Taina Latvalan novellit osuvat sydämeen ikään katsomatta




Taina Latvala. Kuva: Otava
Joulupaperista kääriytyy Taina Latvalan kertomuskokoelma ennen kuin kaikki muuttuu. Paketti ei ole minun, vaan tyttären, jolle olen valinnut kirjan lahjaksi.
Latvalan taiten kirjoitetut novellit osuvat suoraan vähän yli kaksikymmentävuotiaan maailmaan.
Niissä sykkii elämänvaihe, jossa maailma on vasta avautumassa. Lapsuudelle heitetään hyvästit, eikä arki ole vielä jämähtänyt keski-ikäisen yksitoikkoisille urille.

Latvalan aikaisemmista romaaneista tuttu runollinen ja lennokas kieli vie mukanaan. Hän kuorruttaa tarinoita hauskoilla metaforilla ja vertauksilla. Kielikuvat pulppuavat arjen tarkoista havainnoista ja paradokseista, jolloin joku hyvin tavallinenkin saa asia saa hymyn lukijan huulille.
”Camilla tuijotti hänen jalkojaan kuin ne olisivat täynnä märkäpaiseita.”
”Hänen korvansa kohisivat vihasta.”
”Oli keksittävä itselleen askareita, näytettävä siltä kuin tietäisi paikkansa maailmassa”, sanoo nuori ihminen novellissa Naamiohuvit.

Novellit vievät lukijan parisuhteen varovaisiin alkuihin, opiskelijapiireihin, matkoille ja kurkistamaan taiteilijaelämää. Novelleissa nuori nainen kohtaa kirjailijoita, elokuvantekijöitä ja teatteriväkeä. Matkoilla vastaan tulee myös rutiköyhä katulaulaja.

Kertoja on välillä kirjailija tai toimittaja tai kertojalla on sukua Pohjanmaalla. Näistä voi päätellä, että Lapualla syntyneellä Latvalalla on ripaus omaa elämäänsäkin kansien välissä.
Hassut tilanteet ja kieli pulppuavat usein huumoria, mutta tarinat taittuvat myös viiltävään suruun. Rannalta löytyy kuollut ihminen. Veneeseen sammuu ihminen, jonka kohtalosta ei voi olla varma.

Tarinoissa heijastuu nuoren ihmisen todentuntuinen elämä, mutta hupaisat käänteet vievät niitä usein myös absurdiin päin. Kaikkein hulluin on novelli Kissan yksityisyys.  Siinä nuori toimittaja paljastaa lehtijutussa, että Mussu-nimisellä kissalla on useita seksikumppaneita ja että kissa kulkee kaiket illat yöjalassa. Paljastuksesta seuraa syyte kissan yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisestä.
Absurdi tarina lyö kättä Franz Kafkalle, Daniil Harmsille tai koti-Suomen Juhani Karilalle. Kaikkien tarinoissa tapahtuu jotain käsittämätöntä.

Suru tulee sydämeen kaikkein konkreettisimmin lopussa olevassa novellissa Keskeneräinen. 17-vuotias kertoo viimeisiä muistojaan isästään, jonka elämä jää kesken. Oli niin paljon mitä hän olisi vielä halunnut tehdä, sanoo kirjailija, eikä siihen voi mitään lisätä.
Tai voi sittenkin: sen, että Taina Latvalan novellit osuvat sydämeen ikään katsomatta.

Taina Latvala: ennen kuin kaikki muuttuu. Otava, 191 s.











Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan