Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Piparkakku kasvoi katedraaliksi Tallinnan piparkakkunäyttelyssä

Kuva
Suomessa piparkakkutalon tekeminen on mieluista puuhaa lapsille. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Söitkö jouluna piparkakun? Niin söi moni muukin. Suomalaiskodeissa leivottiin ja rakennettiin ennen joulua taas myös piparkakkutaloja. Niiden rakennusmestareina toimivat usein lapset. Tallinnassa piparkakkuideaa on kehitetty näyttelyksi saakka. Tallinnan Design- ja arkkitehtuurigalleriassa on esillä piparkakkunäyttely. Piparkakkutaikinasta on muotoiltu värikkäästi koristeltuja taideteoksia. Näyttelyssä on esimerkiksi piparkakkukatedraali, istuva Buddha, keinuhevonen, juna vetureineen, mukaelma kivikautisesta Willendorfin Venus -veistoksesta ja Pisan kalteva torni. Näyttelyyn osallistuu yli sata taiteilijaa, ja mukana on taiteilijoita sekä Suomesta että Unkarista, kertoo piparkoogimaania.ee  –sivusto. Taideteosten tekemiseen on tarvittu kolmekymmentä kiloa piparkakkutaikinaa. Designgalleriassa  järjestetään myös piparkakkutyöpajoja. Piparkakkuja on leivottu Virossa keskiajalta asti,

Joensuulainen Anneli Heliö suomensi lähes koko Anna Ahmatovan runotuotannon

Kuva
  Anna Ahmatovan kotimuseossa Pietarissa on runoilijan elämään liittyviä esineitä ja tekstejä. Kuvat: Sirpa Pääkkönen   Viime vuosisadan venäläisistä runoilijoista Anna Ahmatova (1889-1966) on tehnyt moniin suomalaisiin vaikutuksen. Ahmatova eli läpi vaikean ajan Venäjän ja sittemmin Neuvostoliiton historiassa. Yhteiskunnan suuret murrokset ja kipukohdat heijastuivat hänen runoihinsa. Nyt niitä saadaan lukea suomeksi kattavampi kokoelma kuin koskaan aikaisemmin, kun joensuulainen tutkija Anneli Heliö on suomentanut lähes koko Ahmatovan runotuotannon teokseen Olen äänenne, Anna Ahmatovan kootut runot 1904-1966 . Runot ovat ilmestyneet joensuulaisen Kirjokannen kustantamana. Runoja on lähes tuhat. ”Aloitin runojen suomentamisen 1990-luvun puolivälissä ja viimeisen runon suomensin tämän vuoden elokuussa. Kävin 1990-luvulla usein Pietarissa, istuskelin museoissa ja Ahmatovan pienessä huoneessa hänen elämäänsä ja runojaan miettien”, Heliö kertoo. 1990-luvulla

Vetävästi kirjoitettu Hertta liikkuu Moskovan yhteisasuntoloista suomalaisten vankilasellien pimeyteen

Kuva
Joulupäivän lukemisena Heidi Köngäksen Hertta ja sen myötä historiaa, politiikkaa, naisen elämää, intohimoa, petosta, syyllisyyttä. Hertta ei todellakaan jää lojumaan pöytälaatikkoon, sen verran vetävästi se on kirjoitettu. Historian merkkihenkilöt ovat kirjailijalle yleensäkin hyviä aiheita, koska silloin yksityinen kohtaa suuremman kontekstin. Kommunistijohtaja Otto Wille Kuusisen tyttären Hertta Kuusisen (1904-1974)   vaiheet lienevät   Suomessa ainakin keski-ikäisille lukijalle historiasta tuttuja. Köngäs on tehnyt romaaniaan varten tarkkaa taustatyötä, mikä näkyy romaanissa, mutta kirjailija tekee myös omia tulkintojaan. Hän sukeltaa hienosti Hertan ajatuksiin, tuo lukijan ulottuville 1920-luvun Moskovan yhteisasuntoloineen, jossa hurmoshengessä rakennetaan uutta yhteiskuntaa, mutta pian alkavat kaaderit kadota, kun luokkavihollisia poistetaan riveistä.   Hertta sulkee silmänsä, sillä aate on jalo ja ulottuu myös naisen elämään.   Alexandra Kollontai opettaa

