Elokuvaa elävien kynttilöiden loisteessa viinilasi kädessä - Kallion korttelikino luo romanttisen ympäristön elokuvaillalle

Rivieran elokuvasali.
Pöydillä palavat elävät kynttilät. Upottaviin punaisiin nojatuoleihin ja sohviin voi lösähtää. Seinillä tuikkivat koristeelliset lamput. Baaritiski tarjoilee pienia ruoka-annoksia ja juomia: hummusta, mozzarellapalloja, kasviksia.

Kallion korttelikinosta on tosissaan tehty mukava olohuone, jossa elokuvia voi katsoa kotoisasti. Tunnelma lamppuineen, seinäkoristeineen ja päällystettyinen nojatuoleineen vie mielikuvat venäläisyyteen.

Iltapala.
Tuolien välissä on pöytiä ja juomia saa nauttia pitkin elokuvaa. Tosin se aiheuttaa trafiikkia takahuoneeseen kuten kävi kolmen tunnin mittaisessa Isäni Toni Erdmann -elokuvassa.

Samassa osoitteessa toimi samanniminen elokuvateatteri vuodesta 1955 vuoteen 1977. Edellinen vuokralainen, musiikkiteatteri Bolero hankki tilaan anniskeluoikeudet.

Salin puolelle mahtuu kuutisenkymmentä katselijaa. Kadulta pääsee baariin, jossa on lisäksi noin kolmekymmentä paikkaa.

Juuri nyt ohjelmistossa on muun muassa huikean hassu ja samalla viisas saksalaiselokuva Isäni Toni Erdmann, jonka on ohjannut Maren Ade. Sen maine on levinnyt, sillä korttelikino on viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Elokuva kuvaa isän ja aikuisen tyttären suhdetta. Tytär luo uraa kivenkovana liikenaisena Romaniassa. Isä etsii keinoja lämmittää viilentynyt suhde etäiseen tyttäreen. Silloin kaikki keinot ovat sallittuja.

Elokuvasta kasvaa pähkähullu komedia, jossa luotetaan naurun, tilannekomiikan, arvaamttomuuden ja läsnäolon voimaan. Pakkohan siinä on kovan uranaisenkin heltyä ja oppia kaksi tärkeää asiaaa:  eläminen täysillä hetkessä ja huumori - välittämättä sen suuremmin seurauksista.

Kuvat: Sirpa Pääkkönen
Kadunpuoleinen baari.


Baaritiski.

Tunnelmaa ulko-oven vieressä.

Aukioloajat.




Kommentit

  1. Näyttääpä viihtyisältä - pitänee vierailla 1980-luvun kotikulmilla!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan

Pakila juhi 600-vuotista historiaansa kahden tunnin suurkonsertilla - katso kuvat blogista