Taidetta, tarinoita, journalismia

Sillamäen kaupungintalo ja kulttuuritalo. Seison portailla Sillamäen Kulttuuritalon edessä. Räntä ja tuuli piiskaavat poskiani, mutta en välitä. Ajattelen vain, että vau miten kiinnostavaa ja erilaista. Edessäni on viivasuora puistokatu, joka vie suoraan merelle. Sitä reunustavat kauniit keltaiset talot tiukassa ojennuksessa. Takanani kohoaa rakennus, jossa näyttää olevan kirkontorni. Se ei kuitenkaan ole kirkko vaan kaupungintalo. Tälläinen oli ensimmäinen kosketukseni Sillamäen kaupunkiin viime syksynä. Vannoutuneena Viro-fanina olin kiertänyt vuosien ajan maata ristiin rastiin, etelästä pohjoiseen, Tallinnasta Tarttoon ja Saarenmaalle. Olin tilanteessa, jossa on moni muukin Viron kävijä. Osa maasta on hvyinkin tuttu, mutta maan itäosat Rakveren takana vielä tuntematonta Viroa. Aloin tutustua Itä-Virumaahan ja sieltä löytyikin minulle uusi jännittävä Viro. Sillamäen kaupunki kiinnostaa tietysti jo historiansa vuoksi. Neuvostoaikana se oli suljettu kaupunki, koska siellä jal...

Matkanjohtakoulutuksen kurssilaisia Nevski prospektilla Pietarissa. Matkanjohtajan työ on vaativa homma, Venäjänmatkojen Taru Linna sanoo Pojehali- matkanjohtajakoulutettaville Anastasia-laivan kabinetissa. Suomessa sataa ensilumi, kun Anastasia keinuu myrskytuulessa rymisten kohti Pietaria kolmen päivän koulutusmatkalle. Matka päättää lähes vuoden kestäneen, osin etänä järjestetyn koulutuksen, jonka järjestivät Suomi-Venäjä-seura ja Venäjänmatkat. . Parikymmentä ihmistä eri puolelta Suomea on saanut  oppia siitä, miten järjestetään matka ja miten selvitään kiperistä tilanteista. Siis sellaisista , että bussi ei saavu sovittuun aikaan paikalle tai Venäjä-seuran Riku Savolainen unohtuu ratikkaan, kun muu seurue nousee ylös pysäkillä. "Kiperissä tilanteissa täytyy käyttää luovuutta", Taru Linna sanoo. Yleensä bussi löytyy. Jos ei löydy, matkanjohtaja järjestää taksin. Johtajalla on paras olla puhelinnumerot, jotta kadonneet lampaat löydetään. Rikukin h...