Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Uspenskin katedraalikuoro täyttää 150 vuotta - juhlakonsertissa esitetään Mikko Sidoroffin uusi sävellys

Kuva

Laskisitko miljardiin? - Olavi Koistinen kirjoittaa riemukkaita, haikeita, surumielisiä ja absurdeja novelleja, joiden kyydissä on palanen totuutta

Kuva
Olavi Koistisen esikoisnovellikokoelman Mies, joka laski miljardiin tarinat ovat yhdistelmä  pähkähullua absurdismia ja viiltäviä totuuksia elämästä. Niissä on tunnistettavuutta, vaikka vastaavaanlaiset tapahtumat eivät olisi aivan omalle kohdalle sattuneet.

Kaikissa kymmenessä novellissa pääosassa on mies. Miehet ovat erinäköisiä, erikokoisia, eri-ikäisiä ja erilaisilla älynlahjoilla varustettuja, mutta yhteistä on se, että kaikille sattuu ja tapahtuu. Tapahtuma voi olla niinkin pieni kuin puhelinsoitto pankkiin novellissa Jos asianne koskee säästämistä, jossa puheluun vastaa robotti.

Robotin ja tarinan päähenkilön keskustelusta Koistinen kasvattaa elämänmakuisen ja  surumielisen novellin, jonka loppuratkaisu jää avoimeksi monelle tulkinnalle. Siinä voi nähdä onnellisen lopun tai haikean päätöksen yhdelle elämänvaiheelle.

Näin päättelivät kirjallisuuskerhoni jäsenet, kun novellikokoelmasta keskusteltiin lukupiirin tapaamisessa, jossa Olavi Koistinen oli vieraana. Koistinen kertoi pitkäj…

Maunula-talo sai uuden musaklubin - Riitta Keränen tulkitsi suomalaisrunoilijoiden tekstejä rakkaudesta, kaipuusta ja erosta

Kuva
Maunula-taloon perustettu musaklubi sai hienot avajaiset, kun laulaja-laulupedagogi Riitta Keränen esitti suomalaisten runoilijoiden teksteihin sävellettyä musiikkia parin tunnin mittaisessa konsertissa. Häntä säestivät Janne Halonen, kitara ja Aki Virta, basso. Kaikki isäntäbändin jäsenet asuvat Maunulassa. 
Jälkimmäisessä setissa mukana oli myös pianisti-säveltäjä Jussi Tuurna, joka vieraili musaklubissa.


Ohjelmaa valitessaan Riitta Keränen paneutui erityisesti runoilijoiden teksteihin. Hän poimi lauluja eri vuosikymmeniltä. Niissä välittyivät ikuiset teemat rakkauden kaipuusta eron haikeuteen.

Monet laulut Riittä Keränen oli valinnut niin, että ne leikkasivat hänen omaa elämäänsä. Hän oli harjoitellut lauluja  esimerkiksi opiskellessaan Pop& Jazz Konservatoriossa. Sieltä oli peräisin Maija Vilkkumaan laulu Hiuksissa hiekkaa.

Vanhempi sävellys konsertissa oli Kaj Chydeniuksen klassikko Jäähyväiset Marja-Leena Mikkolan sanoin. Siihen Keränen latasi hyvin voimakkaan tulkinnan.
Naisen…

Väkevä Ikitie-elokuva vie 1930-luvun kolhoositiloille itänaapurissa, jonne siirtolaiset lähtivät rakentamaan onnelaa, mutta pettyivät pahan kerran

Kuva
Suomessa on viime vuosina puhuttu enenevästi ylisukupolvisesta traumasta. Isien ja ätien traumaattiset kokemukset varjostavat seuraavien sukupolvien elämää ja usein käsittelemättömäksi  jäänyt paha olo siirtyy sukupolvelta toiselle.
Suomella on ikäviä kokemuksia vuoden 1918 kansalaissodasta lähtien. Paljon pahaa tapahtui myös 1930-luvulla, ja sotakokemukset talvi- ja jatkosodassa vaikuttivat kokonaisen sukupolven elämään.
Historian synkät luvut ovat hyvää materiaalia elokuville. Kammottavuudessaankin ne antavat  kasvot ihmisten kärsimykselle.

Vähemmän tunnettu historian sivu on amerikansuomalaisten matkustaminen Neuvostoliittoon rakentemaan utopistista onnelaa. Yhdysvalloista muutti tuhansia ihmisiä Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa pörssiromahduksen ja laman kuristaessa maata. Heidän mielessään välkkyi parempi tulevaisuus, mutta totuus ei vastannut haaveisiin.
Amerikansuomalaisia Yhdysvalloista lähti noin kuusituhatta. Tästä kertoo AJ Annilan ohjaama Ikitie, joka perustuu Antti Tuuri…

Moskova vuonna 1990, vuonna 2010 ja vuonna 2017 - pimeät ja kuoppaiset kadut katosivat, tilalle nousi pilvenpiirtäjiä

Kuva
Moskova vuonna 1990. Silloin on pääsiäinen, Mihail Gorbatshov vallassa vielä hetken  ja yhteiskunta suuressa murroksessa. Vanha Neuvostoliitto vetää viimeisiä henkosiaan ja uusi Venäjä alkaa varovaisesti syntyä.

