Pakolaisveneessä kaulaa myöten vedessä - kotiteatteri kertoo tositarinan turvapaikanhakijoiden pakomatkasta




Matkalla kotiin kertoo turvapaikanhakijoiden tarinan. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
 
Todempaa teatteri ei voi olla kuin se mitä nähdään ja koetaan teatterijohtaja Liisa Isotalon keittiön pöydän äärellä Helsingin Kumpulassa.
Kolmisenkymmentä ihmistä pakkautuu pöydän ympärille katsomaan henkeään pidätellen kahden Omar-nimisen nuoren irakilaisen tarinaa, kun he kertovat pöytäteatterin avulla pakomatkansa Irakista Suomeen.
Tähänastinen lopputulos tiedetään. He ovat selvinneet viime syksynä tapahtuneesta pakomatkasta Suomeen ja odottavat täällä turvapaikkapäätöstä. Moni muu ei selvinnyt. 
Omar ja pöytäteatteri.

Huoneteatterin rekvisiitaksi riittävät maustepurkit, legopalikat, vanha nalle, maapallo, ruusu, paperiset liput ja vati, joka esittää merta.
Nuorten näyttelijöiden tarina on kuin kuuntelisi uutisia. Heille on tapahtunut kaikki se, mikä viime syksynä on tulvinut suomalaistenkin silmien eteen uutiskuvissa.
Kännykästä surisee pommin ääni, kun Irakissa räjähtää. Legoautossa ajaa sotilas ja vie näyttelijät kuulusteluihin. Näyttelijät kuvataan maustepurkkeina. Jo se, että on taiteilija, riittää aiheuttamaan epäilyjä. Kuulusteluihin joutuu, jos vaatteet ovat liian länsimaisia.
Näyttelijöillä ei ole vaihtoehtoa. Heidän on kerättävä rahaa, hyvästeltävä itkusilmin sukulaisensa ja lähdettävä pelottavalle matkalle Syyrian kautta Turkkiin ja sieltä pienellä huteralla veneellä Kreikkaan. Se on pakomatkan vaarallisin vaihe.

Salakuljettajat rahastavat ja käyvät julmaa kauppaa epätoivoisten ihmisten kanssa. Laivat sullotaan liian täyteen ihmisiä. Näyttelijöitä kuljettanut vene alkaa täyttyä vedellä. Pakolaiset kippaavat vettä kengillään reunan yli, mutta vene ei tyhjene. Pienikokoinen Omar seisoo lopulta veneessä kaulaansa myöten vedessä.
Epätoivoinen hetki muuttuu toivoksi, kun silmien edessä pilkottaa kauan odotettu ranta. Se on Lesboksen saari Kreikassa. Seuraavalle laivalle ei käy yhtä hyvin. Se uppoaa ja turvapaikanhakijat katoavat mereen.
Kreikasta matka jatkuu busseilla Euroopan läpi Ruotsiin ja sieltä Haaparannan kautta Suomeen. Näyttelijät  haluavat Suomeen, koska täällä on turvallista ja hyvä koulutus. He haluavat opiskella.

Teatteriesitys Matkalla kotiin syntyi halusta kertoa oma tarina. Näyttelijät tulevat ihmisten kotiin ilmaiseksi esittämään pöytäteatteria. Esityksiä välittää Osiris-teatteri.
Näytelmä loppuu John Lennonin lauluun Imagine, jonka Annika Ihalainen laulaa ja säestää pianolla. Yleisö ja näyttelijät tarttuvat ringissä toisiaan kädestä. Se on maaginen hetki, jolloin kyyneleet saavat valua.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan