Didrichsenin taidemuseo toi suomalaisten nähtäville komean kokoelman Neuvostoliiton suojasään kauden realistista taidetta



Sergei Jakobshuk: Saamelaisnaiset.  Kuvat: Sirpa Pääkkönen


Kirjailija Maksim Gorki ja runoilija Sergei Jesenin näyttävät eläväisiltä ja sympaattisilta Didrichsenin taidemuseon näyttelyssä Olipa kerran neuvostotaide. Kummankin muotokuva tosin on maalattu paljon kirjailijoiden kuoleman jälkeen. Lev Balkind maalasi Gorkin muotokuvan vuonna 1970. Alla Asajevan maalaisromantiikkaan kallistuva maalaus koivunrunkoon nojailevasta Jeseninistä on vuodelta 1985.

Maksim Gorki kuoli vuonna 1936. Sitä ennen vuonna 1934 hänet oli kohotettu Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja sosialistisen realismin keulakuvaksi. Pari vuotta myöhemmin tapahtuneeseen Gorkin kuolemaan liittyi huhuja, että Neuvostoliiton salainen poliisi olisi myrkyttänyt Gorkin.
Sergei Jesenin kuoli oman käden kautta vain 30-vuotiaana vuonna 1925. 
Lev Balkind: Maksim Gorki.

Venäläinen taidekeräilijä Mihail Arefjev (s.1958) kiinnostui Neuvostoliiton sosialistiseksi realismiksi kutsutusta suuntauksesta kuvataiteessa, jota hän alkoi keräämään 2000-luvun alussa. Hänellä on noin tuhannen teoksen kokoelma, joista nelisenkymmentä on nyt esillä Didrichsenin  taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa.

Näyttelyssä Olipa kerran neuvostotaide pääpaino on ns. suojasään kauden ajan taiteessa. Stalin oli kuollut 1953, ja 1960-luvulla höllennettiin tiukempia taiteelle asetettuja vaatimuksia. Sosialistisen realismin kaudella taiteelle oli annettu poliittinen ja propagandistinen tehtävä. Sen piti valistaa kansaa ja osallistua yhteiskunnan rakentamiseen aikakauden hengessä. Länsimaiden modernit virtaukset tuomittiin, ja taiteilijoita katosi vankityrmiin yhteiskunnalle väärien mielipiteiden vuoksi.

Suojasään aikanakin realismi oli vallitseva tyylisuuntaus, mutta aiheet monipuolistuivat. Taiteilijat kuvasivat ihmisiä työssä ja vapaa-aikana. Psykologinen ote kuvauksessa vahvistui. Mukana on maisemia ja asetelmia ja myös kansantaiteen pohjalta nousevia maalauksia.
Alla Asajeva: Sergei Jesenin.

Olipa kerran neuvostotaide on erinomainen katsaus  1960- ja 1970-luvun, osin myös 1980-luvun neuvostotaiteeseen. Taiteilijoilla on vankka koulutus. He hallitsevat sommittelun ja muotokuvamaalauksen.
Realistisissa töissä on samoja piirteitä kuin Suomen kultakauden ajan maalauksissa. Viktor Nemtsevin maalauksesta Arvossapidetty kolhoosityöntekijä Klaudia Nikolajeva vuodelta 1978 tulee mieleen Akseli Gallen-Kallellan Akka ja kissa. Aleksander Deinekan Hyvä aamu vuosilta 1959-1960 on sukulaisteos Verner Thomén Kylpeville pojille vuodelta 1910.

Deinekan yli neljä metriä leveä kylpeviä, alastomia nuorukaisia kuvaava mosaiikkimaisesta maalattu teos peittää näyttelysalin päätyseinän kokonaan ja on yksi näyttelyn pääteoksista. Deinekalla oli suuri merkitys neuvostotaiteessa. Hän omaksui modernia muotokieltä ja maalasi myös valtavia monumentaaliteoksia.

Omiin suosikkeihin kuuluvat Sergei Jakobshukin Saamelaisnaiset vuodelta 1977 ja Jevgeni Zaitsevin Korvaamaton menetys vuodelta 1983. Teetä juovien saamelaisnaisten totisissa kasvoissa on ripaus tahatonta huumoria. Korvaamattomassa menetyksessä näkyy luopumisen tuska.

Neuvostoliitto romahti ja sen tilalle palasi Venäjä 1990-luvun alussa, mutta realismin perinteet istuvat edelleen tiukasti venäläisten taidemaussa. Pietarilaisissa taidepiireissä odotetaan, että kaupunki perustaisi museon nykytaiteelle.
Joitakin vuosia sitten Vasilin saarella avattiin yksityinen, hienosti remontoitu Erarta-museo, joka kerää uutta venäläistä taidetta. Nykytaiteen gallerioista merkittävimmät ovat Anna Nova –galleria, Novyi musei eli Uusi museo ja Marina Gisichin taidegalleria. Mielestäni tärkein on kuitenkin  Eremitaasin lisäsiipeen Pääesikunnan taloon pari vuotta sitten avattu museo, jossa Eremitaasin impressionismi-kokoelmien lisäksi on esillä vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä hulppeissa tiloissa.

Didirchsenin taidemuso on järjestänyt useita hienoja ja arvokkaita näyttelyitä, kuten norjalaistaiteilija Edvard Munchin näyttely pari vuotta sitten. Olipa kerran neuvostotaide jatkaa samaa kiinnostavaa linjaa.

Olipa kerran neuvostotaide -näyttely Didrichsenin taidemuseossa 15. 5. saakka. Kuusilahdenkuja 1.
Aleksander Deineka: Hyvä aamu.





Kommentit

  1. Niin minäkin huomasin Sergei Jakobshukin teos Saamelaisnaiset.Mietin onko vasemmalla olevalle naiselle nousee kasvojen edessä teeasettin höyryä?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan