Vetävästi kirjoitettu Hertta liikkuu Moskovan yhteisasuntoloista suomalaisten vankilasellien pimeyteen




Joulupäivän lukemisena Heidi Köngäksen Hertta ja sen myötä historiaa, politiikkaa, naisen elämää, intohimoa, petosta, syyllisyyttä. Hertta ei todellakaan jää lojumaan pöytälaatikkoon, sen verran vetävästi se on kirjoitettu. Historian merkkihenkilöt ovat kirjailijalle yleensäkin hyviä aiheita, koska silloin yksityinen kohtaa suuremman kontekstin.

Kommunistijohtaja Otto Wille Kuusisen tyttären Hertta Kuusisen (1904-1974)  vaiheet lienevät  Suomessa ainakin keski-ikäisille lukijalle historiasta tuttuja. Köngäs on tehnyt romaaniaan varten tarkkaa taustatyötä, mikä näkyy romaanissa, mutta kirjailija tekee myös omia tulkintojaan.

Hän sukeltaa hienosti Hertan ajatuksiin, tuo lukijan ulottuville 1920-luvun Moskovan yhteisasuntoloineen, jossa hurmoshengessä rakennetaan uutta yhteiskuntaa, mutta pian alkavat kaaderit kadota, kun luokkavihollisia poistetaan riveistä.
 Hertta sulkee silmänsä, sillä aate on jalo ja ulottuu myös naisen elämään.  Alexandra Kollontai opettaa, että seksi on yhtä luonnollista kuin lasillinen vettä, jolla tyydytetään jano.
Hertta synnyttää pojan, jonka isä on aatetoveri Tuure Lehen. Hän joutuu jättämään pojan lastenkotiin Moskovaan, kun tehtävä Suomessa kutsuu. Tehtävän piti olla lyhytaikainen, mutta vankeustuomio Suomessa katkaisee siivet tehtävältä ja paluulta Moskovaan.
Yksi romaanin kantavia teemoja on lapseen kohdistuva ikävä ja syyllisyyden tunto. Hertta palaa toistuvasti ajatuksissaan tilanteeseen, jossa hän voisi selittää pojalle lähtönsä taustamotiivit. Lukijaa pidetään myös jännityksessä: mikä on Jurin kohtalon, kun Siperian juna on vienyt suomalaistaustaista väkeä pakkotyöleireille.

Maanpetoksesta syytetty Hertta Kuusinen istui vankilassa kahteen kertaan, yhteensä kahdeksan vuotta. Vankilavuodet näkyvät myös Köngäksen romaanissa, mutta vielä tarkemmin hetket, jolloin Hertta pääsee vankilasta pois. Sieltä tulee riutunut nainen, jonka kylkiluut törröttävät paidan alla ja ainoaan vaatekertaan on tarttunut vankilan homeinen tuoksu.
Hertan tukipilari on äiti, Otto Wille Kuusisen Suomeen hylkäämä Saima, jonka keittiössä tuoksuu äidillinen lämpö silloin, kun tytär palaa vankilasta.

Heikoimmillaan Hertta on kuitenkin piileskellessään sota-aikana paukkupakkasissa rakastettunsa Yrjö Leinon kanssa Keski-Suomen metsämökeissä. Huopatossut suojaavat hieman siltä, että varpaat eivät jäädy kokonaan.
Yrjö Leinoa romaani ei mairittele. Rahapulasta kärsivä Leino ryhtyy sodan alla vasikaksi ja ilmiantaa Etsivälle keskuspoliisille sodan alla kielletyn kommunistipuolueen jäseniä. Hertan kautta linjan piti aueta Otto Wille Kuusiseen saakka.
Bakteerikammoinen ja keski-ikäisenä viinaan taipuvainen Leino etenee hallitukseen saakka, mutta saa potkut kommunistisesta puolueesta, kun ei selviä kunnialla tehtävästään.

Romaanissa Hertan ääni on kuuluvin, vaikka lukijalle tuodaan myös Yrjö Leinon ja Etsivässä keskuspoliisissa työskentelevän Esko Riekin ajatukset.
Sodan jälkeen Hertan elämässä seuraa loiston vaihe. Hän nousee äänikuningattarena eduskuntaan ja tekee ahkerasti poliittista työtä. Asuntokin löytyy Kaivopuistosta, ja ministeri Leinolla on oma autonkuljettaja.
Rakkaus kestää kuitenkin yhtä huonosti kuin Leinon kunnia kommunistipuolueessa, vaikka Hertta monesti sulkee silmänsä toiseen naiseen kohdistuvalta epäilyltä ja Leinon poliittiselta luotettavuudelta.

Köngäksen romaanissa yhdistyvät kiinnostavasti historialliset tapahtumat ja yhden naisen elämänkaari. Vähän jännitystäkin siinä on, jos Hertan henkilöhistoriaa ei lunttaa historiateoksista. Miten Hertta selviää kaikista kiperistä tilanteista.
Historian kannalta kiinnostavaa olisi myös tietää, miten Hertta selätti vankilavuosien ja sota-ajan traumat. Sota jätti jälkensä kokonaiseen sukupolveen. Se onkin jo toisen tarinan aihe.

Heidi Köngäs: Hertta. Otava, 285 s.




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan

Pakila juhi 600-vuotista historiaansa kahden tunnin suurkonsertilla - katso kuvat blogista