keskiviikko 27. tammikuuta 2016

La Gomera on Kanarian rusina, jonka keskellä kasvaa peikkometsä





Kivenjäräkäleen  lempinimi on Kolumbuksen muna. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
Iiiiiiiik, uuuu, oooo, huutaa vähintään joka toinen bussissa. Jyrkästä mutkasta on ilmestynyt toinen bussi, vieressä on syvä rotko eikä ohituskaistaa ole.
Tämä matka ei ole mikään, ellei muutama bussi tule vastaan. Tämä on koko retken paras osuus, matkaopas Marjut nauraa.
Vastaan tullut bussi alkaa peruuttaa, kunnes löytyy kohta, jossa kaksi bussia mahtuu miten kuten rinnakkain. Tien reuna kohti rotkon syvyyksiä on edelleen senttien päässä, mutta kanarialaiset bussikuskit osaavat työnsä. Noin kymmenen kilometrin kiemuraisella matkalla bussien ohitusnäytelmä toistuu kolme kertaa. Ohi mennään bussin kylkiä hipoen askeleen päässä jyrkänteestä.

Keskimääräinen bussien vastaantulotiheys on kolme matkaa kohti vähän kinttupolkua leveämmällä  maisemareitillä, viisitoista vuotta oppaana toiminut Marjut tietää kertoa.
Olemme La Gomeran saarella. Monet pitävät sitä kauneimpana Kanarian saarista. Se on vuorien peittämä saari. Teitä ei voi rakentaa muuta kuin kiemurtelemaan rinteillä. Muuten matkanteko muistuttaisi syöksylaskua.

Saaren erikoisuus on peikkometsä. Opas Marjut lupaa, että peikkometsässä näkee peikkoja, haltioita, menninkäisiä ja keijuja. Joku voi törmätä myös noitaan, joten paras on pitää varansa.
Peikkometsä löytyy kiemuraisen matkan jälkeen keskeltä kansallispuistoa laurisilvametsässä. Siellä on tiheästi kasvavia kiemuraisia puita, kanervaa ja laakeripuita. Kanervat kasvavat korkeiksi puiksi.
Paras tunnelma on silloin, kun saarella on sumua, pilviä tai Afrikasta lentävää hiekkapölyä, jolloin metsä on aavemaisen näköinen.

Laurisilvametsä on hyvin vanha, vanhempi kuin voi käsittääkään. Se on peräisin tertiäärikaudelta eli jäänne jääkautta kautta edeltävältä kaudelta. Samanlaisia metsiä ei ole montaa jäljellä maapallolla.
La Gomeralla on myös Kolumbuksen kivi. Vuoren rinteellä on valtava kiven murikka, jonka lempinimi on Kolumbuksen muna. Tarinan mukaan muuan seurue kilpaili siitä, kuka sai kananmunan pysymään pystyssä.  Kolumbus keksi leikata pohjan pois ja kananmuna pysyi seisaallaan. 

Kolumbus pysähtyi La Gomeralla kaikilla kolmella matkallaan, joilla hän etsi meritietä Intiaan kallisarvoisten mausteiden, jalokivien ja silkkikankaiden luo. Yksi syy pysähdykseen oli oppaan mukaan La Gomeralla asunut kaunis tyttö.
Kolumbuksen tie vei tunnetusti Amerikkaan, mutta itse hän uskoi löytäneensä Intian.
La Gomeran pääkaupungissa San Sebastianissa on Kolumbukselle omistettu rintakuvaveistos, joka on tyyliltään yllättävän moderni.

Muita katsomisen arvoisia paikkoja ovat 1500-luvulta peräisin oleva puolustustorni eli Kreivin torni ja yhtä vanha Ylösnousemuksen kirkko. Puukirkko on sisältä hyvin kaunis kuten monet Kanarian saarten pienistä kirkoista.
La Gomera on hiljainen ja rauhallinen saari, jonne matkailijat tekevät Teneriffalta päivämatkoja. Laivamatka taittuu alle tunnissa Los Cristianosista ja iltalaivalla ehtii takaisin.


Laurisilvametsää.
Patikkamatkoista pitäville saari tarjoaa paljon polkuja. Golfareille on rakennettu kenttä. Korkein vuori La Gomeralla on alle 1500 metriä. Saarella on 21 000 asukasta. Se on toiseksi pienin Kanarian saarista.
Saarella on monta lempinimeä: tarujen saari, Kolumbuksen saari, Atlantin helmi ja Kanarian rusina. Rusina viittaa siihen, että La Gomera on Kanarian saarista kaikkein rotkoisin.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Rinteeseen rakennettu La Orotavan pikkukaupunki vie komealle aikamatkalla historialliseen arkkitehtuuriin

Katunäkymä.


Näkymä La Orotavan vanhasta kaupungista alas. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
Teneriffalla on helppo liikkua bussilla paikasta toiseen. Sen ovat huomanneet monet matkailijat, sillä bussit ovat usein täysiä. Kuski ei ota kyytiin, jos ovet on suljettu ja matkustaja jää koputtamaan bussin oven taakse.
Seuraava bussi tulee noin puolen tunnin päästä, voi uskoa. Puerto de la Cruzista bussi vie parissa kymmenessä minuutissa La Orotavan pikkukaupunkiin. Se matka kannattaa tehdä, sen verran viehättävä rinteeseen rakennettu pikkukaupunki on.

Kadut ovat jyrkkiä, ja historiallista keskustaa voi joutua hieman etsimään, koska kyltit eivät ohjaa linja-autoasemalta vanhaan kaupunkiin. Aina voi kysyä tietä. Joku osaa englantia ja espanjan alkeilla pärjää.
San Agustinin kirkko.


Kun mäkeä pujottelee ylöspäin oikeaan suuntaan ensimmäisenä vastaan tulee San Agustinin kirkko Plaza de la Constituciónin aukion laidalla. Aukiolla on pari mukavaa kahvilaa, jossa paikalliset istuskelevat kahvikupposen ääressä. Näköala on komea. 
Kirkon ovet ovat auki. San Agustinin kirkossa on kaunis puukatto ja hieno alttariseinä.

Kapea katu jatkuu kohti kaupungin historiallisen vaurauden symbolia, uusklassista kaupungintaloa. Sen aukiolla päivystää kulkukissa. Niihin Teneriffalla törmää varsinkin iltaisin, kun kissat tulevat pyytämään ruokaa hyväntekijöiltään.

Kiinnostavin kohde on kapean kadun päässä sijaitseva 1600-luvulta peräisin oleva Casa de los Balcones. Kanarian mäntypuusta rakennettu talo on hyvässä kunnossa. Nimensä mukaisesti siinä on komeat parvekkeet. Sisäpihalla on paljon kasveja ja tuolit levähtämistä varten.
Casa de los Balcones.


Alakerrassa myydään tekstiilejä ja matkamuistoja. Yläkerrassa on museo, jonne pääsee kurkistamaan kolmen euron pääsymaksulla. Museo kuvaa parempien piirien elämää. Mallinuket ovat historiallisissa asuissa. Kirjasto pursuaa kirjoja ja ruokasalissa on vanhoja astiastoja.
Palvelijoiden paikka on keittiössä, jossa on iso leivinuuni ja viiniruukkuja.


