Taidetta, tarinoita, journalismia

Vodka saa kielenkannata laulamaan Pietarissa. Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat Aloitetaanpa vodkasta. "Vodkalla on erityinen paikka venäläisten sydämissä, eikä ihme, sillä muutaman vodkalasillisen jälkeen elämä hymyilee, maailma syleilee ja velat muuttuvat saataviksi. Sitä paitsi pohjoisessa, sohjoisessa ja tuulisessa ilmanalassa tarvitaan viiniä väkevämpää sisäisen lämmön ja hehkun ylläpitämiseksi." Näin kirjoittaa Arvo Tuominen esseekokoelmassa ja matkaoppaassa Sankarikaupunki Pietari . Hauska luku Halvan hutikan Pietari on kirjan loppupäässä. Sitä ennen lukija on saanut tuntumaa muun muassa Mannerheimin ja Pietarin suhteeseen, Pietarin ja Moskovan viileisiin väleihin ja Nevski prospektin värikkäiseen historiaan. Tuominen kirjoittaa hauskasti ja vetävästi. Faktat historiasta ja nykyisestä Venäjästä lomittuvat eläviin tilannekuvauksiin, sitaatteihin Pietarista kirjoitetuista romaaneista ja kirjoittajan omiin kokemuksiin naapurimaasta. Hulluin ja haus...

Matkanjohtakoulutuksen kurssilaisia Nevski prospektilla Pietarissa. Matkanjohtajan työ on vaativa homma, Venäjänmatkojen Taru Linna sanoo Pojehali- matkanjohtajakoulutettaville Anastasia-laivan kabinetissa. Suomessa sataa ensilumi, kun Anastasia keinuu myrskytuulessa rymisten kohti Pietaria kolmen päivän koulutusmatkalle. Matka päättää lähes vuoden kestäneen, osin etänä järjestetyn koulutuksen, jonka järjestivät Suomi-Venäjä-seura ja Venäjänmatkat. . Parikymmentä ihmistä eri puolelta Suomea on saanut  oppia siitä, miten järjestetään matka ja miten selvitään kiperistä tilanteista. Siis sellaisista , että bussi ei saavu sovittuun aikaan paikalle tai Venäjä-seuran Riku Savolainen unohtuu ratikkaan, kun muu seurue nousee ylös pysäkillä. "Kiperissä tilanteissa täytyy käyttää luovuutta", Taru Linna sanoo. Yleensä bussi löytyy. Jos ei löydy, matkanjohtaja järjestää taksin. Johtajalla on paras olla puhelinnumerot, jotta kadonneet lampaat löydetään. Rikukin h...

Moskovan 870-vuotissyntymäpäivä vuonna 2017. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Moskova vuonna 1990. Silloin on pääsiäinen, Mihail Gorbatshov vallassa vielä hetken  ja yhteiskunta suuressa murroksessa. Vanha Neuvostoliitto vetää viimeisiä henkosiaan ja uusi Venäjä alkaa varovaisesti syntyä. Luonnorikkauksien Venäjä näyttää vielä köyhältä. Moskova nuokkuu illalla pimeydessä ja kaupungissa on kuoppaisia hiekkateitä. Mutta me menemme kirkkoon. Ystävämme, kuvataiteilija Iljas Aidarov on päättänyt näyttää meille ortodoksisen pääsiäisjumalanpalveluksen, joka televisioidaan koko maassa ensimmäistä kertaa. Valtio on antanut siihen luvan. Olen matkassa kahden sisareni kanssa. Kolme sisarta Moskovassa. Venäläiseen tapaan Iljas on kutsunut mukaan ystäviään. Vieraanvaraisuus, se pursua venäläisestä sydämestä ja ystävyys halutaan jakaa. Kompastelen kohti kirkkoa pimeällä, kuoppaisella tiellä. Iljaksen parikymppinen ystävä koputtaa minua selkään ja kysyy, onko sinulla kelloa. Alan kaivaa kell...

Pääkirkot näkyvät kauas. Reilun tunnin kantosiipialusmatkan jälkeen Petroskoista eteen avautuu historiallisten puukirkkojen ja karjalaistalojen kaunis saari. Se on  Kizhin museosaari Venäjän Karjalassa keskellä kaunista Äänisjärveä. Matkustin saarelle ystävättäreni kanssa elokuussa 2015.  Saarelta ottamani valokuvat ovat kiertäneet kolmessa näyttelyssä: viime syksynä Karjalatalossa Helsingissä, helmikuussa synnyinpitäjäni Ylistaron kirjastossa ja nyt toukokuussa Laihian kirjastossa. Kizhin saarella on monta mieleenpainuvaa asiaa. Kristuksen kirkastumisen kirkossa on 22 kupolia. Vaikutuksen   tekee rauha. Saarella käy paljon matkailijoita, mutta sen olemukseen kuuluu hiljaisuus. Järjestyssäännöt kieltävät ruokien ja juomien viemisen alueelle. Siellä ei saa polttaa tupakkaa, eikä metelöidä. Vaikutuksen   tekee myös koko. Saari on kuin hajanaisesti rakennettu kylä, jossa pellot, kummut ja metsät jatkuvat talojen takana. Vaikutuksen  ...

Maisema Udmurtiassa. Kuva Pixabay. Tekisikö mieli paiskia pellolla töitä jossakin jumalan selän takana Ural-vuoren juurella? Palkkaa ei kerry, mutta kokemuksia sitäkin enemmän. Kuulostaa eksoottiselta ja varmasti onkin. Suomi-Venäjä-seuran matkatoimisto VenäjänMatkat on laajentanut matkatarjontaansa niin, että tuttujen Pietarin ja Moskovan lisäksi voi kokea jotain hyvin erikoista. Matkat suuntautuvat yhä kauemmaksi. Ensi kesänä pääsee piika- ja renkimatkalle Udmurtiaan. Hetkinen, Udmurtia. Aivan, alue on tunnettu Udmurtian laulavista mummoista. Buranovskije Babushki –ryhmä riemastutti euroviisuyleisöä vuonna 2013. Mutta nyt pääsee tutkimaan mummojen kotimaisemia ja haistelemaan maaseudun multaa Udmurtiaan Sharkanin piiriin Zar-Vishurin kylässä. Kuva: Suomi-Venäjä-seura Matkanjärjestäjä Riku Savone n Suomi-Venäjä-seurasta vastaa, miksi ihmeessä Udmurtiaan kannattaa matkustaa. Mistä löytyi idea järjestää renki- ja piikamatka Udmurtiaan? "Suomalais-ugrila...

Auringonlasku Äänisellä elokuussa 2015. Ylistaroa peittää jäinen lumikerros, joka rasahtelee jalkojen alla,  kun liukastelen kohti monitoimitalon kirjastoa. Valkoinen jäälumi muuttaa kylän maagisen näköiseksi. Laukussani on  runsaat kolmekymmentä kehystettyä valokuvaa ja muutama kirjailija Tuuli Salmisen kirjoittama runo. Kirjastossa on hieno näyttelytila, johon kirjastonjohtaja Anneli Lallukka on kutsunut minut pitämään valokuvanäyttelyn. Venäjän Karjalassa sijaitsevan Kizhin museosaaren kirkko- ja karjalaistalokuvat ovat olleet näytteillä jo Karjalatalolla Helsingissä. Nyt ne halutaan lapsuuteni kotiseudulle, Ylistaroon. Mukana on myös kuvia Petroskoista, jonka suomalaiset tunsivat sota-aikana Äänislinnana. Otan iloisena kutsun vastaan. Paluu kotiseudulle kuvien kera tuntuu mukavalta. Avajaiset ovat tunnelmalliset ja juhlalliset. Paikalliset karjalaiset ovat pukeutuneet kansanasuihin. Naisten leipomien karjalanpiirakoiden rypytys on millilleen oikea. Taito säi...

Ville Haapasalo markkinoi kirjojaan matkamessuilla. Kiinnostaako Pietari, toistan lausetta lukemattomia kertoja, kun matkamessuväki vaeltaa ohitse. Ja kyllä, ehkä noin kaksi kolmesta pysähtyy nappaamaan mukaansa Suomi-Venäjä-seuran Venäjän Matkojen esitteen. Osallistun Helsingin matkamessuilla Suomi-Venäjä-seuran matkakoulutukseen. Meitä on runsaat parikymmentä eri puolilta Suomea, jotka mielimme johtamaan matkoja sivutoimisesti itänaapuriin. Nuoret oppaat markkinoivat Kizhin saarta Venäjän Karjalassa. Minulla Pietari on niin tuttu, että voin puhua siitä halukkaille ummet ja lammet. Kiinnostaako teitä joku kaupungin neljästäsadasta museosta, ooppera, konsertit, jokiristeilyt, hyvät ravintolat tai kahvilat tai kulkukissat. Niitä kaikkia Pietarista löytyy. Venäjän Matkojen Pietarin tarjonnassa on nyt historiamatka Venäjän vallankumoukseen ja Suomen itsenäistymiseen, rentoutumista venäläisten banjojen kuumankosteissa kylvyissä, balettimatka, lasten Pietari ja aloittelijan Pi...

Saaren pääkirkot. Kuvat: Sirpa Pääkkönen   Viime keväänä uutisoitiin matkageenistä. Tutkijat puhuivat DRD4-geenistä, joka saa osan ihmisistä herkästi liikkeelle. Se oli jo osalla esi-isistämme, jotka vaelsivat kauas synnyinseuduiltaan ja etsivät tutkimusmatkoillaan uusia, tuntemattomia paikkoja. On geeni olemassa tai ei, tunnistan siihen liittyvästä kuvauksesta itseni. Kun edellinen matka on ohi, alan pian suunnitella seuraavaa kohdetta, jossa on hienoja maisemia, museoita, kulttuurikohteita tai historiallisia nähtävyyksiä. En muista , että koskaan olisin katunut yhtään matkaa. Sen muistan, että jotkut matkat ovat olleet merkityksellisempiä kuin toiset. Paikka on sykähdyttänyt ja jättänyt mielen pohjalle pysyvän muiston. Sellainen on Kizhin museosaari Venäjän Karjalassa keskellä kaunista Äänisjärveä. Reilun tunnin kantosiipialusmatkan jälkeen Petroskoista eteen avautuu historiallisten puukirkkojen ja karjalaistalojen kaunis saari. Vaikutuksen tekee rau...

  Anna Ahmatovan kotimuseossa Pietarissa on runoilijan elämään liittyviä esineitä ja tekstejä. Kuvat: Sirpa Pääkkönen   Viime vuosisadan venäläisistä runoilijoista Anna Ahmatova (1889-1966) on tehnyt moniin suomalaisiin vaikutuksen. Ahmatova eli läpi vaikean ajan Venäjän ja sittemmin Neuvostoliiton historiassa. Yhteiskunnan suuret murrokset ja kipukohdat heijastuivat hänen runoihinsa. Nyt niitä saadaan lukea suomeksi kattavampi kokoelma kuin koskaan aikaisemmin, kun joensuulainen tutkija Anneli Heliö on suomentanut lähes koko Ahmatovan runotuotannon teokseen Olen äänenne, Anna Ahmatovan kootut runot 1904-1966 . Runot ovat ilmestyneet joensuulaisen Kirjokannen kustantamana. Runoja on lähes tuhat. ”Aloitin runojen suomentamisen 1990-luvun puolivälissä ja viimeisen runon suomensin tämän vuoden elokuussa. Kävin 1990-luvulla usein Pietarissa, istuskelin museoissa ja Ahmatovan pienessä huoneessa hänen elämäänsä ja runojaan miettien”, Heliö kertoo. 1990-...