Taidetta, tarinoita, journalismia

Koditon harhailee Julian Rosefeldtin filmi-installaatiossa. Tunnelma Julian Rosefeldtin Manifesto-näyttelyssä Taidehallissa on maaginen. Pimeitä näyttelyhuoneita täplittävät isot videoscreenit, joiden välissä näyttelyväki puikkelehtii kuin pimeässä liikkuvat varjot. Valkokankaille heijastuu rinnakkaisia ja samanaikaisia kertomuksia, jotka ovat yhtäaikaa julistuksia ja kuvia nykyajasta. Siellä on opettaja lasten keskellä luokkahuoneessa, perhe juhlavassa ruokapöydässä, hautajaisvieraat muistotilaisuudessa, toimitusjohtaja yksityistilaisuudessa, tatuoitu punkkari bileissä, uutisankkuri studiossa, nukkemestari työpajassaan, työntekijä jätteenpoistolaitoksessa ja koditon mies harhailemassa kaatopaikkamaisemissa. Kuvissa rinnastuvat köyhyys ja hyvinvointi, yhteiskunnan kelkasta pudonneet ja nousukkaat, arki ja juhla. Muistotilaisuus ja yksityinen vastaanotto. Kuvat näyttelystä Sirpa Pääkkönen Kuvien taustalla pauhaavat taiteilijoiden manifestit, joilla on otettu kantaa mill...

Taivashuone. Haloo , missä se taivas, kysyy keramiikkataiteilija Anu Pentik yhden teoksensa nimessä Taidehallin näyttelyssä. Riemukas näyttely vie katsojan kolmeen eri tilaan, jotka ovat Korkea taivas , Kivinen maa ja Värikäs paratiisi . Installaatiot on ryhmitelty Taidehallin eri saleihin. Kiviä.   Ja toki , teokset käyvät vuoropuhelua keskenää, sillä Taivas on täällä tänään ja Siivet kantavat vastaavat Pentikin keraamiset teokset toisilleen. Kivihuoneessa juurrutaan suomalaiseen maisemaan. "Kivet merkitsevät minulle muodon ja värien täydellisyyttä. Ne ovat viestejä menneiltä sukupolvilta", Pentik avaa suhdettaan kiviin. Taivaan ja tummanpuhuvan kivihuoneen jälkeen astutaan paratiisiin. Siellä kukat kukkivat ja vesilinnut kuikertelevat. Keramiikkakukkia on niin tiheästi, että niiden välissä luikertelevalle polulle tulee ruuhkaa, kun Taidehalli täyttyy katselijoista sunnuntaina iltapäivällä. Taiteilijakin on paikalla ja ehtii vaihtaa muutaman sanan näytte...