lauantai 23. huhtikuuta 2016

Suudelma Budapestissa – viikko kamera kaulassa valokuvauskurssilla


Bydapestin keskuspuiston suloiset mallit. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
Suudelma Budapestissa. Rakastavaisten kaupungissa riittää kuvauskohteita, mutta tehtävänanto ei ole helppo. Hetki on intiimi ja menee nopeasti ohi, eikä kahden ihmisen väliin tunnu sopivalta työntyä kameran kanssa.
”Pyydä heitä malleiksi”, Jari Silomäki ohjaa. Hän vetää Katseen konsulttien järjestämää valokuvauskurssia Budapestissä Harri Pälvirannan kanssa.

Meitä on kahdeksan kurssilaista viikon mittaisella valokuvauskurssilla. Kurssilaiset saavat valita opettajien ehdottamista teemoista paikan ja aiheen. Ryhmä hajaantuu kuvaamaan Keletin rautatieasemalle, lähiöihin, Tonavan rannoille ja silloille, hautausmaalle, kylpylöihin ja kodittomien yösijoille.

Vietän muutaman päivän Budapestin keskuspuistossa etsimässä lemmekkäitä pareja Lämpöaalto hellii kaupunkia. Vaaleanvihreät lehdet orastavat puissa. Ruohomatto kutsuu löhöilemään. Samaan aikaan Suomessa sataa räntää.

Ensimmäinen kuvauspäivä tarjoaa mukavasti aiheita ja tilanteita. Puistossa on markkinat. Lapset ratsastavat ponilla ja yrittävät kävellä puujaloilla. Nuoret halailevat ja kiehnäävät kylki kyljessä ruohikolla.
Osalla humala purkaa estot. Nuori mies kaatuu tytön syliin. Toinen tyttö hyppää miehen selkään. Väkeä on paljon julkisessa tilassa. Naps, kamera nappaa kuvia.
Selfie Budan kukkuloilla.


Seuraavana päivänä tilanne on aivan toinen. Juhlahumu on hävinnyt. Olutpullot ja roskapaperit on siivottu pois silmistä. Paikka on muuttunut koiran ulkoiluttajien ja tenniksen pelaajien siistiksi puistoksi. Suutelijoita ei näy missään, vaikka vanha linna ja lampi tarjoavat rakastuneille romanttiset kehykset.
Puoli kolmelta iltapäivällä lopulta tärppää. Näen teini-ikäisen pariskunnan, joka halailee toisiaan ruohikolla. Pojan naamassa kukkivat finnit,  ja tytön hymy loistaa hammasrautojen takaa.
”Voisitteko tulla malleikseni?” kysyn varovasti. He hymyilevät hieman ujosti, katsovat toisiaan ja suostuvat. Ihanat nuoret ovat syötävän suloisia  valokuvissa.

Toista kertaa mallien kanssa ei onnistakaan. Pyydän yhtä parsikuntaa malliksi eräässä kahvilassa Budan puolella. He hieman hämmästyvät, mutta suostuvat. He hipaisevat nopeasti toistensa huulia. Tyrin täydellisesti koko kuvauksen. En ehdi säätää kameran asetuksia. Aurinko loistaa kahvilan ikkunoista sisään häikäisevänä vastavalona ja muuttaa mallini mustiksi varjoiksi.

Kalastajalinnake Budan kukkuloilla vilisee turisteja. Budapestiläiset eivät sinne eksy. On vaikea erottaa yhtään ihmistä, jolla ei olisi kädessään kamera tai selfiekeppi. Kameran kanssa liikkuva ei erotu joukosta, mutta hyvää tilannetta on vaikea vangita.
En pyydä enää pareja malleikseni. Tarkkailen heitä etäämmältä ja otan muutaman kuvan. Vaikea olla tyytyväinen näihin kuviin. Yhtä vaikealta tuntuu häiritä ketään ja työntyä lähelle. Ammattikuvaajat osaavat sen. Harrastajalla nousee rima vastaan.

