Mitä sitten, kun työ loppuu?




Venäjällä ja Virossa näkee työmarkkinoilla iäkkäämpiä työntekijöitä kuin Suomessa, vaikka Venäjällä naisten eläkeikä on 55 vuotta. Naiset menevät siivojiksi ja narikkapalveluihin, jos eläke ei riitä. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
Kun työt loppuvat, elämään tulee suuri määrä sitä, mistä kiihkeänä ja kuormittavana työaikana on pulaa: aikaa. Työyhteisön sijasta arkena tulee vastaan toisenlainen maailma: vauvanvaunuja työntävät nuoret äidit, kauppakeskusten penkillä istuvat eläkeläismiehet, uimahallissa meluavat koululuokat.

Ympäriltä katoava sosiaalinen työyhteisö jättää suuren tyhjiön, jos elämäntilanne on esimerkiksi sellainen, että lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Häviää pieni small talk, niitä näitä rupattelu, tilannekomiikka ja hyvän huomenen toivotus, jos työpaikalla näihin on ollut aikaa. Pienillä asioilla on suuri merkitys elämässä.

Paljon harrastuksissa käyvä ihminen voi paikata tyhjiötä harrastuksillaan. Lisäksi voi lenkkeillä, tehdä vapaaehtoistyötä ja hoitaa lapsenlapsia, jos niitä on.
Työtön kohtaa muitakin työelämän ulkopuolella olevia, esimerkiksi äitiyslomalla olevia naisia.

Työttömällä suuren osan tyhjiöstä täyttää työnhaku. Työnhakukursseilla opetetaan, että hyvä keino on tehdä itsestä brändi: näy, kuulu ja erotu. Ykköspaikka on nykyään sosiaalinen media: Linkedin, Twitter ja Facebook. Kotisivut olisi hyvä olla olemassa ja tietysti upea cv. Ja vanha kunnon puskaradio, kannattaa pistää sana kiertämään, että etsii työtä.

YT-neuvotteluissa irtisanottuja on valtava määrä. Yksi kärsijöistä on ollut media-ala, jossa isojen mediatalojen yt-neuvottelut ovat karsineet rajusti journalistien paikkoja.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli vuoden 2015 lokakuussa 234 000, mikä oli 14 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömyysaste oli 8,7 prosenttia, kun se edellisvuoden lokakuussa oli 8,3 prosenttia. 

Työttömyyttä kauniimpi ilmaisu on välitila kahden työn välissä, kun etsii uutta työtä. Sepä kasvattaakin nahkaa. Voi lähettää kymmeniä työhakemuksia, joita koristaa upea cv, mutta yhteydenottoja ei tule, koska samasta paikasta kilpailee vähintään sata yhtä pätevää hakijaa.
Tuntuu käsittämättömältä, että tällä yhteiskunnalla on varaa pitää työttömänä korkeasti koulutettuja moniosaajia. Osa kielitaitoisista nuorista karkaa ulkomaille. Ruotsissakin työllistyy paremmin kuin Suomessa ja suomalaisia arvostetaan, koska he ovat hyvin koulutettuja, kertoo parikymppinen nuori, jonka ystäväpiiristä moni on  lähtenyt ulkomaille. Kokenut ihminen voi kohdata ikäsyrjintää.

Potkuista ei kuitenkaan kannata katkeroitua ja ottaa itseensä. Syy ei ole sinun, vaan yhteiskunnallisten rakenteiden. Vanhojen asioiden vatvominen syö sisältäpäin. Katso eteenpäin ja suuntaa energiasi tulevaisuuteen”, sanoo neljät yt-neuvottelut läpi käynyt tuttava.

Toinen tapa on purkaa kiukku: joku itkee, joku saa siivousvimman, joku jatkaa yhtä kovilla kierroksilla kuin työaikana.
Osa pelkää, että työttömäksi jääminen nakertaa mainetta. Ystäväni on toista mieltä.
”Joskus muinoin potkuja annettiin juopoille ja lintsareille, mutta yt-neuvotteluissa työnsä menettäneitä ei 1990-luvun alun jälkeen ole pidetty epäonnistujina”, hän sanoo.

Kun väkeä potkaistaan pellolle, kyse voi olla pelkästään huonosta tuurista. Oma mieli vaatii oikeudenmukaisuutta, mutta sitä ei välttämättä jaeta työmarkkinoilla.
Masennuksen ja vääryyden markkinat pitäisi muuttaa toivon markkinoiksi. Kyllä tekevälle työtä löytyy ja työ tekijäänsä kiittää ovat vanhan kansan viisauksia. Näitä viisauksia eivät tosin tue hallituksen säästösuunnitelmat.

Joillekin työttömäksi jääminen voi olla uuden alku ja mahdollisuus. Työelämän aiheuttama stressi pääsee ehkä lievenemään. Mielessä alkaa syntyä ideoita. Voi opiskella, vaihtaa alaa, perustaa yrityksen, pitää pitkän loman, lukea hyllyssä makaavan keskeneräisen kirjan, polttaa kynttilöitä ja nauttia joulun odotuksesta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan