Sivellin kädessä nosturin nokkaan - Viva täyttää Helsingin seiniä kuvilla, kaupunki palkitsi taiteilijansa


Viva maalaa ja nauraa. Kuva Sirpa Pääkkönen

Viikon ihanin uutinen oli se, että kuvataiteilija Viva Granlund sai Helsingin kaupungin kulttuuripalkinnon. Viva jos kuka on ansainnut sen. Viva on kivunnut haalarit yllä  nosturin nokkaan tai tikapuille  ja maalannut seinille ja tunneleihin muraaleja.

Harmaat alikulkutunnelit ja sillanaluset saavat aivan uuden merkityksen, kun Viva maalaa niihin elämää kihiseviä värikkäitä, usein sarjakuvamaisia kuvia. Vivan muraaleja on muun muassa Teollisuuskadulla, Hakaniemenrannassa, Pasilan asemalla ja pyöräilyväylä Baanalla.

Luolamaalaus  Opintoputki  syntyi Vivan kokoaman taiteilijaryhmän yhteistyönä Kaisaniemen metroasemalle 2006. Sarvipäitä on mukava katsella, kun kulkee tunnelissa ja usein siellä soi myös katumusiikki.

Opintoputki
Puhun Vivasta, koska minulle Viva Granlund on Viva. Muistan lapsuuden kesät, kun herkkä ja taiteellinen tyttö tuli Pohjanmaalle viettämään kesiä Ylistaroon mummolaan.

Viva luki sarjakuvalehtiä, otti kynän käteensä ja ajatteli, että hänkin voisi piirtää. Sieltä alkoivat kuvina kerrotut tarinat. Vivan piirustus ei ole vain kaunis kuva, siihen sisältyy viesti.

On ihanaa tuntea ihminen, joka purskahtaa usein nauruun. Vivassa asuu huumori. Muistan nauravan pikkutytön ja tunnen nauravan aikuisen. Mutta hymyn takana on myös ihminen, joka ei siedä vääryyttä. Jos joku Vivaa askarruttava asia on pielessä, hän puhkeaa puhumaan ja haluaa vaikuttaa, jotta tilanteeseen saataisiin korjaus. Muraalienkin syntymiseenkin on tarvittu keskusteluja rakennusviraston kanssa. Vivan ahkeruus on tuottanut tulosta.

Lapsuudenkesistä muistan seikkailut. Kiipesimme puihin, kätkimme aarteita puron reunalle kiven alle, teimme metsäretkiä, kaivoimme komeroista vanhoja vaatteita ja järjestimme näytelmäiltoja. Jokainen näytelmäiltaan osallistunut lapsi sai vuoronperään improvisoida näytelmän.

Kesällä Kyrönjoen yli piti uida tai hyppiä matalikolla kiveltä toiselle. Kerran löysimme rannasta ikivanhan, puoliksi lahonneen ruuhen ja läksimme souturetkelle villisti virtaavalle joelle. Ruuhen pohja alkoi pettää ja vesi lorisi veneeseen. Toinen souti ja toinen kippasi vettä, eikä virta vienyt meitä. Pääsimme takaisin rantaan. Enää en sellaisiin ruuheen lähtisi, mutta lapsena ei pelottanut, kun aurinko paistoi ja joki oli kaunis.

Viva on palkintonsa ansainnut.
Viva Granlundin kotisvut.



Muraali Teollisuuskadulla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neuvosto-Virossa opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa, ruplalla sai kolme olutta, mutta farkut maksoivat 180 ruplaa - Viron kansallismuseo Tartossa kertoo Viron historiasta kivikaudesta nykyaikaan

Pakila juhi 600-vuotista historiaansa kahden tunnin suurkonsertilla - katso kuvat blogista