. Äiti jättää pienen poikansa ja lähtee haahuilemaan maailmalle. Jesse jää isän ja uuden naisystävän hoiviin. 

Kirjailija kuljettaa rinnakkain Jessen kasvutarinaa ja äidin paikoin hyvinkin menestyvää kirjailijanuraa miesseikkailujen ja viinahuurujen keskellä. Heti alussa paljastetaan, että äiti kuolee epämääräisissä oloissa. Loppua kohti romaani kiertyy takaisin lähtöruutuun, ja lukija voi jännittää, selviääkö äidin kuolemansyy ja sitä edeltävä sekoilu.

Kun isäkin on vähintään tuurijuoppo, pojalla ei voi olla kovin turvallinen alku elämälleen. Kirjailija kuvaa hyvin  Jessen kasvukipuja, elämää varjostavaa alakuloa, vaihtuvia tyttöystäviä ja vanhemmilta perittyä  epäonnistumista ihmissuhteissa.

Äidin ja pojan suhdetta leimaa voimakas hylkäämisestä juontunut muuri, johon tulee  pieniä murtumia ja säröjä, mutta ei lopullista anteeksiantoa. Vihaa riittää padoiksi saakka.

Jesse hoitaa itseään terapiassa, mutta sekään ei auta vaikeimpien ongelmien yli. Yksi romaanin psykologisesti hienoimpia jaksoja on Jessessä raivoavan mustasukkaisuuden kuvaus. Persoona jakaantuu kahtia, normaaliin Jesseen ja siihen toiseen, jonka maailmassa ihmisiä määräsivät eläimelliset halut.

Kun toinen valtaa mielen ”kaikkialla missä liikuin oli hämärää, ummehtuneen, psykoottisen hämärää, ajatukset kiersivät pientä kehäänsä, minä tämmöinen surkea pikku runkkari en mitään ilman Saraa ja se pettää minua jossain taas nauraa minulle se narttu makaa rasvattuna naitavana joukkopanoissa”, Ritvanen kuvaa Jessen mustasukkaisuutta.

Romaanissa viitataan myös oidipaaliseen tasoon. Lukijan pääteltäväksi jää, miten paljon tähän tasoon  uskoo.
Sydäntä riipivää luettavaa on se, kun kodin perheväkivalta periytyy Jesseen, joka turvautuu nyrkkiin myös omassa perheessään, osin vahingossa.

Suomalaisen kulttuurielämän taustoimisessa 1990-luvulta 2010-luvulle Ritvanen on tehnyt paljon työtä. Toimittajiakin mainitaan omilla nimillään kuten Helsingin Sanomien Suvi Ahola ja Suna Vuori.

Romaani on vetävästi kirjoitettu, mutta joskus se uuvuttaa yksityiskohtaisen kuvailun runsaudella. Tekstiin tulee toisteisuutta, kun yhä uudelleen kuvataan kirjailijapiirejä, musiikkiympyröitä ja päähenkilöiden ontuvia parisuhteita. 

Antti Ritvanen: Miten muistat minut, Otava, 2016, 463 s.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan