Kuvat muuttuvat runoiksi - näyttely Karjalatalolla kuvaa elämän kiertokulkua ja vuodenaikoja

 

Kizhin saari, Venäjän Karjala. Kuvat: Sirpa Pääkkönen

”Voitaisiinko tehdä näyttely. Kirjoittaisin runoja sinun valokuviisi”, Tuuli-Irmeli ehdotti joskus viime keväänä.
”Mikä siinä, ideahan on loistava”, vastasin.
Tutustuimme muutama vuosi sitten, kun kirjoitimme laululyriikkaa musiikkipedagogi, kuoronjohtaja ja laulaja Satu Luomajoen ensimmäiselle levylle Laulu sinulle.

Olen julkaissut aktiivisesti kuvia Facebookissa lähes sen perustamista lähtien vuodesta 2007.
Tuuli-Irmeli Salminen katseli kuvia ja sanoi, että niissä on tarinoita, jotka alkavat elää hänen mielessään.
”Yritän arvata mitä, mitä kuvissa on tapahtunut ennen kuvanottoa ja mitä tapahtuu sen jälkeen”, hän sanoo.
Sitä me kumpikaan emme voi tietää ainakaan kovin tarkasti, eikä katsojakaan, mutta jokainen kuva on avoin erilaisille tulkinnoille.

Olen kulkenut kamera kaulassani lukuisilla matkoilla Virossa ja Venäjällä, ennen kaikkea Pietarissa. Kamera seuraa myös kotimaan matkoilla.
Monet kuvista ovat tilannekuvia.  Joitakin kuvia voi kutsua katuvalokuvaukseksi, jossa kuva otetaan ennalta suunnittelemattoman hetkenä siitä mitä tulee vastaan. Mukana on myös maisemia.

Pärnu.

Näyttely Kuva heijastuu sanoihin oli viime syksynä esillä Kallion kirjastossa Nyt se esillä Karjalatalolla Käpylässä uudistuneessa asussa. Mukana on uusi runoja ja kuvia.
Kuvissa ja runoissa näkyvät vuodenajat ja elämän kiertokulku, parisuhde, lapset, vanheneminen ja lopulta luopuminen.
Kesällä polskitaan Viron rantavesissä Pärnussa.  Talvella raskas lumi peittää Tallinnan katot.

Tuuli-Irmeli Salminen on vapaa kirjoittaja, joka vaihtoi it-alan kirjoittamiseen, kun elämä toi vastaan sellaisia asioita, joista täytyy kirjoittaa. Nyt työn alla on esikoisromaani.
”Aihe oli alussa niinkin vakava kuin kuolema. Nyt romaaniin on tullut paljon muitakin sävyjä ja kerroksia”, Tuuli-Irmeli sanoo.


Kuva heijastuu sanoihin –näyttely 14.4.-27.4. 2016 Karjalatalossa, Käpylänkuja 1, päivittäin klo 9-19.

 Tuuli-Irmeli Salmisen runo:                                                

Tuuli-Irmeli Salminen

Sellaisina öinä,

kun kuu paistaa valkeana kokonaisena
he oppivat toisiltaan 
hiljaisen kärsivällisyyden. 
Heidän hengitystä nopeammat pelkonsa
ja unia hitaammat toiveensa 
ovat toisiaan koskettamatta vierekkäin.

Kun yö sulaa aamuun, 
se kuulee pianon ja kiurun,
ja vanhemmiten 
        vain verkkoja heittävä vene lähtee. 

Se, joka jää,
sanoo silmillään:   
yhä linnumpi olet,
vesi vedeltä linnumpi,

ja taas aamu kuulee pianon ja kiurun.