Tuoksuva kuusi tuo joulun - Virossa joulupuita oli jo 1400-luvulla

Kuva
Joulukuusen koristelu on alkanut eri maissa eri aikaan. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Helsingin kissakahvilaa koristaa muovinen joulukuusi, jonka rungossa ja oksilla kissakahvilan kuusi villiä asukasta saavat kiipeillä ja riehua joulun kunniaksi. Tai oikeastaan vain viisi yhdeksänkuista pentukissaa innostuvat kuusesta. Löytökissa Pete on kuusivuotias seniori ja ylipainoinen, minkä vuoksi kiipeily kuusessa ei taida sitä innostaa yhtä paljon kuin muita kissaveijareita. Muovikuusi, facebook-ystäväni närkästyy. Jouluna pitää olla aito kuusi ja sen pitää tuoksua. Ystävä vaatii myös kissoille aitoa kuusta senkin uhalla, että neulaset lentelisivät pitkin kisukahvilan lattiaa. Useimmat hankkivat  oikean kuusen, mutta esimerkiksi allergia voi estää aidon kuusen hankkimisen. Kuusessa tunnelmaa luovat myös kynttilät ja koristeet, oli kuusi sitten aito tai tehtaan tekemä. Some-aikoina näkee päivityksiä ja valokuvia, jotka kertovat, että monet kantavat kuusen sisälle jo monta päivää enne

Tunneherkkä ihminen suojautuu muiden katseilta ja arvostelulta – Anja Snellmanin Antautumisessa pääosassa ovat tunteet

Kuva
Anja Snellman kirjoittaa itsestään ja tunteista, jotka ovat yleispäteviä monille. Kuva: Sirpa Pääkkönen Kirjailija Anja Snellmanin elämää lehtihaastatteluiden ja aikaisempien romaanien perusteella seuranneet tai kirjailijaa vähän tuntevat tunnistavat tänä vuonna ilmestyneestä romaanista Antautuminen vahvan omakohtaisuuden. Päähenkilö on Kalliossa nelihenkiseen perheeseen syntynyt tyttö, jonka isä kuului sodan rintamalla kokeneiden sukupolveen ja äiti on kuria kaihtamaton kasvattaja. Tyttö pääsee Helsingin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta, psykologiaa ja englantia. Esikoisromaani nostaa hänet julkisuuteen. Sitä seuraa monta muuta romaania, pippaloita kustantamon avajaisissa ja julkisuusmylly. Päähenkilölle syntyy kaksi lasta,   ja suuri puutalo Helsingissä on avoinna lastenkutsuille ja vieraille. Siellä on tilaa myös kissoille ja koirille. Toinen asunto on Kreetalla, jonne voi vetäytyä kirjoittamaan. Romaanin kehys on kirjailijan omasta elämästä. Sen

Tilastokeskus: Lumi, Lappi ja arkkitehtuuri kiinnostavat ulkomaalaisia Suomessa

Kuva
Saamelaismuseo Siida esittelee Lapin luontoa ja elämäntapaa. Kuvat: Sirpa Pääkkönen   Lapissa on lunta, pakkasta ja poroja, mutta myös hieno saamelaismuseo Siida, joka houkuttelee ulkomaalaisia matkailijoita. Siidassa Inarissa ja Lapin maakuntamuseossa Rovaniemellä yli puolet museokäynneistä oli ulkomaalaisten tekemiä vuonna 2014, ilmenee Tilastokeskuksen tutkimuksesta. Yli 40 prosentin ulkomaalaisten osuuteen pääsivät Helsingissä ja Jyväskylässä toimiva Alvar Aalto -museo, Kultamuseo Sodankylässä sekä helsinkiläiset Suomen arkkitehtuurimuseo ja Mannerheim-museo. Siida esittelee saamelaisten elämää ja sen syvää yhteyttä Lapin luontoon. Isot valokuvat seinillä kuvaavat komeasti Ylä-Lapin luonnon, ilmaston ja valaistuksen vaihtelua vuoden kahdentoista kuukauden aikana. Se tuo kävijän silmien eteen myös lappalaisten pukeutumisen värikkäine asuineen ja neljän tuulen hattuineen. Tärkeässä osassa ovat porot, sillä ne ovat historian aikana antaneet elinkeinon. Niistä on saa