Rauha, kauneus ja arkkitehtuuri lumoavat Kizhin saarella Venäjän Karjalassa - valokuvanäyttely Karjalatalolla Helsingissä

Saaren pääkirkot. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
 Viime keväänä uutisoitiin matkageenistä. Tutkijat puhuivat DRD4-geenistä, joka saa osan ihmisistä herkästi liikkeelle. Se oli jo osalla esi-isistämme, jotka vaelsivat kauas synnyinseuduiltaan ja etsivät tutkimusmatkoillaan uusia, tuntemattomia paikkoja.

On geeni olemassa tai ei, tunnistan siihen liittyvästä kuvauksesta itseni. Kun edellinen matka on ohi, alan pian suunnitella seuraavaa kohdetta, jossa on hienoja maisemia, museoita, kulttuurikohteita tai historiallisia nähtävyyksiä.

En muista, että koskaan olisin katunut yhtään matkaa. Sen muistan, että jotkut matkat ovat olleet merkityksellisempiä kuin toiset. Paikka on sykähdyttänyt ja jättänyt mielen pohjalle pysyvän muiston.

Sellainen on Kizhin museosaari Venäjän Karjalassa keskellä kaunista Äänisjärveä. Reilun tunnin kantosiipialusmatkan jälkeen Petroskoista eteen avautuu historiallisten puukirkkojen ja karjalaistalojen kaunis saari.

Vaikutuksen tekee rauha. Saarella käy paljon matkailijoita, mutta sen olemukseen kuuluu hiljaisuus.
Järjestyssäännöt kieltävät ruokien ja juomien viemisen alueelle. Siellä ei saa polttaa tupakkaa, eikä metelöidä.

Vaikutuksen tekee myös koko. Saari on hajanaisesti rakennettu kylä, jossa pellot, kummut ja metsät jatkuvat talojen takana.

Vaikutuksen tekevät rakennukset. Niitä on siirretty alueelle muualta Venäjän Karjalasta ja monella talolla on ikää monta sataa vuotta. Saaren sydän ja maamerkki, Kristuksen kirkastumisen kirkko (Preobrazenie) rakennettiin 1700-luvun alussa. Komeaan puukirkkoon ei ole lyöty yhtään rautanaulaa. Vieraillessani saarella elokuussa 2015 osa kirkosta oli rakennustelineiden alla. Remontti alkoi jo vuonna 1980. Yhä se oli kesken.

Vaikutuksen tekivät myös työnäytökset. Kansanasuihin pukeutuneet naiset solmivat pelloilla lyhteitä ja lapset kirmaavat jaloissa. Taloissa naiset louskuttavat kangaspuita, kutovat sukkia ja punovat helminauhoja. Miehet veistävät veneitä ja puuleluja tai nikkaroivat tuohesta rasioita ja reppuja.

Neljä kertaa tunnissa Mikaelin tsasounasta kajahtaa lyhyt kellokonsertti, joka leviää hetkeksi ympäri saarta. Hevosvankkurit kolisevat kylän raiteilla kuin ennen muinoin.

Ulkoilmamuseossa on lähes 90 rakennusta ja 40 000 esinettä, jotka kertovat karjalaisten, venäläisten ja vepsäläisten elämästä. Ikoneita on yli viisisataa kirkoissa, tsasounissa ja kodeissa.

Valokuvat auttavat muistamaan ja palauttamaan mieleen matkan. Nyt osa Kizhin saarelta ottamistani kuvista on esillä Helsingin Karjalatalossa, Käpylänkuja 1. Näyttely jatkuu 4, marraskuuta saakka. Mukana on myös Tuuli Salmisen kirjoittamia runoja. Blogissa on eri kuvat kuin näyttelyssä.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan