Vodkapaukun jälkeen elämä hymyilee ja maailma syleilee - Arvo Tuominen kirjoittaa hauskasti Pietarin monista kasvoista

Vodka saa kielenkannata laulamaan Pietarissa.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat


Aloitetaanpa vodkasta.
"Vodkalla on erityinen paikka venäläisten sydämissä, eikä ihme, sillä muutaman vodkalasillisen jälkeen elämä hymyilee, maailma syleilee ja velat muuttuvat saataviksi. Sitä paitsi pohjoisessa, sohjoisessa ja tuulisessa ilmanalassa tarvitaan viiniä väkevämpää sisäisen lämmön ja hehkun ylläpitämiseksi."

Näin kirjoittaa Arvo Tuominen esseekokoelmassa ja matkaoppaassa Sankarikaupunki Pietari.
Hauska luku Halvan hutikan Pietari on kirjan loppupäässä. Sitä ennen lukija on saanut tuntumaa muun muassa Mannerheimin ja Pietarin suhteeseen, Pietarin ja Moskovan viileisiin väleihin ja Nevski prospektin värikkäiseen historiaan.

Tuominen kirjoittaa hauskasti ja vetävästi. Faktat historiasta ja nykyisestä Venäjästä lomittuvat eläviin tilannekuvauksiin, sitaatteihin Pietarista kirjoitetuista romaaneista ja kirjoittajan omiin kokemuksiin naapurimaasta.

Hulluin ja hauskin luku on toki vodkasta kertova luku, koska juopottelu ja humalaisten toikkarointi on kautta historian tarjonnut  naurun aiheita sivusta katsojalle.

Pietarissa rjumochnajat ovat käsite. Ne ovat talojen kivijalkaan pesiytynetä halpoja kuppiloita, jotka on pyhitetty vodkan juomiseen. Kirjasta saa myös osoitteita paikoista, joissa vodka virtaa ja suomalaisten ja venäläisten ystävyys syvenee puuttellisellakin kielitaidolla.

Tuominen käy läpi myös kapakoiden lyhyen historian. Vodkan retki venäläisten kansallisjuomaksi alkoi vuonna 1386, kun genovalainen lähetystö toi Moskovaan tämän kirkkaan elämän veden.
Sen jälkeen jokaisella hallitsijalla on ollut jonkinlainen suhde vodkaan. Useimmilla hyvin tuttavallinen. Iivana Julma järjesti hurjia juomaorgioita, jotka päättyivät usein jonkun juhlijan kuolemaan. Pietari Suuren hovissa juopottelevaa porukkaa viihdyttivät kääpiöt, jättiläiset, ulkomaalaiset ilveilijät ja löyhämoraaliset tytöt.

Mihail Gorbatshov yritti hillitä vodkan voimaa maassa, mutta Boris Jeltsin nautti ilolientä ja toikkaroi jopa edustusmatkoilla.

Arvo Tuominen on itsekin kokenut kantapään kautta, että vodkataisteluissa mitataan miehen kunnia ja se, minkä jalkopallojoukkueen joukoissa seisot. Tuominen ärsytti venäläisiä Zenitin kannattajia baarissa huutamalla wow-wow Glasgow Rangersin puolesta. Baariseurue hurjistui pyhäinhäväistyksestä.

Selvitäkseen tilanteesta Tuominen ehdotti kilpailua vodkan juonnissa. Häntä vastaan tuli yli kaksi metrinen, 150- kilonen burjaatti. Olutkolpakot täytettiin vodkalla. Mukin puolivälissä sumopainijan näköinen vastustaja sammui. Tuominen voitti kisan ja paljasti olevansa Zenitin kannattaja. Siitähän riemu repesi.

Hauskojen juttujen lisäksi kirjassa on hyödyllistä numerotietoa muun muassa historian tärkeistä vuosiluvuista, asukkaiden määrästä historian eri vaiheissa ja matkailun kehityksestä. Vuonna 2016 Pietarissa kävi 6,9 miljoonaa turistia.

Kun matkailijat valtaavat Pietarin kesäkuukausina ja valkeiden öiden aikana, ymmärtää, että hotellit ja majoituspaikat ovat kysyttyjä. Eri hintaisia majoituspaikkoja tulee koko ajan lisää, mutta suuren kysynnän vuoksi ne pystyvät moninkertaistamaan hintansa kesällä verrattuna pimeisiin talvikuukausiin.

Tässä ravintolassa Pushkin joi viimeisen oluensa ennen kaksintaistelua.

Pietarissa paljon käyvälle monet Tuomisen kirjoittamat asiat ja paikat ovat tuttuja, mutta eihän kertaus pahaa tee, varsinkaan kun kirjoitustyyli on niin vetävä.  Pietaria tuntemattomalle kirja voi synnyttää matkakuumeen ja halun tutkia metropolia nurkan takana. Uteliaalle kaupunki tarjoaa loputtomasti seikkailuja.

Arvo Tuominen: Sankarikaupunki Pietari, 2018. 192 s. Aito Reuna kustanne. 

Seuraa blogia Taidetta, tarinoita, journalismia.