Taidetta, tarinoita, journalismia

Suomessa on viime vuosina puhuttu enenevästi ylisukupolvisesta traumasta. Isien ja ätien traumaattiset kokemukset varjostavat seuraavien sukupolvien elämää ja usein käsittelemättömäksi  jäänyt paha olo siirtyy sukupolvelta toiselle. Suomella on ikäviä kokemuksia vuoden 1918 kansalaissodasta lähtien. Paljon pahaa tapahtui myös 1930-luvulla, ja sotakokemukset talvi- ja jatkosodassa vaikuttivat kokonaisen sukupolven elämään. Historian synkät luvut ovat hyvää materiaalia elokuville. Kammottavuudessaankin ne antavat  kasvot ihmisten kärsimykselle. Vähemmän tunnettu historian sivu on amerikansuomalaisten matkustaminen Neuvostoliittoon rakentemaan utopistista onnelaa. Yhdysvalloista muutti tuhansia ihmisiä Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa pörssiromahduksen ja laman kuristaessa maata. Heidän mielessään välkkyi parempi tulevaisuus, mutta totuus ei vastannut haaveisiin. Amerikansuomalaisia Yhdysvalloista lähti noin kuusituhatta. Tästä kertoo AJ Annilan ohjaama Ikitie , joka pe...

Rivieran elokuvasali. Pöydillä palavat elävät kynttilät. Upottaviin punaisiin nojatuoleihin ja sohviin voi lösähtää. Seinillä tuikkivat koristeelliset lamput. Baaritiski tarjoilee pienia ruoka-annoksia ja juomia: hummusta, mozzarellapalloja, kasviksia. Kallion korttelikinosta on tosissaan tehty mukava olohuone, jossa elokuvia voi katsoa kotoisasti. Tunnelma lamppuineen, seinäkoristeineen ja päällystettyinen nojatuoleineen vie mielikuvat venäläisyyteen. Iltapala. Tuolien välissä on pöytiä ja juomia saa nauttia pitkin elokuvaa. Tosin se aiheuttaa trafiikkia takahuoneeseen kuten kävi kolmen tunnin mittaisessa Isäni Toni Erdmann -elokuvassa. Samassa osoitteessa toimi samanniminen elokuvateatteri vuodesta 1955 vuoteen 1977. Edellinen vuokralainen, musiikkiteatteri Bolero hankki tilaan anniskeluoikeudet. Salin puolelle mahtuu kuutisenkymmentä katselijaa. Kadulta pääsee baariin, jossa on lisäksi noin kolmekymmentä paikkaa. Juuri nyt ohjelmistossa on muun muassa huikean hass...

Krista Kosonen tekee hienon nimiroolin Kätilössä. Kuva Solar Films.  Sota on toistuva aihe kirjallisuudessa ja elokuvissa. Katja Kettu kuvaa vaikuttavassa romaanissaan Kätilö Lapin sotaa ja jatkosodan loppuvaiheita Petsamossa. Antti J. Jokinen sovitti romaanin elokuvaksi. Sota on elokuvassa raakaa, välillä realistisen tuntuista ja ahdistavaa, välillä taiteellisesti nähtyä hidastettujen kuvien marssia.   Pommit räjähtelevät ja sirpaleet lentävät ilmaan. Jokisen ohjaama Kätilö on mielestäni parempi kuin hänen edellinen lähihistorian kauhuja kuvaava elokuvansa Puhdistus , joka perustui Sofi Oksasen romaaniin ja vei Viron historiaan Neuvostovallan puristuksessa. Puhdistuksessa väkivalta pursui yli äyräittein ja siinä kahmaistiin liikaa asioita yhteen elokuvaan. Kätilössä on taustalla Katja Ketun oman suvun kokemuksia, mikä antaa tarinalle riipaisevuutta. Romaani ja elokuva kaivavat esiin historian hämärästä Lapin sodan aikaiset vankileirit ja saksalaisso...

Kuva sarjasta Banks. @Lea Kömi Valokuvataiteilija Lea Kömin Dramaattiset varjot –näyttelyn valokuvissa liikkuu kohtalokkaita naisia, jotka vamppaavat miehiä. Miehet ovat kyynisiä rikollisia tai vieteltävissä olevia rikosetsiviä, joita nainen naruttaa. Keskeinen sankari on femme fatale eli kohtalokas nainen. Lavastetuissa mustavalkoisissa kuvissa on tarinoita, joista katsoja näkee väläyksen, mutta ei sitä, mistä tarina on alkanut ja mihin se päättyy. Ne tihkuvat intohimoa, petosta ja draamaa. Naisten ja miesten roolimallit eivät kumpua todellisuudesta, vaan liioittelusta ja taiteeksi muutetuista stereotypioista. Yhdessä kuvassa miehen käden varjo uhkaa vaaleatukkaista, säikähtänyttä naista. Toisessa nainen ottaa aseekseen korkokengän ja hyökkää kohti tuntematonta vastustajaa. Kolmannessa nainen jää auton alle ja neljännessä nainen lojuu tiellä dramaattisten valojen pyyhkiessä mahdollista rikospaikkaa.  Elokuvamaiset kuvat ovat saaneet vaikutteita 1940- j...