Luonnorikkauksien Venäjä näyttää vielä köyhältä. Moskova nuokkuu illalla pimeydessä ja kaupungissa on kuoppaisia hiekkateitä. Mutta me menemme kirkkoon. Ystävämme, kuvataiteilija Iljas Aidarov on päättänyt näyttää meille ortodoksisen pääsiäisjumalanpalveluksen, joka televisioidaan koko maassa ensimmäistä kertaa. Valtio on antanut siihen luvan.

Olen matkassa kahden sisareni kanssa. Kolme sisarta Moskovassa. Venäläiseen tapaan Iljas on kutsunut mukaan ystäviään. Vieraanvaraisuus, se pursua venäläisestä sydämestä ja ystävyys halutaan jakaa.

Kompastelen kohti kirkkoa pimeällä, kuoppaisella tiellä. Iljaksen parikymppinen ystävä koputtaa minua selkään ja kysyy, onko sinulla kelloa. Alan kaivaa kelloa hiansuusta katsoaksen aikaa. Ystävä toistaa kysymyksen, onko sinulla kelloa. On, vasta…

Kjell Westön upea uutuusteos Rikinkeltainen taivas tarjoaa lukemisen riemua, kaihoa ja monia syviä ajatuksia. Sukutarina etenee 1960-luvulta nykyaikaan.

Kuva
Kjell Westön odotetun uutuusromaanin Rikinkeltainen taivas minäkertoja on kirjailija, jonka uraan mahtuu menestystä ja floppeja. Omalla urallaan Westö on kirjoittanut enimmäkseen hienoja teoksia, vaikka väliin mahtuu jokunen hieman vaatimattomampikin teos. Rikinkeltainen taivas kiilaa Westön parhaiden teosten joukkoon Missä kuljimme kerran -romaanin vanaveteen.

Rikinkeltainen taivas on tavattoman monisyinen sukupolviromaani, jossa kirjailijan ja hänen ystäviensä ja rakastettujensa elämää seurataan yli neljäkymmentä vuotta.
Neljää sukupolvea kuvaava romaani alkaa 1960-luvun lopusta ja etenee nykyaikaan.

Lapsuus ja nuoruus saavat perusteellisen, noin sadan sivun mittaisen kuvauksen. Se on vankka pohja, joka auttaa ymmärtämään, miksi päähenkilöt kehittyvät sellaisiksi kuin kehittyvät.
Heti on alussa paljastuu luokka-asetelma. Rabellien suku hienoine huviloineen edustaa suomenruotsalaista yläluokkaa. Tuleva kirjailija syntyy vaatimattomaan alemman keskiluokan sukuun.

Luokkaraja tunt…

Kjell Westön upea uutuusteos Rikinkeltainen taivas tarjoaa lukemisen riemua, kaihoa ja monia syviä ajatuksia. Sukutarina etenee 1960-luvulta nykyaikaan.

Kuva
Kjell Westön odotetun uutuusromaanin Rikinkeltainen taivas minäkertoja on kirjailija, jonka uraan mahtuu menestystä ja floppeja. Omalla urallaan Westö on kirjoittanut enimmäkseen hienoja teoksia, vaikka väliin mahtuu jokunen hieman vaatimattomampikin teos. Rikinkeltainen taivas kiilaa Westön parhaiden teosten joukkoon Missä kuljimme kerran -romaanin vanaveteen.


Rikinkeltainen taivas on tavattoman monisyinen sukupolviromaani, jossa kirjailijan ja hänen ystäviensä ja rakastettujensa elämää seurataan yli neljäkymmentä vuotta.
Neljää sukupolvea kuvaava romaani alkaa 1960-luvun lopusta ja etenee nykyaikaan.

Lapsuus ja nuoruus saavat perusteellisen, noin sadan sivun mittaisen kuvauksen. Se on vankka pohja, joka auttaa ymmärtämään, miksi päähenkilöt kehittyvät sellaisiksi kuin kehittyvät.
Heti on alussa paljastuu luokka-asetelma. Rabellien suku hienoine huviloineen edustaa suomenruotsalaista yläluokkaa. Tuleva kirjailija syntyy vaatimattomaan alemman keskiluokan sukuun.

Luokkaraja tunt…