Kjell Westön upea uutuusteos Rikinkeltainen taivas tarjoaa lukemisen riemua, kaihoa ja monia syviä ajatuksia. Sukutarina etenee 1960-luvulta nykyaikaan.

Kjell Westö. Kuva: Otava.
Kjell Westön odotetun uutuusromaanin Rikinkeltainen taivas minäkertoja on kirjailija, jonka uraan mahtuu menestystä ja floppeja. Omalla urallaan Westö on kirjoittanut enimmäkseen hienoja teoksia, vaikka väliin mahtuu jokunen hieman vaatimattomampikin teos. Rikinkeltainen taivas kiilaa Westön parhaiden teosten joukkoon Missä kuljimme kerran -romaanin vanaveteen.


Rikinkeltainen taivas on tavattoman monisyinen sukupolviromaani, jossa kirjailijan ja hänen ystäviensä ja rakastettujensa elämää seurataan yli neljäkymmentä vuotta.
Neljää sukupolvea kuvaava romaani alkaa 1960-luvun lopusta ja etenee nykyaikaan.

Lapsuus ja nuoruus saavat perusteellisen, noin sadan sivun mittaisen kuvauksen. Se on vankka pohja, joka auttaa ymmärtämään, miksi päähenkilöt kehittyvät sellaisiksi kuin kehittyvät.
Heti on alussa paljastuu luokka-asetelma. Rabellien suku hienoine huviloineen edustaa suomenruotsalaista yläluokkaa. Tuleva kirjailija syntyy vaatimattomaan alemman keskiluokan sukuun.

Luokkaraja tuntuu taustalla ystävyydessä, vaikka sitä yritetään välillä häivyttää.
Kirjailijan ystävä on rikkaan suvun perijäpoika Alex. Hänen sisarestaan Stellaste tulee kirjailijan rakastajatar.
Raha ei takaa onnea. Nuori Alex turvautuu valheeseen peittääkseen sen, että kaikki suvun jäsenet eivät voi hyvin. Mielen järkkyminen ja sen vaikutus läheisiin ihmisiin on yksi romaanin isoista teemoista.

Kirjailijan ja Stellan rakkaustarinaa Westö kuvaa sekä koskettavasti että viiltävästi. Nuoret löytävät toisensa, leijuvat rakkauden huumassa, mutta pettyvät ja eroavat löytääkseen toisensa uudelleen keski-iässä. Silloinkin vanha kuvio toistuu.

Kuvatessaan päähenkilöiden elämää vuosikymmenien ajan Westö näyttää, miten paljon pysyviä piirteitä ihmisissä on. Stellan häilyvyys seuraa häntä teini-iästä viisikymppiseksi. Hänessä istuu tarve hurmata ja testata viehätysvoimaansa. Samalla hänen kykynsä sitoutua pitkäksi aikaa on  hutera.

Pysyvyyttä on myös kirjailijan ja Alexin ystävissä. Minäkertojaakin heikommista lähtökohdista ponnistava Jan-Roger näyttää nyrkkinsä jo lapsena. Aikuisena hän toimii liikemieheksi ja pösöksi kasvaneen Alexin juoksupoikana ja käsikrassanana. Poikanelikön herkin on Krister, josta tulee akuisena uskonmies.

Lapsuudenystävät löytävät aikuisena paikkansa yhteiskunnassa kukin tavallaan ja lapsia syntyy. Kirjailija jää kuitenkin ilman perillistä tasapainoilemaan kirjoitustuskan ja historianopettajan työn välille.

Päähenkilöiden kehityskaaren taustalla leijuu välillä voimakkaammin välillä etäämmin aika ja yhteiskunnalliset tapahtumat. Tarinaan sekoittuu historiallisia tapahtumia ja julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Ajakuvaa värittävät muun muassa automerkit ja musiikki.

Westö punoo romaaniinsa monia sekä ikiaikaisia että ajankohtaisia teemoja. Siellä vilahtavat yhtä lailla rikkaiden pintaliito ja sijoitukset kuin homoseksuaalisuus ja Välimeren nielemät venepakolaisetkin. Tummenmpi ihonväri kohtaa ennakkoluuloja suomalaisessa keskiluokassa.

Kantava teema on myös ajankulu ja siihen liittyvä haikeus. Vanheneminen on jokaisen kohtalo ja jossain odottaa kuolema. Luopuminen kouraisee monta kertaa syvältä.
Aikaan liittyy myös kätkettyjä haavoja. Uskonmies Kristerin suhteessa minäkertoja kirjailijaan on syvä särö, jonka hän vaivoin saa paljastettua.

Westö pohjustaa tässäkin tapahtumia taitavasti. Nuoruuden  käytös saa selityksensä vuosikymmenien kuluttua.

Tiettyä ennustettavuutta kirjan henkilöiden kehityspiirteissä on, mutta samaa tapahtuu oikeassa elämäsäkin. Lähtökohdat lapsuudessa ja nuoruudessa heijastuvat usein koko elämään.
Ihmiset toistavat sitä, mitä ovat tehneet ennenkin, mitä ovat oppineet tai mihin luonne ja temperamentti pakottavat. Tämän Westö kuvaa taitavasti.

Rikinkeltainen taivas on lukuelmämys, jossa sivut liitävät eteenpäin tarjoten lukijalle lukemisen riemua, kaihoa ja monia syviä ajatuksia.

Kjell Westö: Rikinkeltainen tavas. Otava. 459 s.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastava, tuskallinen, lamaannuttava häpeä - Jorma Myllärniemi luennoi häpeästä psykoanalyysin yössä

Pakila juhi 600-vuotista historiaansa kahden tunnin suurkonsertilla - katso kuvat blogista