Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.

Hylätyistä filmirullista löytyi virolaisvenäläisen perheen lomakuvat 1960-luvulta - nyt ne ovat näyttelyssä Tallinnassa

Kuva
Telliskivessä Tallinnassa avattiin viime vuoden elokuussa valokuvakeskus Dokfoto, jonka tarjontaa kannattaa seurata. Galleria on hyvällä paikalla keskellä tehdasmiljöön ravintola- ja designkaupparykelmää. Miljöön rosoisuus sopii dokumentaariselle valokuvalle. Juuri nyt siellä on jännittävä näyttely nimeltä Loma . Valokuvaaja Maxim Mjödov löysi kaksitoista vuotta sitten hylätyn laatikon, jossa oli vanhoja mustavalkorullia. Hän otti rullat talteen, pisti ne laatikkoonsa ja unohti ne sinne kymmeneksi vuodeksi. Hän alkoi viimein tutkia, mitä rullista löytyisi ja sieltä paljastui virolaisvenäläisen perheen lomavalokuvia vuosilta 1958-1968. Negatiiveissa oli yli tuhat ruutua, joihin perhe oli vanginnut riemukkaita hetkiä kesistä, jolloin aurinko paistaa ja hymy leviää kasvoille. Kuvissa on usein humoristinen ja intiimi tunnelma. Kun kuvan ottaa tuttu ihminen, mallin ei tarvitse jännittää. Mjödov valitsi näyttelyyn elämäniloisen ja rennon kokoelman perheen lomista, joissa nais

Juuressa-klubi esitteli neljä upeaa naisartistia - uusi klubi tuo musiikintekijöitä kerran kuussa Helsingin Kallioon

Kuva
Eeva Lampela (vas.), Sabrine Chniber ja Johis Kivinen perustivat Juuressa-klubin. Suomessa on nykyään paljon nuoria lahjakkaita naislaulajia, jotka tekevät omaäänistä musiikkia. Uusi Juuressa-klubi ravintola Tenhossa Helsingissä esitteli neljä uransa alkuvaiheessa olevaa upeaa laulajaa. Lavalle nousivat Ariana , Ellariitta , JOEM ja LadyH . Musiikissa soivat muun muassa rockballadit, soul ja pop. Tekijöilleen merkitykselliset sanat kertoivat pieniä tarinoita tai käsittelivät ikuisesti kestäviä aiheita: tunteita, ihmissuhteita ja reittiä, joka nuoren ihmisen on löydettävä, kun hän hakee paikkaansa maailmassa. Ariana Jokaisen esityksen jälkeen mentori, musiikin monitoimmies Douglas Pashley antoi palautetta laulajille ja  heidän bändeilleen. Hänellä oli vain hyvää sanottavaa. "Great, fantastic, you are really good", sanat toistuivat kanadalaistaustaisen Pashleyn palautteessa. "Näin hyvää musiikkia ei kuule radiossa", hän tiivisti arvionsa. Juurella-

Vodkapaukun jälkeen elämä hymyilee ja maailma syleilee - Arvo Tuominen kirjoittaa hauskasti Pietarin monista kasvoista

Kuva
Vodka saa kielenkannata laulamaan Pietarissa. Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat Aloitetaanpa vodkasta. "Vodkalla on erityinen paikka venäläisten sydämissä, eikä ihme, sillä muutaman vodkalasillisen jälkeen elämä hymyilee, maailma syleilee ja velat muuttuvat saataviksi. Sitä paitsi pohjoisessa, sohjoisessa ja tuulisessa ilmanalassa tarvitaan viiniä väkevämpää sisäisen lämmön ja hehkun ylläpitämiseksi." Näin kirjoittaa Arvo Tuominen esseekokoelmassa ja matkaoppaassa Sankarikaupunki Pietari . Hauska luku Halvan hutikan Pietari on kirjan loppupäässä. Sitä ennen lukija on saanut tuntumaa muun muassa Mannerheimin ja Pietarin suhteeseen, Pietarin ja Moskovan viileisiin väleihin ja Nevski prospektin värikkäiseen historiaan. Tuominen kirjoittaa hauskasti ja vetävästi. Faktat historiasta ja nykyisestä Venäjästä lomittuvat eläviin tilannekuvauksiin, sitaatteihin Pietarista kirjoitetuista romaaneista ja kirjoittajan omiin kokemuksiin naapurimaasta. Hulluin ja haus

Runoilijan posken peittää kyynel - Hannu Väisänen vie katsojan Anna Ahmatovan mielenmaisemiin koskettavalla tavalla

Kuva
Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat   Seinän vihreä sävy Hannu Väisäsen näyttelyssä Anna Ahmatovan neljä huonetta palauttaa elävästi mieleen Ahmatovan kotimuseon Pietarissa. Siellä yhteisasuntolan  keittiön seinät on maalattu vihreiksi,  ja sama sävy toistuu Väisäsen installaation  keittiössä. Ahmatovan kotimuseon tunnelma seuraa katsojaa  myös installaation kapeassa käytävässä ja sen taakse kätkeytyvissä pienissä huoneissa. Huoneisiin Väisänen on tehnyt pelkistettyjä ja symbolisia teoksia, jotka viittaavat Ahmatovan elämään. Pietarissa Ahmatovan kotimuseo  tunnetaan Fontankan talona. Yhteisasuntola pystytettiin Sheremetevin palatsin piharakennukseen, kun vallankumous oli pyyhkäissyt Venäjän yli ja palatseja muutettiin kommunalkoiksi. Runoilija Anna Ahmatova asui palatsissa lähes kolmekymmentä vuotta, välillä kotiarestiin tuomittuna. Siellä hän kirjoitti runoja, jotka ystävät kuljettivat talosta omaan muistiinsa tallennettuna. Ystävät opettelivat runoja ulkoa, jon