Taidetta, tarinoita, journalismia

Nanna Suden näyttely on Malvassa esillä ensi kevääseen saakka. Nanna Susi on ahkera kuvataiteilija, jonka uusia maalauksia voi seurata gallerioissa ja museoissa lähes vuosittain. Hän on luonut omaperäisen, ekspressionistinen tyylin, joka on helposti tunnistettavissa silloinkin, kun maalaukset ovat uusia. Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa avautui viime viikolla näyttely Taiteilijatar ja raivoisa rakkaus , jossa on esillä kaksikymmentäkuusi kookasta maalausta parilta viime vuodelta. Suuri ja pimeä näyttelysali tekee oikeutta Suden teoksille. Teokset valaistaan kohdevaloilla. Ne näyttäytyvät eri tavalla, kun niitä katsoo läheltä tai kaukaa. Kokonaisuus hahmottuu kauempaa, mutta läheltä erottuvat maalikerrosten monet pinnat. Taiteilija rakentaa teoksensa useilla maalikerroksilla.  Näyttelyn nimessä sana raivoisa antaa vihjeen taiteilijan ajatuksista ja työskentelystä. Sivellin tarttuu pintaan välillä suorastaan uhmakkaasti. Toisinaan pinta värisee lyyrisesti.  Aiheis...

Telliskivessä Tallinnassa avattiin viime vuoden elokuussa valokuvakeskus Dokfoto, jonka tarjontaa kannattaa seurata. Galleria on hyvällä paikalla keskellä tehdasmiljöön ravintola- ja designkaupparykelmää. Miljöön rosoisuus sopii dokumentaariselle valokuvalle. Juuri nyt siellä on jännittävä näyttely nimeltä Loma . Valokuvaaja Maxim Mjödov löysi kaksitoista vuotta sitten hylätyn laatikon, jossa oli vanhoja mustavalkorullia. Hän otti rullat talteen, pisti ne laatikkoonsa ja unohti ne sinne kymmeneksi vuodeksi. Hän alkoi viimein tutkia, mitä rullista löytyisi ja sieltä paljastui virolaisvenäläisen perheen lomavalokuvia vuosilta 1958-1968. Negatiiveissa oli yli tuhat ruutua, joihin perhe oli vanginnut riemukkaita hetkiä kesistä, jolloin aurinko paistaa ja hymy leviää kasvoille. Kuvissa on usein humoristinen ja intiimi tunnelma. Kun kuvan ottaa tuttu ihminen, mallin ei tarvitse jännittää. Mjödov valitsi näyttelyyn elämäniloisen ja rennon kokoelman perheen lomista, joissa nais...

Sirpa Pääkkönenj, teksti ja kuvat Kiasmalla lienee hitti Grayson Perryn näyttelyssä. Ainakin sunnuntaina väkeä oli niin, ettei sekaan meinannut mahtua. Perryn työt ovat jännittävällä tavalla hauskoja ja traagisia, houkuttelevia ja luotaantyöntäviä, taitavia ja kömpelöitä. Ennen kaikkia niissä on loputon määrä tarinoita. Niissä vilahtavat brittiläinen lähiöelämä, politiikka, maailman historia, transsukupuolisuus, perhedraamat, uskonto, mainoskuvat ja jopa sadomasokistinen seksi.  Kuvissa seikkailee taiteilijan transvestiittinen alter ego, Claire. Ihminen voi olla yhtä aikaa mies ja nainen. Taiteilija kuvaa ihmistä myös avaamalla näkymän ihon alle. Siellä pursuaa suolia. Myös lapsuuden nallekarhu, Alan Measles esiintyy monissa teoksissa. Se pääsee muun muassa ajelemaan lasten lelua muistuttavalla moottoripyörällä. Kriittistä kuvastoa on mukana kuuden ison seinävaatteen sarjassa, jossa taiteilija kuvaa Britannian luokkaeroja. Tulkintaa voivat auttaa monien teosten tek...

Kolpakot olivat joka kodin ylpeys. Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat Viro täytti helmikuussa sata vuotta ja juhlat sen kun jatkuvat. Viron lisäksi naapuria juhlii pitkin vuotta myös Suomi. Viroon on saanut tutustua muun muassa monissa näyttelyissä. Yksi kiinnostava näyttely on Tampereen Vapriikissa. Vapauden tarinat -näyttely kertoo kahdeksan tarinaa Virosta, joiden kautta hahmottuu kuva Viron historiasta ja nykyajasta. Yksityiskohta historiallisesta valokuvasta. Tarinat kertovat muun muassa virolaisista perinteistä, olutkulttuurista, viron kielestä, musiikista ja maasta tietotekniikan edelläkävijänä. Olutkolpakoissa koristekuviot ja merkit ovat oma kielensä. Kolpakot ovatkin yksi virolaisen kansanperinteen tunnetuimmista esinelajeista. Kolpakoihin kirjailtiin suojelevia merkkejä ja onnenmerkkejä, jotka viittaavat muinaisiin uskontoihin. Näyttelyn kolpakot ovat Viron Kansallismuseon kokoelmista, jossa niitä on liki kolmetuhatta. Kolpakot olivat aikoinaan jokai...

Tuulikki Pietilä: Notre-dame-de-Guadapule, Mexico-city, 1975. Kuvat: Ateneum  Halveksuntaa (Psipsina 3) (1977) Tuulikki Pietilän kissakuva osoittaa estottomasti halveksuntaa, Siksi grafiikan lehti on saanut nimekseenkin Halveksuntaa . Kissa on oman tiensä kulkija, joka ei alistu maanitteluun ja pyyntöihin, vaan kulkee häntä pystyssä ja silmät sirrillä minne huvittaa. Ateneumin taidenäyttelyssä yksi nurkkaus on omistettu persoonallisille kissakuville. Muuten näyttely esittelee monipuolisen taidegraafikon, jonka aihepiiri liikkuu esittävistä matkakuvista vahvoihin värikylläisiin abstrakteihin vedoksiin. Mukana on myös uskonnollisia aiheita, maisemia, muotokuvia ja sirkuselämän kubistista kuvausta. Tuulikki Pietilä (1917–2009) kuuluu sotien jälkeisen ajan keskeisiin suomalaisiin taidegraafikoihin. Ateneumin kolme salia täyttävä näyttely esittelee läpileikkauksen taiteilijan tuotannosta hänen 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Testamenttilahjoituksena saatuun Ateneum...

Kuutti Lavosen teos Hypnos. Kuvat näyttelystä: Sirpa Pääkkönen Kuutti Lavosen madonnista tavattoman helppo pitää. Ne eivät ole kiiltokuvia, vaan usein rosoisia, kärsineitä, sisäänpäin kääntyneitä ja etäisiä naiskuvia - siis perin juurin inhimillisiä. Edellisen kerran näin Lavosen laajan ja koskettavan näyttelyn Wäinö Aaltosen museossa Turussa vuonna 2013. Nyt galleria Duetossa Helsngissä on esillä pienempi, mutta yhtä lailla koskettava madonnanäyttely. Lavosen madonnakuva galleria Duetossa. Lavonen on kiinnostunut kasvoista, koska ne kertovat ihmisen psykologiasta ja tunteista. Hänet on yhdistetty renesssanssin ja barokin maalareihin. Hän kokee itselleen barokin läheisemmäksi, koska barokki uhkuu sensuaalisuutta, lihallisuutta ja raadollisuutta. Barokin kuvissa ihminen on psykologisesti täydempi kuin renessanssin ihanteissa. Taiteilijan mukaan barokissa psykologia astuu klassisen kauneuden sisään. Lavosen kasvokuvissa heijastuvat suru ja menetys, mutta niistä nousevat es...