Jari Silomäki
 Kurssiin sen sijaan olen hyvin tyytyväinen. Opettajat järjestävät aamupäivisin luentoja valokuvauksesta. Joinakin päivinä katsellaan ja analysoidaan kurssilaisten kuvia. Voin vain ihailla heidän  paneutumistaan  tehtäväänsä. Kodittomat näyttävät surullisen surkeilta. Kauppahallista saa paljon muitakin näkökulmia kuin ostokset ja matkamuistot. Lähiöt ja niissä asuvat ihmiset tulevat kuvissa lähelle katsojaa.
Suuren kaupungin hyvä puoli on siinä, että se antaa kuvaajalle lukemattomia mahdollisuuksia ja näkökulmia. Ovi jää auki. Budapestiin on hyvä palata.
Harri Pälviranta



tiistai 19. huhtikuuta 2016

Budapestin keskuspuistossa on upea maatalousmuseo, vanha eläintarha ja tunnelmallinen kylpyä


Budapestin maatalousmuseossa on täytettyjä kotieläimiä, Kuvat: Sirpa Pääkkönen
Budapestin yksi erikoisimmista nähtävyyksistä on maatalousmuseo kaupungin keskuspuistossa. Laaja museo kertoo maatalouden historiasta, paimentolasikulttuurista, kalastuksesta, eläimistä, kasvillisuudesta ja maatalouden koneellistumisesta. Se on sijoitettu hulppeaan linnaan, jossa yhdistyy monta eri tyyliä.

Goottilainen osa on kuin koristeellinen kirkko täynnä seinä-. katto- ja lasimaalauksia. Yhdessä huoneessa seinät on peitetty lattiasta kattoon eläinten sarvilla. Museossa on täytettyjä eläimiä: 
Lasimaalauksia.
kauriita, biisoneita ja karhuja. Kalastuksesta kertovat verkot, pyyntivälineet, täytetyt kalat ja iso vene.


Toinen puoli linnasta edustaa barokkia ja klassismia. Siellä voi tutkia muun muassa hevosen historiaa ja merkitystä paimentolaisille. Unkarissa maatalous pohjautuu vaeltaville heimolle, jotka saapuivat mustanmullan alueilta. Sitä symbolisoi jurtta. Hevonen on palvellut paimentolaisia tuhansia vuosia.
Näyttelyssä tapaa maalaisia työkaluneineen, astioineen ja kauppoineen. Varsin elävän näköisiä ovat täytetyt possut, ankat ja hanhet.

Kierrosta voi jatkaa mukavasti lähellä sijaitsevaan eläintarhaan. Se on yksi maailman vanhimmista eläintarhoista, perustettu jo 1866. Nykyinen ilme on peräisin 1900-luvun alusta, jolloin sinne rakennettiin eläintaloja kansallisromantiikan hengessä.

Keskellä eläintarhaa on lampi, jossa monet vesilinnut uiskentelevat. Eläintarhan houkutuksia ovat karhut, elefantit, tiikerit ja apinat. Kaikkiaan eläinlajeja on satoja.

Sarvia maatalousmuseossa,
Keskuspuiston nautinnollinen keskus on Széchenyin kylpylä. Uusbarokkinen kylpylä perustettiin 1903.  Lämmin vesi pulppuaa yli tuhannen metrin syvyydestä. Sisäaltaita on viisitoista ja ulkoaltaita kolme. Kylpylässä voi polskia ja neljäkymmenen asteen lämpöisessä vedessä. Unkarilaismiehillä on tapana pelata siellä shakkia. Jotkut ottavat lämpimään veteen jopa kirjan mukaan.

Keskuspuisto on unkarilaisille rentoutumispaikka. Vanhojen puiden katveessa ruohikolla näkee pariskuntia makoilemassa lämpiminä kesäpäivinä. Lapset ja koirat juoksentelevat. Tenniskentällä pallo saa kyytiä. Vanhat linnat luovat romanttista tunnelmaa ja turistijoukot kulkevat selfiekeppi kädessä kuvaamassa itseään taloja ja lampia vasten.

 Matkakin puistoon keskustasta on mukava, jos hyppää Budapestin vanhimmalle metrolinjalle. Se otettiin käyttöön jo 1800-uvun lopussa. Vanha juna kulkee historiallisten asemien läpi.

Karhu eläintarhassa.


 
Museon goottilainen osa,

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kuvat muuttuvat runoiksi - näyttely Karjalatalolla kuvaa elämän kiertokulkua ja vuodenaikoja



 
Kizhin saari, Venäjän Karjala. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
”Voitaisiinko tehdä näyttely. Kirjoittaisin runoja sinun valokuviisi”, Tuuli-Irmeli ehdotti joskus viime keväänä.
”Mikä siinä, ideahan on loistava”, vastasin.
Tutustuimme muutama vuosi sitten, kun kirjoitimme laululyriikkaa musiikkipedagogi, kuoronjohtaja ja laulaja Satu Luomajoen ensimmäiselle levylle Laulu sinulle.

Olen julkaissut aktiivisesti kuvia Facebookissa lähes sen perustamista lähtien vuodesta 2007.
Tuuli-Irmeli Salminen katseli kuvia ja sanoi, että niissä on tarinoita, jotka alkavat elää hänen mielessään.
”Yritän arvata mitä, mitä kuvissa on tapahtunut ennen kuvanottoa ja mitä tapahtuu sen jälkeen”, hän sanoo.
Sitä me kumpikaan emme voi tietää ainakaan kovin tarkasti, eikä katsojakaan, mutta jokainen kuva on avoin erilaisille tulkinnoille.

Olen kulkenut kamera kaulassani lukuisilla matkoilla Virossa ja Venäjällä, ennen kaikkea Pietarissa. Kamera seuraa myös kotimaan matkoilla.
Monet kuvista ovat tilannekuvia.  Joitakin kuvia voi kutsua katuvalokuvaukseksi, jossa kuva otetaan ennalta suunnittelemattoman hetkenä siitä mitä tulee vastaan. Mukana on myös maisemia.
Pärnu.

Näyttely Kuva heijastuu sanoihin oli viime syksynä esillä Kallion kirjastossa Nyt se esillä Karjalatalolla Käpylässä uudistuneessa asussa. Mukana on uusi runoja ja kuvia.
Kuvissa ja runoissa näkyvät vuodenajat ja elämän kiertokulku, parisuhde, lapset, vanheneminen ja lopulta luopuminen.
Kesällä polskitaan Viron rantavesissä Pärnussa.  Talvella raskas lumi peittää Tallinnan katot.

Tuuli-Irmeli Salminen on vapaa kirjoittaja, joka vaihtoi it-alan kirjoittamiseen, kun elämä toi vastaan sellaisia asioita, joista täytyy kirjoittaa. Nyt työn alla on esikoisromaani.
”Aihe oli alussa niinkin vakava kuin kuolema. Nyt romaaniin on tullut paljon muitakin sävyjä ja kerroksia”, Tuuli-Irmeli sanoo.


Kuva heijastuu sanoihin –näyttely 14.4.-27.4. 2016 Karjalatalossa, Käpylänkuja 1, päivittäin klo 9-19.

 Tuuli-Irmeli Salmisen runo:                                                
Tuuli-Irmeli Salminen

Sellaisina öinä,
kun kuu paistaa valkeana kokonaisena
he oppivat toisiltaan 
hiljaisen kärsivällisyyden. 
Heidän hengitystä nopeammat pelkonsa
ja unia hitaammat toiveensa 
ovat toisiaan koskettamatta vierekkäin.

Kun yö sulaa aamuun, 
se kuulee pianon ja kiurun,
ja vanhemmiten 
        vain verkkoja heittävä vene lähtee. 

Se, joka jää,
sanoo silmillään:   
yhä linnumpi olet,
vesi vedeltä linnumpi,

ja taas aamu kuulee pianon ja kiurun.



tiistai 12. huhtikuuta 2016

Jelisejevin herkkupuodissa hyllyt notkuvat herkkuja ja ravintolassa tarjotaan hyvää ruokaa

Yrttivoita keisarilliseen tyyliin Jelisejevin ravintolassa. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
  
Jelisejevin herkkukauppa Nevski prospektilla Pietarissa on kuin aikamatka tsaarin ajan historialliseen loistoon. Katossa kimaltelevat kristallikruunut ja lasimaalaukset värittävät ikkunoita.  Iloinen melodia täyttää salin. Flyygelin koskettimet hyppivät, vaikka soittaja ei istukaan soittotuolilla. Magiaa siis.

Hyllyt notkuvat herkkuja: kakkuja, makeisia, hunajaa, kaviaaria, herkkumakkaroita. Häitä suunnitteleville on hääkakkuja. Marsipaanista ja suklaasta on muotoiltu  jopa luonnollisen kokoinen kenkä morsiamelle. Täytyy vain odottaa, että morsian tai sadun Tuhkimo sujauttaa sen jalkaansa.
Jelisejevin herkkukauppa.

Kauppa remontoitiin loistoonsa muutama vuosi sitten. Ulkonäkö on peräisin vuodelta 1903, jolloin tsaari oli vielä vallassa ja ruhtinaat ja porvaristo ostivat kaupasta tryffeleitä.