Jos Orotovan mäkisiä katuja ei jaksa kiivetä, vaihtoehtona on tehdä matkailukierros taksilla. Se näyttää olevan paikallisille taksiyrittäjille bisnes. Taksit  suhaavat pitkin kapeita katuja.
Kaupungintalo.
Takapenkin matkustajille avataan ikkunat ja sopivan nähtävyyden kohdalla taksi pysähtyy, jolloin matkailija voi ottaa valokuvan.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Seinämaalaukset koristavat Puerto de la Cruzin vanhaakaupunkia

Victor Ash: Paratiisin rajalla. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
Puerto de la Cruzin vanhassa kaupungissa Teneriffalla on hauska vaellella, koska 1700-luvulta ja 1800-luvulta peräisin olevat talot on kunnostettu hyvin. Niissä on mukavia yksityiskohtia, kauniita ikkunoita, parvekkeita ja ovia ja värit kuin karamellipussista: sinistä, punaista ja keltaista.
Kadut ovat mäkisiä.  Aina välillä tulee vastaan portaikkoja, joten tavallinen päiväkävely käy myös kuntoliikunnasta lämpimästi paistavan auringon alla.

Katutaiteilijat Espanjasta ja muualta Euroopasta ovat huomanneet, että Puerto de la Cruzin vanha kaupunki on myös loistava paikka seinämaalauksille. Kolmetoista suurikokoista seinämaalausta on siroteltu vanhan kaupungin sydämeen ja niitä saa etsiä kartan kanssa näyttelyssä Puerto, katutaide, kaupunki maalauspohjana.
Maalaus peittää yleensä koko seinän. Kaikki maalaukset eivät ehkä ole täysin suomalaiseen makuun, mutta niiden etsiminen on hauskaa.

Oma suosikkini on tanskalaisen Victor Ashin Paratiisin rajalla. Mustista ihmishahmoista syntyy hauskasti rytminen kuvio. Taustalla häämöttää palmu ja karttamainen kuvio, joka lepää sinistä pintaa vasten. Siinä voi olla sekä taivas että meri.
Näyttelyn esitelehtisessä maalaus saa kriittisen tulkinnan. Yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus ja köyhyys sulkevat osalta ihmisiltä portin, joka johtaisi paratiisiin.
Ro.Ro: Rommia, pullo rommia.


Paratiisi-teosta vastapäätä on teneriffalaisen RoRo.n teos Rommia, rommia, rommia, pullo rommia. Siinä on sarjakuvamaisia hahmoja hallitsijoista ja merirosvoista. Kenen suuhun mahtaa rommi kaatua.
Jaén Belin: Ikuinen nuoruus



Andalusialainen taiteilija Jaén  Belin on maalannut muotokuvan keski-ikäisestä miehestä ja antanut teokselle nimen Ikuinen nuoruus. Taiteilija on saavuttanut mainetta yhtenä nimekkäimpänä espanjalaisena graffittimaalarina ja hyperrealismin edustajana. Maalauksessa tosin on aika paljon ironiaa mukana, sen verran ryppyinen ikuisen nuoruuden edustaja on.
Iker Muro: Macaronesia.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Papukaijoja, miekkavalaita, apinoita, tiikereitä, mangusteja, pingviinejä – Teneriffan papukaijapuisto on täynnä kiinnostavaa nähtävää



Loro Parquessa on noin neljätuhatta papukaijaa. Kuvat; Sirpa Pääkkönen
Pue sadeviitta päälle, jos et halua kastua miekkavalaiden näytöksessä Teneriffan papukaijapuistossa eli Loro Parquessa, kehottaa sadeviittojen myyjä.  Osa nuorisosta päättää kuitenkin kastua. Suuressa merivesialtaassa uiskentelee jättikokoisia miekkavalaita, joiden yksi suosittu temppu on pärskyttää vettä etupenkeillä istuvien katsojien päälle.

Iiiiiiik, huutaa nuoriso, kun valaat heiluttavat pyrstöään ja vesi lentää useiden metrien kaaressa katsomoon. Valaiden kasvattajat yllyttävät yleisöä taputtamaan. Siitä miekkavalaat näyttävät pitävän. Paras temppu show’ssa on kuitenkin hyppy yläilmoihin. joka huipentaa runsaan vartin mittaisen valaiden show’n.
Suloiset mangustit kaivavat kuoppia.


Puerto de la Cruzissa Pohjois-Teneriffalla sijaitsevaa Loro Parqueta mainostetaan saarella Euroopan ykköskohteeksi matkailijoille. Kieltämättä se on hauska ja hyvin hoidettu paikka.
Papukaijoja on nelisentuhatta 350 eri lajia. Useimmat ovat verkkojen takana kookkaissa häkeissä ja pitävät kovaa meteliä. Kielestä ei saa selvää, lieneekö espanjaa vai papukaijojen ikiomaa kieltä. Papukaijojen värien kirjo on runsas ja niitä on monen kokoisia. Puiden oksilla istuvia ja lentäviä lintuja pääsee katsomaan verkoilla suljettuun papukaijametsään.

Alueella on mukava kuljeskella, koska sinne on luotu pieniä polkuja, joita puut ja pensaat varjostavat. Aurinko ei porota liikaa, mutta ilmasto on subtrooppisen kostea.

Vuonna 1972 perustetussa eläinpuistoissa on lukuisia eläinlajeja. Pingviineillä on oma halli, jonne on tuotu lunta ja jäätä. Apinoita on useita lajeja, joiden leikkisiä puuhia on hauska seurata. Monella tuntuu olevan täitä, joita pitää rapsuttaa ja auttaa välillä kaveriakin täiden torjunnassa.
Laiskiaista laiskottaa.


Pari mustavalkoista tiikeriä makaa raukeina kallion suojassa. Ne ovat pelottavan suuria, vaikka kissaeläin näyttääkin sellaiselta, että se voisi olla pehmolelu lastenhuoneessa.
Vesialtaassa päätään nostavat alligaattorit näyttävät rumilta, eikä niiden haukottelevaan kitaan tee mieli mennä heittämään syötävää.

Mangustit ovat suloisia. Ne kaivavat hiekkaan kuoppia ja nousevat seisomaan takajaloilleen. Laiskiainen nukkuu tai rapsuttaa kainaloitaan puun oksalla raajoistaan roikkuen.

Akvaariot ovat näyttäviä. Kalat uiskentelevat suurissa parvissa. Puistossa pääsee myös akvaariotunneliin, jossa kalat uivat lasiseinän takana katsojan pään päällä. Voi kuvitella, millaista olisi meren pohjassa.

Hups, katson kelloa. Kului viisi tuntia. Pieni seurueemme kierteli papukaijapuistoja ristiin rastiin. Siltikään en ole varma siitä, näimmekö kaiken, mutta hienon kokemuksen puisto jätti. Se ei ole vain lasten paratiisi, vaan mukava paikka kaikenikäisille.
Pingviineile tuodaan lunta ja jäätä.
Miekkavalas hallitsee temput,




maanantai 18. tammikuuta 2016

Kalastajien pieni valkoinen kappeli katsoo merelle Puerto de la Cruzissa Teneriffalla


San Telmon kappeli Puerto de la Cruzissa. Kuvat: Sirpa Pääkkönen

Ensimmäinen vaikutelma Puerto de la Cruzista Teneriffalla on hyvin sympaattinen. Aallot tyrskivät Atlantista kohovia mustia laavakiviä vasten. Ihmiset makoilevat tummanharmaalla laavahiekalla auringon alla tai surffaavat meressä vaahtopäisten aaltojen harjalla.
Palmut levittävät varjoaan pienillä kävelyteillä ja lintujen sirkutus täyttää korvat. Satama on hyvin pieni. Joskus se oli tärkeä keskus, jonne laivat purjehtivat Atlantin yli.
 Kolumbus pysähtyi satamassa etsiessään meritietä Intiaan 1400-luvulla, mutta päätyessään Amerikkaan. Nyt Puerto de la Cruzin sataman ovat valloittaneet matkailijat, joita Teneriffan ikuiseen kevääseen ja 25 asteen lämpöön saapuu viisi miljoonaa vuodessa.

Sataman lähellä on Plaza de Europa –aukio ja sen takana levittäytyvät värikkäät 1700- ja 1800-luvun talot, joissa on upeita parvekkeita, ikkunoita ja sisäänkäyntejä. Talot hohtavat meren sinisinä, vadelman  punaisina ja okran keltaisina.

Plaza de Europan lähellä on myös pieni soma kappeli, joka kohoaa kalliolla yksi seinä kohti Atlanttia. Valkoiseksi kalkitun San Telmon kappelin perustivat kalastajat. Se on omistettu merimiesten suojelupyhimykselle.
San Telmon kappeli sisältä.


Kappelin rakentaminen alkoi vuonna 1626. Sen viereen rakennettiin dominikaaninen luostari, mutta molemmat tuhoutuivat suuressa tulipalossa 1778. Merimiehet rakensivat kappelin uudelleen 1780.
Sisällä pienessä kappelissa on puiset penkkirivit, kynttilät palavat ja joulun ajan kunniaksi sinne on tuotu seimi. Siellä on pyhää Telmoa esittävä veistos ja alttaritaulu vuodelta 1783.

Tulva pyyhkäisi Teneriffan pohjoisosien yli vuonna 1826 ja aiheutti suurta tuhoa saarella. Kappelin lattialla on muistomerkki tulvan uhreille. Myös kappeli kärsi vesivahingoista. Sen korjaaminen aloitettiin vasta 1880.

1960-luvulla kappeliin ihastuivat saksalaiset matkailijat ja siellä alettiin pitää palveluksia saksaksi. Nykyisen ulkonäkönsä kappeli sai saksalaisen arkkitehdin Fred Hellwigin suunnitelmista. Kappeli remontoitiin vanhoja rakenteita kunnioittaen.
Päivisin ovet ovat avoinna ja kappelissa piipahtaa matkailijoita. Kappelin ympärillä on pieni puutarha, josta avautuu upea näkymä merelle.
Talot saavat iloisia värejä Puerto de la Cruzissa.




torstai 14. tammikuuta 2016

Hyvien ravintoloiden ja mukavien kahviloiden Tallinna




Rataskaevu 16. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
Kahvilat ja ravintolat ovat erinomainen syy matkustaa Viroon. Parissakymmenessä vuodessa Tallinnasta on tullut mainio matkailukaupunki kahvilaturistille, koska uusia kivoja paikkoja voi bongata koko ajan.
Kahviloiden sisustus on usein hauska. Historiallisia miljöitä ei peitetä, vaan ne luovat tunnelmaa. Tiiliseinät näkyvät ja puulattiat narskuvat. Vanhimmat rakennukset ovat peräisin keskiajalta.
Varsinkin talvella ja pimeällä joka paikassa, viiniputiikkia myöten, palavat elävät kynttilät tuomassa henkäyksen romantiikkaa.
Kalamaja on uusi trendialue, johon syntyy koko ajan ravintoloita ja uusia pikkuputiikkeja. Myös kauniilla  Kadriorgin puistoalueella on useita hyviä ravintoloita.
Jälkiruoka Leib-ravintolassa.

Virossa on vuodesta 2008 lähtien julkaistu lista maan viidestäkymmenestä parhaasta ravintolasta. Uusi lista julkaistiin marraskuun lopussa.
Maan parhaaksi ravintolaksi valittiin useina muinakin vuosina kärkisijaa pitänyt Alexander-ravintola Muhun saarelta. Ravintola sijaitsee Pädasten kartanossa. Ravintolassa suositaan paikallisten keittiöiden perinteitä ja eri vuodenaikojen monipuolisia makuja.
Tallinnasta viidenkymmenen parhaan ravintolan listalle ovat päässeet muun muassa Leib, Kolm Sibulat, Salt, Moon, Sesoon, La Bottega ja Kalamaja kohvik.
Kaunis tarjoilu Rataskaevu 16 -ravintolassa.

Omiin suosikkeihini Tallinnassa kuuluu Rataskaevu 16. Se on viehättävä pieni ravintola keskellä Vanhaakaupunkia. Ruoka on erinomaista ja annoksissa on paljon salaattia. Uunissa paistuu oma leipä. Palvelu on ystävällistä ja nopeaa. Pöytä kannattaa varata, koska varsinkin viikonloppuisin on ruuhkaa.
Vieressä sijaitsee Von Krahl. Kauniisti sisutettu ravintola on tyyliltään samanlainen kuin Ratasaevu 16.
Lähellä satamaa sijaitsevassa Leib-ravintolassa on kesällä upea puutarhaterassi Vanhankaupungin muurien suojassa. Talvella ruoka tarjoillaan sisällä takkatulen loisteessa.  Ruoka on tasokasta ja tarjolla on omaa olutta.
Kolm Sibulat -ravintolan valaisimet.

Kalamajassa sijaitsevassa Moon-ravintolassa sisutus on nykyaikainen. Listalla on hyviä omiin resepteihin perustuvia ruokia. Hyvin viehättävä ravintola Kalamajan alueella on myös Kolm Sibulat.
F-Hoone on vanhaan tehdashalliin rakennettu hauska ravintola, jonka maine on levinnyt niin, että paikassa on usein jonoa. Hinnat ovat edulliset. Ruoka on hyvää, mutta ei samanlaista gourmet-tasoa kuin viidenkymmenen parhaan ravintolan kärkipaikoilla olevien ravintoloiden ruoka.

F-Hoone on monen suomalaisen suosikki.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Tiikeri ystävystyi vuohen kanssa Kaukoidässä




Ystävykset eläintarhassa. Kuva Amur and Timur-Facebook-sivulta.
Vuohesta piti tulla ateria tiikerille, mutta tulikin sydänystävä. Tarina voisi olla Disneyn piirroselokuvasta, mutta onkin tosikertomus Kaukoidässä Venäjällä sijaitsevasta eläintarhasta.
Primorskyn safaripuistossa asuvalle amurintiikerille päätettiin antaa vuohesta elävä herkkupala. Tiikerin ei käynytkään ruuan kimppuun vaan alkoi telmimään uuden kaverinsa saakka.

Tiikerin ja vuohen ainutlaatuista ystävyyttä seurataan muun muassa The Dodo, rakkaudesta eläimiin –verkkosivulla. Ystävyksillä on myös omat Facebook-  ja Instagram-sivut. Facebookissa Tiikeri nimeltä Amur ja vuohi nimeltä Timur määritellään julkisuuden henkilöiksi.

Ainutlaatuinen ystävyys alkoi marraskuun lopussa. Skeptikot pelkäävät, että Timur joutuu tuota pikaa Amurin suupalaksi.
The Dodo –sivun mukaan eläinystävät leikkivät kuurupiiloa ja puskevat toisiaan päähän. Riitaakin on syntynyt, kun Timur potkaisi Amurin pois suojakatoksen alta sadekuuron aikana.

Kaverusten päälle on satanut julkisuusryöppy. Venäläinen elokuvantekijä Eleonora Ljubimova teki niistä tunnin mittaisen dokumenttielokuvan. Eläintarhan kävijämäärä on noussut 300 prosenttia, ja eläintarha on asentanut kasapäin kameroita, jotta eläinten seikkailuja voidaan seurata suorana lähetyksenä.

Amur-tiikeri ei ole kuitenkaan menettänyt saalistamisviettiään. Tämän vuoksi eläintarha ruokkii sitä elävillä rotilla.
Luonnonvaraisesti amurintiikeri elää Amurjoen lähistöllä itäisessä Siperiassa. Se on kaikista luonnossa elävistä tiikereistä kookkain. Uros voi painaa 180-300 kiloa. Laji on uhanalainen ja siksi suojeltu.