Jarrua ei poljeta elämän viimeisessä kurvissa - Lindgrenin Vihainen leski laittaa kliseet palvelemaan huumoria
Minna Lindgren. Kuva Stefan Bremer / Teos. Perkele , minä tiedän, mitä muistot tekevät. Pilaavat loppuelämän. Ja synnyttävät valeita, joita kutsutaan nostalgiaksi. Aika ei kultaa mitään, ei ainakaan traumoja. Minna Lindgrenin romaanissa Vihainen leski 74-vuotias Ullis paukuttaa vihansa estoitta ilmoille ja lukija nauraa silmät vesissä. Lindgrenin tyylilajeja ovat parodia, farssi, komedia ja puskahuumori. Hän liioittelee ja kääntää roolimallit päälaelleen. Ulliksen keski-ikäiset lapset muuttuvat äitirakas-hysyttäjiksi, jotka ovat huolissaan Ullista uhkaavasta dementiasta, mutta vielä enemmän perinnöstään. Sillä elämän viimeisessä kurvissa ennen loppusuoraa annetaan mennä ilman jarrun polkemista. Puheita värittävät leskimarkkinat, hot joogat, pimppijumppa, työväenopiston kielikurssit, punaviini, diskot, pitkät suudelmat ja morkkis. Ulliksella on vielä elossa kaksi hyvää ystävää, Pike ja Hellu sekä Hellun veli Valtonen. Tämä nelikko on romaanin ydinporukka. He yrittävät täyt...