Lapsiuhrit sisällisodassa, pakolaisten ihmisyyden tallaaminen, vakavan psykoosin oireet - traumakonferenssi käsitteli psyyken vaurioiden historiaa ja oireilua sadan vuoden ajalta

Elisabeth Rehn toivoi, että ihmiset välittäisivät enemmän toisistaan. Kuva Kirsti Palonen


Entinen puolustusministeri ja YK:n monissa tehtävissä toiminut Elisabeth Rehn herätteli suomalaisten omaatuntoa avatessaan lauantaina valtakunnallisen kriisi- ja traumakonferenssin Helsingissä.
Hänen mielestään toisista ihmisistä välittäminen on vähentynyt Suomessa. Ihmisoikeuksia tallataan esimerkiksi levittämällä  pakolaisista loukkaavia kuvia. Sosiaalisessa mediassa ja muualla mediassa leviää kuvia sodan uhreiksi joutuneista lapsista, joilta on riistetty oikeus yksityisyyteen. Lapset tuijottavat lasittunein silmin ja verisinä kameraa.

”Heiltä viedään ihmisyys, kun heidän kuviaan käytetään näin”, Rehn sanoi avajaispuheessa.
Rehn otti kantaa Suomen pakolaispolitiikkaan. Hänen mielestään Suomessa on tilaa useammille pakolaisille kuin mitä nyt on suunniteltu. Jatkosodan jälkeen Suomi selviytyi hyvin 400 000 karjalaisen asuttamisesta.
”Samalla lailla paljon vauraammalla Suomella on nytkin mahdollisuus osoittaa välittämistä antamalla apua turvapaikanhakijoille”, Rehn sanoi.

Pakolaisuus oli esillä useissa kriisi- ja traumakonferenssin esityksissä. Traumaterapiakeskuksen ja Psykologiliiton järjestämässä konferenssissa luennoi 58 trauma-alan asiantuntijaa ja tutkijaa. Esityksistä piirtyi kaari siitä, miten Suomessa on kohdeltu  vaurioituneita ja kärsiviä ihmisiä sadan vuoden aikana.
Tuulikki Pekkalainen kertoi vuoden 1918 sisällissodan lapsiuhreista. Lapset kokivat saman, minkä aikuisetkin: väkivallan, kuoleman, nälän, sairauden ja kurjuuden. Heitä joutui leireille ja valtiorikosoikeuteen. Heitä kohdeltiin aikuisina, koska käsite lapsi oli Pekkalaisen mukaan tuolloin epäselvä. Mitään tukea traumaattisiin kokemuksiinsa lapset eivät saaneet.

Melkein lapsia olivat monet nuoret miehet, jotka taistelivat talvisodassa ja jatkosodassa eturintamassa. Nuorten miesten tehtävä oli puolustaa Suomea, kertoo Tieto-Finlandialla palkittu Ville Kivimäki, joka on tutkinut suomalaissotilaiden selviytymistä tai mielen murtumista.

Sanaa trauma ei tunnettu Suomessa 1940-luvulla, vaikka tykistötuli aiheutti paljon fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Hoitoon hakeutuminen ei ollut helppoa. Hermojen pettäminen koettiin häpeälliseksi. Pelon hallintaan kehitettiin omaa nuorten miesten rintamakulttuuria ja yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi kuolemasta ja haavoittumisesta puhuttiin slangilla ja värikkäillä vertauksilla.

Jos sairaalaan pääsi tai joutui hermojen pettämisen vuoksi, hoitona oli usein sähköshokki, joka paradoksaalisesti muistutti samanlaista vapinaa ja tärinää kuin tykistötuli.

1940-luvulla Suomessa oli alle 60 psykiatria. Nykyään psykiatreja on noin 1400 ja psykologeja noin 6200.
Ihmisen psyykeen ymmärtäminen ja mielen sairauksien hoito ovat aivan toisella tasolla kuin sotavuosina.


Kun kuunteli traumakonferenssin luentoja, tuli mieleen, että ihmisen psyykeen ymmärtämisestä on hyötyä kaikille. Kukaan ei selviä ilman naarmuja, mielipahaa ja menetyksiä. 

Vakavasti traumatisoituneiden ja psykoosiin joutuneiden oireiden kuuntelu on pysäyttävää kuunneltavaa.
Oireista ja myös niiden hoidosta puhuttiin monessa esityksessä.  Traumaterapiakeskuksen johtaja Anne Suokas puhui siitä, miten vakavassa traumatisoitumisessa ihmisen persoonan osat eriytyvät.  

Ihmisellä voi olla traumasta erillinen persoonan osa, joka selviää arjesta ja on ehkä pintapuolisesti aurinkoinen. Osa persoonasta juuttuu kuitenkin traumaan, joka aktivoituu menneisyydestä muistuttavien asioiden edessä.

Ihminen voi kokea irrationaalisia vaaran tunteita, jolloin puolustusmekanismit aktivoituvat. Hän voi kuulla ääniä, toimia hajanaisesti ja unohtaa mitä on tehnyt. Ruumiilliset oireet voivat olla jopa halvausoireita. Jalat eivät kanna. Ihminen ei ehkä tunne nälkää, kipua tai kosketusta. Kipu voi vaihtaa paikkaa ja ihminen voi kokea kouristuksia. Kouristuskohtauksella ihminen voi yrittää ratkaista tilanteen, kun muuta ulospääsyä ei siinä hetkessä ole.

Hoitamattomat traumaoireet voivat periytyä ylisukupolvisesti vanhemmilta lapsille. Stressioireet saattavat  siirtyä syntymättömään lapseen. Sotaa käyvissä maissa on tutkittu, miten äidin stressi heikentää vauvan stressinsäätelymekanismin kehitystä.

Pakolaisilla on erityisen paljon traumaattisia kokemuksia. Heillä voi olla takanaan vainoa, syrjintää, vankeutta, kidutusta, pahoinpitelyä ja raiskauksia.

Kriisipsykologi Antti Klemettilän mukaan kaikilla pakolaisilla on traumaattisia kokemuksia, mutta kaikki eivät traumatisoidu. Ihmisissä on suuria eroja siinä, miten he kestävät ja käsittelevät järkyttäviä tapahtumia. Tutkimusten mukaan suurella osalla pakolaisista esiintyy traumaperäistä stressihäiriötä. Prosenttiluvuista muodostuu Klemettilän mukaan turhan negatiivinen kuva.
”Ihminen on paljon muutakin kuin oman historiansa negatiiviset kokemukset. Pakolaiset ovat ennen muuta selviytyjiä”, Klemettilä sanoo.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan