Japanilaistaiteilijat pelkistävät – Rodinin ihmisvartalot syleilevät ja kiertyvät solmuun Ateneumin kahdessa suurnäyttelyssä



Katsushika Hokusai: Fuji etelätuulessa kirkkaana aamuna (Punainen Fuji) (1994). Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Yehia Eweis.

Vuosien ajan Ateneumin taidemuseo on ollut minulle se taidemuseo, jonka näyttelyt täytyy aina nähdä. Näyttelyt ovat huolella tehtyjä, sivistäviä, kiinnostavia ja elämyksellisiä.
Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875–1918 ja Rodinin aistilliset veistokset jatkavat samaa hyvää Ateneumin linjaa. Niinpä sunnuntai-iltapäivä vierähtää hieman ruuhkaisissa saleissa näitä näyttelyitä katsellessa.

Japanomania-näyttelyn kokoaminen on ollut Ateneumille usean vuoden suurtyö. Esillä on yli neljäsataa teosta ja esinettä, joista sataviisikymmentä on lainattu ulkomailta.
Näyttelyssä japanilaista ja pohjoismaista taidetta esitellään rinnakkain, ja salit on rakennettu eri teemojen ympärille.

Japani innosti muiden muassa Albert Edelfeltiä, Helene Schjerfbeckiä, Vilhelm Hammershöitä, Edvard Munchia, Paul Gaugania, Vincent van Goghia ja Claude Monet’a.

Pohjoismaissa japanilaisesta taiteesta tuli muoti-ilmiö 1850-luvulta lähtien. Japanilaisia esineitä kerättiin ja ideoita saatiin muun muassa japanilaisesta puupiirustuksesta. Taiteilijat sisustivat työhuoneitaan japanilaisilla kankailla, viuhkoilla ja sermeillä ja kuvaisivat niitä teoksissaan.

Puupiirroksissaan japanilaistaiteilijat suosivat yksinkertaista selkeää viivaa ja poikkeuksellisia perspektiivejä ja tilankäyttöä. Toistuvia aiheita olivat koti, interiöörit, geishat ja kurtisaanit. Myös geometrinen ornamentiikka ja koristekuviot innostivat japanilaisia taiteilijoita.  

Länsimaiden kuvastoon japanilainen kulttuuri juurtui erityisesti 1890-luvulta lähtien. Japanin taiteesta omaksuttiin niukkuus, puhtaus ja selkeys. Suomessa modernin ja pelkistetyn tyylin omaksui muiden muassa Helene Schjerfbeck. Monissa Hugo Simbergin grafiikan vedoksissa on japanomanian henkeä.
Albert Edelfeltin muotokuvissa näkyy japanilaisvaikutteita, samoin kuin Akseli Gallen-Kallelan maalauksissa.

Metsä ja luonto yhdistävät pohjoismaisia ja japanilaisia taiteilijoita. Japanilaiset eivät tyytyneet jäljittelemään luontoa vaan kuvasivat esimerkiksi rytmikkäitä puurivistöjä ja lähikuvia kasveista ja eläimistä. Lumiset metsät, kalliot ja talvimaisemat olivat yhteinen aihe pohjoismaisille ja japanilaisille taiteilijoille.
Ateneumin suurnäyttely on hieno läpivalaisu Japanin ja Pohjoismaisten taiteilijoiden monisäikeisistä kytkennöistä.  Toisaalta se on liiankin runsas, sillä ripustus kärsii ahtaudesta.
Auguster Rodinin Ajattelija esittelyvideossa.
  
Ahtautta on myös Auguste Rodinin (1840–1917) aistillisten veistosten asettelussa. Ne eivät oikein saa tilaa ympärilleen. 

Ranskalaistaiteilijalla on kiinnostava kaksoisrooli, koska häntä pidetään yhtenä viimeisenä klassisena kuvanveistäjänä samalla, kun hän raivasi tietä uudelle ja modernille kuvanveistotaiteelle. Sitä tosin ei heti ymmärretty. 1800-luvulla Rodinia pidettiin liian rohkeana.
Hän näytti jättävän kesken veistoksen. Ihmisfiguurista puuttui joku osa, mutta Rodinille se oli jo valmis teos, mikä oli hänen aikanaan uutta.

Ateneumin näyttelyssä figuurit kiertyvät monenlaisiin solmuihin tai syleilevät toisiaan. Rodin kuvasi mallejaan mieluiten luonnollisissa, sattumanvaraisissa asennoissa. Ilmeikkäät vartalot välittävät voimakkaita tunteita. Niissä on hiljaista mietiskelyä, sykkivää draamaa ja rosoista pintaa.

Japanomania-näyttely Ateneumissa 15.5. saakka. Rodinin veistokset ovat esillä 8.5. saakka.
Kaarina Kaikkosen paidat liehuvat Ateneumin myymälän vieressä ja Ateneumin ulkopuolella. Kuva: Sirpa Pääkkönen

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan