Taidetta, tarinoita, journalismia

Vanha ambulanssi Petroskoissa kesällä 2015. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Kansilehdellä on Kauko Röyhkän nimikirjoitus, huomaan, kun olen lukenut sota-ajasta kertovan romaanin Kaksi aurinkoa . Vuonna 1996 ilmestyneestä ja monesti Röyhkän läpimurtoteokseksi luonnehditusta romaanista on otettu uusintapainos. Hyvä niin. Lukukokemus on samanaikaisesti raju ja vetävä. Romaani kertoo nuhjuisista muusikoista, jotka lähtevät jatkosodan loppuvaiheessa Äänislinnaan soittamaan ja laulamaan sotilaille. Viihdystysjoukoilla oli sodan aikana tärkeä moraalinen tehtävä pitää yllä mielialaa ja taistelutahtoa. Kodin kynttilät, Äänisen aallot, Lännen lokari ja Elämää juoksuhaudoissa soivat konserteissa ja lieventävät sotilaiden koti-ikävää. Petroskoissa on jäljellä sodankin aikana siellä olleita karjalaistaloja. Röyhkän romaanissa Äänislinnaan saavutaan vasta, kun kolmasosa kirjasta on jo luettu. Röyhkä pohjustaa elämässään nyrjähtäneiden sankariensa persoonia. Tärkeimmät henkilöha...

Ian McEwan. Kuva: Otava. Tiivis ja timanttinen, tekee mieli sanoa Ian McEwanin romaanista Lapsen oikeus . Pariinsataan sivuun on sisällytetty koukuttava tarina, jonka ympärille punoutuu monta teemaa: oikeus, petos, syyllisyys, haavoittuvuus, uskonnollinen kiihko, rakkauden lakastuminen, ylemmän keskiluokan elämä ja keski-ikäisyys. Keskiössä on kuuttakymmentä lähestyvä perheoikeuden tuomari Fiona, joka on luonut  loistavan uran oikeudessa tekemällä lukemattomia ratkaisuja perheiden riitatilanteissa. Fionan yliopistomies hurahtaa itseään puolta nuorempaan opiskelijatyttöseen, josta seuraa kriisi avioliitossa. Fiona heittää miehen ulos yhteisestä kodista. Lapsia heillä ei ole. Romaanissa aviokriisi ei ole lainkaan painavin asia, mutta sillä on merkityksensä. Se paljastaa, miten Fiona toimii tilanteessa, jossa häntä loukataan. Ja vielä enemmän: työkseen aviokriisejä ratkova tuomari kohtaa oman haavoittuvuutensa. Oikeusistunnoista romaani antaa realistisen tuntui...

Taina Latvala. Kuva: Otava Joulupaperista kääriytyy Taina Latvalan kertomuskokoelma ennen kuin kaikki muuttuu . Paketti ei ole minun, vaan tyttären, jolle olen valinnut kirjan lahjaksi. Latvalan taiten kirjoitetut novellit osuvat suoraan vähän yli kaksikymmentävuotiaan maailmaan. Niissä sykkii elämänvaihe, jossa maailma on vasta avautumassa. Lapsuudelle heitetään hyvästit, eikä arki ole vielä jämähtänyt keski-ikäisen yksitoikkoisille urille. Latvalan aikaisemmista romaaneista tuttu runollinen ja lennokas kieli vie mukanaan. Hän kuorruttaa tarinoita hauskoilla metaforilla ja vertauksilla. Kielikuvat pulppuavat arjen tarkoista havainnoista ja paradokseista, jolloin joku hyvin tavallinenkin saa asia saa hymyn lukijan huulille. ”Camilla tuijotti hänen jalkojaan kuin ne olisivat täynnä märkäpaiseita.” ”Hänen korvansa kohisivat vihasta.” ”Oli keksittävä itselleen askareita, näytettävä siltä kuin tietäisi paikkansa maailmassa”, sanoo nuori ihminen novellissa Naam...