Kuvien tarinat muuttuivat runoiksi – Kuva heijastuu sanoihin -näyttely Kumpulan kyätilassa

Lapsia Pärnussa. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
”Voitaisiinko tehdä näyttely. Kirjoittaisin runoja sinun valokuviisi”, Tuuli-Irmeli ehdotti keväällä 2015-
”Mikä siinä, ideahan on loistava”, vastasin.
Tutustuimme muutama vuosi sitten, kun kirjoitimme laululyriikkaa musiikkipedagogi, kuoronjohtaja ja laulaja Satu Luomajoen ensimmäiselle levylle Laulu sinulle.
Olen julkaissut aktiivisesti kuvia Facebookissa lähes sen perustamista lähtien vuodesta 2007.
Tuuli-Irmeli Salminen katseli kuvia ja sanoi, että niissä on tarinoita, jotka alkavat elää hänen mielessään.
”Yritän arvata mitä, mitä kuvissa on tapahtunut ennen kuvanottoa ja mitä tapahtuu sen jälkeen”, hän sanoo.
Sitä me kumpikaan emme voi tietää ainakaan kovin tarkasti, eikä katsojakaan, mutta jokainen kuva on avoin erilaisille tulkinnoille.
Pariskunta Viipurissa.
Olen kulkenut kamera kaulassani lukuisilla matkoilla Virossa ja Venäjällä, ennen kaikkea Pietarissa. Kamera seuraa myös kotimaan matkoilla.
Monet kuvista ovat tilannekuvia.  Joitakin kuvia voi kutsua katuvalokuvaukseksi, jossa kuva otetaan ennalta suunnittelemattoman hetkenä siitä mitä tulee vastaan. Mukana on myös maisemia.
Näyttely Kuva heijastuu sanoihin oli syksyllä 2015 esillä Kallion kirjastossa ja viime keväänä Karjalatalossa Käpylässä. Nyt se on pari päivää esillä Kumpulan kylätilassa.
Kuvissa ja runoissa näkyvät vuodenajat ja elämän kiertokulku, parisuhde, lapset, vanheneminen ja lopulta luopuminen.
Kesällä polskitaan Viron rantavesissä Pärnussa.  Talvella raskas lumi peittää Tallinnan katot.
Vanha mies Aleksanteri Nevskin hautausmaalla Pietarissa.
Tuuli-Irmeli Salminen on vapaa kirjoittaja, joka vaihtoi it-alan kirjoittamiseen, kun elämä toi vastaan sellaisia asioita, joista täytyy kirjoittaa. Nyt työn alla on esikoisromaani.
”Aihe oli alussa niinkin vakava kuin kuolema. Nyt romaaniin on tullut paljon muitakin sävyjä ja kerroksia”, Tuuli-Irmeli sanoo.

Kuva heijastuu sanoihin –näyttely 23. 8. ja 24. 8. klo 15-19 Kumpulan kylätilassa, Intiankatu 31. Helsingistä paikalle pääsee bussilla 55.


Tuuli-Irmeli Salmisen runo:
Kun yö sulaa aamuun, 
 se kuulee pianon ja kiurun,
 ja vanhemmiten vain verkkoja
 heittävä vene lähtee. 

 Se, joka jää, 
sanoo silmillään: 
 yhä linnumpi olet, 
vesi vedeltä linnumpi,
 ja taas aamu kuulee pianon ja kiurun.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan