Kaipuu, pelko ja uho – merimiehet tatuoivat ihoonsa suuria tunteita, joista ei sopinut puhua ääneen




Tatuoituja unelmia. Kuva merikeskus Vellamon näyttelystä: Sirpa Pääkkönen

Enpä ottaisi tatuointia iholleni, enkä paljon välitä niiden katselemisestakaan, mutta Kotkassa kiinnostuin tatuointeihin kätkeytyvistä viesteistä. Merikeskus Vellamon kesänäyttelyssä on esillä Ruotsin merimuseon tuottama Usko, toivo, rakkaus –näyttely, jossa paneudutaan merimiesten tatuointien historiaan pintaa syvemmältä.

Merimiesten tekemät tatuoinnit ovat symbolisesti ladattuja kuvia, jotka on pistelty kiinni ihoon. Sentimentaalisia aiheet kertovat suurista tunteista: kaipuusta, koti-ikävästä, pelosta, rakkaudesta ja toveruudesta.
Kun tunteista ei sopinut puhua ääneen, iho jäi vapaaksi tilaksi ilmaista rintaa kouristavia asioita.

Pääseinälle on koottu kokoelma tatuointimalleja, jotka heijastavat vahvasti yksinäisen merimiehen kaipuuta naiseen. Ikävää ilmentävät geishat, intiaaninaiset, myyttiset merenneidot, vähäpukeiset tanssijat ja sairaanhoitajat. Väreissä vahvasti näkyvä punainen hehkuu tunteen paloa.
Kuvat kertovat, kuva: Merikekus Vellamo



Olkavarteen tai selkään tatuoitu nainen viestitti, että kantaja oli kiinnostunut naisista, eikä merimiestoverista, joka jakoi merillä samaan ahtaan punkan. Sänkyä ei aina riittänyt kaikille. Silloin merillä nukuttiin vuoroissa.

Naiskuvien lisäksi miehet ottivat tatuointeja lohikäärmeistä, tikareista, tiikereistä ja pääkalloista. Ne tasapainottuvat romanttisia unelmia  ja nostivat pintaan voiman, uhon ja väkivallan kuvat.

Näyttelyyn on koottu ruotsalaisia sitaatteja tatuoinneista ja merimiehistä, jotka ottavat kantaa tatuointikulttuuriin.
”Tatuoinnit ovat kansantaidetta. Ne ovat kuuluneet kansan syville riveille”, kirjoitti etnologi Mats Rehnberg vuonna 1967.
”Tatuoinnit ovat nykyajan räjähtänein muotioikku. Vaikka eläisin kaksisataa vuotta, en antaisi anteeksi keskiluokan huolitelluille massoille sitä, että he varastivat merimiesten, varkaitten, murhaajien ja kulkureiden tavan käyttää omaa ihoaan suttupaperina pikku filosofioilleen”, kirjailija Claes Britton summasi Dagens Nyheterissä 19. 8. 2012.

Usko, toivo, rakkaus –tatuointinäyttely on esillä merikeskus Vellamossa Kotkassa 11. syyskuuta saakka.

 
Tatuointimalleja, kuva: Merikeskus Vellamo.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan

Pakila juhi 600-vuotista historiaansa kahden tunnin suurkonsertilla - katso kuvat blogista