Keskellä kauppaa kohoaa jättikokoinen ananas ja sen ympärille levittäytyvät pöydät kahvilan asiakkaille. Tarjoilijat kantavat tarjottimia mustavalkoisissa asuissaan.

Herkkukauppaan on helppo piipahtaa kadulta, mutta kaupan kahdessa ravintolassa on hiljaista. Toinen ravintoloista sijaitsee kellarikerroksessa ja on tyyliltään maanläheisempi kuin yläkerran keisarilliseen tyyliin sisutettu ravintola.

Se ei ole kovin iso, mutta jokainen esine tuntuu arvokkaalta. Pöydissä ja pikkusohvissa on maalauksia. Astiasto vie keisarilliseen aikaan. Ruoka syödään kullatuilla aterimilla. Seinillä riippuu kehystettyjä maalausjäljennöksiä, muun muassa Auguste Renoiria. Kristallikruunu levittää tunnelmallista valoa.
Keisarillista tyyliä ravintolassa.

Palvelu on hidasta, mutta ruokaa hyvää. Pöytään tuodaan leipäkori ja lämmitettyjä sämpylöitä. Talo tarjoaa pienen annoksen silputtua graavia kalaa hyytelön kera.
Pääruoaksi tilaamme pallasta kasviksien, sitruunakastikkeen ja yrttimuusin kanssa. Ruoka on pehmeää ja maukasta. Jälkiruoaksi valitsemme leivoksen näköisen marjamoussen ja pienen jäätelöpallon, todella hyvää. Jäätelökin on tehty aidosti rasvasta ja kananmunista, eikä kevyttuotteista. Moussekakkuja myydään kaupan puolella leivosvitriinissä.


Ruoka maksaa juomineen kolmelta hengeltä 7000 ruplaa eli nykykurssin mukaan hieman alle  sata euroa. Pietarin hintatasossa se on tällä hetkellä keskivertoravintoloiden hintoja korkeampi, mutta ruuan tason huomioon ottaen Suomeen verrattuna halpa. 

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Ernesto Neton näyttelyssä Kiasmassa voit kuvitella lojuvasi riippukeinussa ja käpertyä majaan




Ernesto Neton näyttelyssä Kiasmassa voi tutkia majaa. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
Tässäpä näyttely, jossa aikuinen voi palauttaa mieleensä lapsuuden hauskat leikit, ja lapsi leikkiä niin kuin lapsi nyt leikkii. Voit lekotella muovipalloista rakennetulla vuoteella ja kuvitella olevasi riippukeinussa.  Käsin virkatut verkot kannattelevat vuodetta.
Voit astua sisään majaan, mutta riisu ensin kengät. Maja on niin korkea, että aikuisetkin mahtuvat seisomaan. Pitkulaisen majan materiaalina on puuvillalanka.
Eipä ihme, että Kiasman viidennessä kerroksessa näkyy paljon lapsiperheitä. Pehmeällä matolla saa juosta ja lapsikin ymmärtää seiniin piirretyt kuvat.  Siellä on palmu ja lentävä lintu.

Näyttelyssä pääsee lojumaan muovipalloista rakennettuun vuoteeseen.

Brasilialainen Ernesto Neto tarjoaa näyttelyssään lempeyttä ja vuorovaikutusta. Keltainen, punainen, oranssi ja ruskea luovat lämpimän värimaailman. Leikkisä näyttely tuntuu pakottavan  unohtamaan maailman murheet.  Se lienee taiteilijan tarkoitus.

Teoksessa Muunnelma väristä siemenestä tilasta ajasta rakkaudesta muoviverkkoihin valutetut pavut muotoutuvat veistoksiksi painovoiman ansioista. Ne roikkuvat katosta ja keinahtelevat hieman.

Taiteilija luo paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan ja rentoutua. Kuvanveisto ja arkkitehtuuri kietoutuvat yhteen suurissa installaatioissa. Taiteilija on perehtynyt Brasilian Amazoniassa elävän alkuperäiskansan kulttuuriin. Häntä kiinnostavat  huni kuin –kansan perinteet, rituaalit sekä pyrkimys  onnelliseen ja harmoniseen elämään.

Kiasman näyttelyssä on teoksia vuosilta 2009-2016. Neton teoksia on nyt ensimmäistä kertaa esillä Suomessa näin laajasti.
Näyttely on esillä Kiasmassa 4. syyskuuta saakka.

Muunnelma väristä siemenestä tilasta ajasta rakkaudesta.