Pääsiäiskulkueet marssivat ja kantavat pyhäinkuvia Malagassa viikon, rummut pauhaavat, suitsukkeet palavat ja kadut täyttyvät katsojista


Jotkut kantajista sulkevat silmänsä.
Kil, kil, kil, pam, pam, pam. Kellot kilisevät ja rummut paukuttavat Espanjan yössä, kun pääsiäiskulkueet marssivat iltapäivästä aamuyöhön Malagassa. Nenään kantautuu suitsukkeiden voimakas tuoksu.

Semana Santa on espanjalaisille yksi vuoden tärkeimmistä kirkollisista juhlapyhistä. Kulkueita järjestetään kuutena päivänä viikossa ja viimeiset lipuvat pitkin katuja aamuyöllä puoli viideltä.
Matkailijalle pääsiäiskulkueiden näkeminen on jännittävä kokemus, mutta vaarana on myös, että niistä tulee ähky.

Malagan vanhassakaupungissa on tolkuton tungos, kun ihmiset ahtautuvat kameroineen kapeiden katujen viereen. Jäin muutaman kerran jumiin vanhaankaupunkiin, kun kulkueet ja katsojat tukkivat tien hotellille.

Kulkueiden kärjessä kulkee huppupäisiä, valkoisiin kaapuihin pukeutuneita ihmisiä kynttilät kädessään. Mukana on myös lapsia. Niiden perässä  tulee kantolava, jossa on pyhäinkuva. Joillakin lavoilla on Neitsyt Maria, joillakin ristille naulittu Jeesus.
Raskaimmat lavat voivat painaa jopa viisituhatta kiloa ja niitä kantaa yli kaksisataa miestä, jotka keinuttavat kantolavaa musiikin tahdissa. Jotkut kantajista käärivät liinan silmilleen, jotkut ummistavat silmänsä. Osa kulkee paljain jaloin.

Kulkuetta seuraava väkijoukko taputtaa käsiään voimakkaasti, kun kantolava tulee kohdalle.
Musiikki on melodialtaan yksinkertaista, hiukan hypnoottista. Eniten kuuluvat rummut ja trumpetit. Joskus joka aloittaa spontaanin pyhimykselle omistetun laulun.

Kulkueita järjestävät malagalaiset veljeskunnat. Valmistautuminen pääsiäiskulkueisiin alkaa jo kuukausia ennen pääsiäistä. Kulkueita on järjestetty siitä lähtien, kun kristityt valtasivat Espanjan 1400-luvun lopussa islamilaisilta  ja ryhtyivät käännyttämään ihmisiä katoliseen uskoon.
Kulkueissa kerrotaan Jeesuksen kärsimyshistoria ylösnousumukseen saakka.







Kuvat: Sirpa Pääkkönen



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan