Taidetta, tarinoita, journalismia

Maria Pettersson on kirjailija ja Journalisti-lehden päätoimittaja. Kuva: Teos Sirpa Pääkkönen, teksti   M aria Petterssonin lapsena alkanutta kiinnostusta historiaan voi kiittää siitä, että lukijalle on tarjolla tietoa lähes sadasta huimapäisestä naisesta historian eri vaiheissa. Pettersson pettyi lapsena siihen, että historiankirjoitusta hallitsivat miesten uroteot ja tarinat. Hän alkoi kahmia käsiinsä kirjoja, elokuvia ja lehtiä, joissa kirjoitettiin sinnikkäistä, rohkeista ja erikoisista naisista. Hän jatkoi harrastustaan aikuisena, ja naisten tarinoista syntyi tietokirja Historian jännät naiset. Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprisessoja (Atena, 2020). Pettersson kirjoittaa mukaansatempaavasti ja osoittaa samalla historiantuntemuksensa. Näiden naisten tarinoiden parissa viihtyy, vaikka niitä välillä kauhisteleekin. Naisia yhdistää rohkeus ja ehdoton omistautuminen sille, mitä he kulloinkin tekevät. Pettersson jaottelee kirjansa tiedenaisten, hallitsijoiden, taitei...

Suomalaisen unelma on vanhastaan ollut punainen tupa ja perunamaa. Silppityöläisen unelma on leipää pöytään huomennakin. Herrat ja orjat, duunarit ja valkokaulustyöläiset, omistava luokka ja työväenluokka. Jaotteluja on vuosisatojen aikana ollut monia, kun kyse on ollut siitä, miten työ ja yhteiskunnan varallisuus jakaantuvat. Nyt vanhojen jaoetteluiden rinnalle kiilaa yhä kiihtyvällä vauhdilla uusi jaottelu, joka on silpputyöläiset ja palkansaajat. Tilastokeskuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista ansaitsee elantonsa kokopäivätöissä palkansaajina. Reilu kolmannes hankkii tuloja muulla tavalla. He ovat itsensätyöllistäjiä, määräaikaisia, osa-aikaisia, freelancereita ja silpputyöläisiä, jotka haalivat tuloja, mistä saavat. Työsuhteiden väliin osuu työttömyysjaksoja. Erityisen paljon silpputyöläisiä on luovien ammattien joukossa. Silpputyötä tekevät muiden muassa näyttelijät, muusikot, graafiset suunnittelijat, toimittajat ja valokuvaajat. Monet itsensätyöllistäjät...

Sirpa Pääkkönen, teksti Laivan masto heiluu kammottavassa myrskytuulessa, Angnus keikkuu maston korissa ja voi pahoin. Ruokakin on loppu ja Agnus joutuu järsimään kurpitsan siemeniä, joilla hän on merkinnyt tähtiä ja lintujen liikkeitä. Omatunto solvaa nuorta poikaa. Siemenet palvelivat tutkimusta ja nyt hän joutuu pettämään ihailemansa hyväntekijän, tähtitieteilijä Halleyn. Tässä vaiheessa ollaan jo puolivälissä Olli Jalosen upeaa Taivaanpalloa , Finlandia-voittajaa ja suomalaisen kirjallisuuden kultapalaa. Nuoren Agnuksen mukana Jalonen vie lukijan syrjäiselle Saint Helenan saarelle, hurjalle merimatkalle Atlantin tyrskyissä, Englannin hienostopiireihin ja lumihuippuisille vuorille tähtiä tutkimaan. Kirja on kauttaaltaan mukaansa tempaavaa luettavaa, mutta sen huippuja ovat nuo matkat, Agnus salamatkustajna kauppakomppanian huonokuntoisessa laivassa ja Agnus tähtitieteilijän apuna vuorilla merkitsemässä tähtiä. Jalonen antaa lukijalla silmät, joilla katsoa 1600-luvulle. Kirj...

Minna Lindgren. Kuva Stefan Bremer / Teos. Perkele , minä tiedän, mitä muistot tekevät. Pilaavat loppuelämän. Ja synnyttävät valeita, joita kutsutaan nostalgiaksi. Aika ei kultaa mitään, ei ainakaan traumoja. Minna Lindgrenin romaanissa Vihainen leski 74-vuotias Ullis paukuttaa vihansa estoitta ilmoille ja lukija nauraa silmät vesissä. Lindgrenin tyylilajeja ovat parodia, farssi, komedia ja puskahuumori. Hän liioittelee ja kääntää roolimallit päälaelleen. Ulliksen keski-ikäiset lapset muuttuvat äitirakas-hysyttäjiksi, jotka ovat huolissaan Ullista uhkaavasta dementiasta, mutta vielä enemmän perinnöstään. Sillä elämän viimeisessä kurvissa ennen loppusuoraa annetaan mennä ilman jarrun polkemista. Puheita värittävät leskimarkkinat, hot joogat, pimppijumppa, työväenopiston kielikurssit, punaviini, diskot, pitkät suudelmat ja morkkis. Ulliksella on vielä elossa kaksi hyvää ystävää, Pike ja Hellu sekä Hellun veli Valtonen. Tämä nelikko on romaanin ydinporukka. He yrittävät täyt...

Vodka saa kielenkannata laulamaan Pietarissa. Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat Aloitetaanpa vodkasta. "Vodkalla on erityinen paikka venäläisten sydämissä, eikä ihme, sillä muutaman vodkalasillisen jälkeen elämä hymyilee, maailma syleilee ja velat muuttuvat saataviksi. Sitä paitsi pohjoisessa, sohjoisessa ja tuulisessa ilmanalassa tarvitaan viiniä väkevämpää sisäisen lämmön ja hehkun ylläpitämiseksi." Näin kirjoittaa Arvo Tuominen esseekokoelmassa ja matkaoppaassa Sankarikaupunki Pietari . Hauska luku Halvan hutikan Pietari on kirjan loppupäässä. Sitä ennen lukija on saanut tuntumaa muun muassa Mannerheimin ja Pietarin suhteeseen, Pietarin ja Moskovan viileisiin väleihin ja Nevski prospektin värikkäiseen historiaan. Tuominen kirjoittaa hauskasti ja vetävästi. Faktat historiasta ja nykyisestä Venäjästä lomittuvat eläviin tilannekuvauksiin, sitaatteihin Pietarista kirjoitetuista romaaneista ja kirjoittajan omiin kokemuksiin naapurimaasta. Hulluin ja haus...

Rosa Liksom vie lukijan Lapin maisemiin. Yli puoli vuotta meni jonottaessa, mutta lopulta se oli kädessä: Rosa Liksomin Everstinna . Kun ahmaisin romaanin parissa illassa, olin vain tyytyväinen, että kirjastossa jonotetaan hyvää kirjallisuutta. Suomi on edelleen kirjallisuuden lukijoiden maa, vaikka pikaviestit ja internet ovat tulleet jakamaan ihmisten ajankäyttöä. Rosa Liksom kirjoittaa taattua laatua ja nyt hurmaava meänkieli tuo Everstinnaan  hienon lisämausteen. Aiheidensa puolesta romaani on julma ja raadollinen, mutta murre pehmentää lukukokemusta niin, ettei lukeminen muutu raskaaksi tai piinalliseksi. Rosa Liksom. Kuva: Pekka Mustonen/Like Satavuotiaan Suomen sodissa ja historiassa riittää ammenettavaa kirjallisuudelle ja taiteelle. Myös ihmisen psyykeen syväluotaaminen on ikuisuusaihe. Rosa Liksom kuvaa koukuttavasti Suomen historian raskaita sotavuosia. Sen rinnalle nousee kylmäävä kuvaus kirjan toisen päähenkilön, everstin, jakaantuneesta persoonal...

Maimu Berg luennoi Töölön kirjastossa. Kuva: Sirpa Pääkkönen Sata vuotta on valtion kuten myös kirjallisuuden historiassa pitkä aika, mutta voi sen tiivistää myös puoleen tuntiin. Näin teki virolainen kirjailija Maimu Berg Tuglas-seuran järjestämässä lukijatapaamisessa Töölön kirjastossa virolaisen kirjallisuuden viikolla. Virolaisen kirjallisuuden kirjoittaminen ja kustantaminen pääsi Bergin mukaan hyvään vauhtiin 1900-luvun alussa. "Vuonna 1917 kirjaa ei otettu enää yhtä vakavasti kuin ennen. Silloin perustettiin kirjailijayhdistys Siuru ja kirjallisuutta alettiin tuoda esille uudelle tavalla. Nimi Siuru tuli kansalliseepos Kalevipoegista ja se viittaa lintuun tai naiseen", Berg sanoi. Siuru-albumi ilmestyi 1917–1919.  Siurun jäseniä olivat muun muassa runoilijat  Johannes Semper , Marie Under ja Henrik Visnapuu sekä  prosaistit  August Gailit ja Friedebert Tuglas . "Uusi ilmiö oli se, että naisen asemasta voitiin kirjoittaa avoimesti." Viron k...

Suomen sisällissodasta on kulunut tänä vuonna sata vuotta. Se on aihe, joka tarjoaa yhä maaperää kirjallisuudelle, taiteelle ja tutkimukselle. Maa jakautui kahtia, eivätkä kaikki haavat ole vieläkään umpeutuneet. Sodan seurauksista on viime vuosina puhuttu muun muassa ylisukupolvisena traumana, jossa selittämätön paha on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Heidi Köngäs osaa romaaneissaan tuoda historian lähelle lukijaa. Edellisessä romaanissaan Hertta hän kertoi poliitikko Hertta Kuusisen tarinan. Romaanissa Sandra hän kuvaa viiltävästi yhden perheen ja suvun tarinan julmassa ja armottomassa sisällissodassa. Sandra on kuvaus myös selviämisestä suuressa köyhyydessä, jossa ihmiset ovat langanlaihoja raatajia. Välillä pitää riipiä metsästä marjoja ja ketunleipiä suuhun tai käydä naapurissa pyytämässä hieman jauhoja ruisleipään, kun kotona odottaa monta ruokittavaa suuta. Sandran tarina alkaa siitä, että köyhän perheen tytär joutuu huutolaislapseksi ja joutuu eroon lä...

Olavi Koistinen vieraana Kumpulassa. Kuva: Sirpa Pääkkönen Olavi Koistisen esikoisnovellikokoelman Mies, joka laski miljardiin tarinat ovat yhdistelmä  pähkähullua absurdismia ja viiltäviä totuuksia elämästä. Niissä on tunnistettavuutta, vaikka vastaavaanlaiset tapahtumat eivät olisi aivan omalle kohdalle sattuneet. Kaikissa kymmenessä novellissa pääosassa on mies. Miehet ovat erinäköisiä, erikokoisia, eri-ikäisiä ja erilaisilla älynlahjoilla varustettuja, mutta yhteistä on se, että kaikille sattuu ja tapahtuu. Tapahtuma voi olla niinkin pieni kuin puhelinsoitto pankkiin novellissa Jos asianne koskee säästämistä , jossa puheluun vastaa robotti. Robotin ja tarinan päähenkilön keskustelusta Koistinen kasvattaa elämänmakuisen ja  surumielisen novellin, jonka loppuratkaisu jää avoimeksi monelle tulkinnalle. Siinä voi nähdä onnellisen lopun tai haikean päätöksen yhdelle elämänvaiheelle. Näin päättelivät kirjallisuuskerhoni jäsenet, kun novellikokoelmasta keskusteltiin l...

Kjell Westö. Kuva: Otava Kjell Westön odotetun uutuusromaanin Rikinkeltainen taivas minäkertoja on kirjailija, jonka uraan mahtuu menestystä ja floppeja. Omalla urallaan Westö on kirjoittanut enimmäkseen hienoja teoksia, vaikka väliin mahtuu jokunen hieman vaatimattomampikin teos. Rikinkeltainen taivas kiilaa Westön parhaiden teosten joukkoon Missä kuljimme kerran -romaanin vanaveteen. Rikinkeltainen taivas on tavattoman monisyinen sukupolviromaani, jossa kirjailijan ja hänen ystäviensä ja rakastettujensa elämää seurataan yli neljäkymmentä vuotta. Neljää sukupolvea kuvaava romaani alkaa 1960-luvun lopusta ja etenee nykyaikaan. Lapsuus ja nuoruus saavat perusteellisen, noin sadan sivun mittaisen kuvauksen. Se on vankka pohja, joka auttaa ymmärtämään, miksi päähenkilöt kehittyvät sellaisiksi kuin kehittyvät. Heti on alussa paljastuu luokka-asetelma. Rabellien suku hienoine huviloineen edustaa suomenruotsalaista yläluokkaa. Tuleva kirjailija syntyy vaatimattomaan ...

Kjell Westö. Kuva: Otava. Kjell Westön odotetun uutuusromaanin Rikinkeltainen taivas minäkertoja on kirjailija, jonka uraan mahtuu menestystä ja floppeja. Omalla urallaan Westö on kirjoittanut enimmäkseen hienoja teoksia, vaikka väliin mahtuu jokunen hieman vaatimattomampikin teos. Rikinkeltainen taivas kiilaa Westön parhaiden teosten joukkoon Missä kuljimme kerran -romaanin vanaveteen. Rikinkeltainen taivas on tavattoman monisyinen sukupolviromaani, jossa kirjailijan ja hänen ystäviensä ja rakastettujensa elämää seurataan yli neljäkymmentä vuotta. Neljää sukupolvea kuvaava romaani alkaa 1960-luvun lopusta ja etenee nykyaikaan. Lapsuus ja nuoruus saavat perusteellisen, noin sadan sivun mittaisen kuvauksen. Se on vankka pohja, joka auttaa ymmärtämään, miksi päähenkilöt kehittyvät sellaisiksi kuin kehittyvät. Heti on alussa paljastuu luokka-asetelma. Rabellien suku hienoine huviloineen edustaa suomenruotsalaista yläluokkaa. Tuleva kirjailija syntyy vaatimattoma...

Sumire , Miu ja kertojana toimiva nuori tokiolainen opettaja K.   Haruki Murakamin romaanin Sputnik – rakastettuni päähenkilöt ovat kaksi naista ja yksi mies, joiden tunteet kiertävät toisiaan kohtaamatonta rataa.  Sputnik rakastettuni sai ilmestyessään suomeksi 2000-luvun alussa nostetta ja kiittäviä arvosteluja. Jos se vielä on lukematta (kuten minulla oli) ja kaipaa hyvää kesälukemista,   kannattaa kipaista ostamaan kirjasta painettu pieni ja kevyt pokkari tai lainata romaani kirjastosta. Murakami pitää tarinan tiiviinä. Teksti ei rönsyile eikä Murakami kehittele sivupolkuja kuten hän tekee monissa laajemmissa romaaneissaan. Siinä on imua ja jännitystä, sillä päähenkilö Sumire katoaa. Miu ja opettaja K yrittävät selvittää, mitä tapahtui. Katoaminen ei ole kuitenkaan romaanin ydin. Itse näen ytimen siinä, että Murakami kuvaa ihmisen persoonallisuuden jakaantumista ja syvälle juurtunutta traumaa. On olemassa tässä maailmassa elävä, iältään neljääky...

Orhan Pamuk Helsinki Lit -festivaalilla. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaali huipentui komeasti turkkilaisen kirjailijan, nobelisti Orhan Pamukin esiintymiseen Savoy-teatterissa lauantaina. Kolmatta kertaa suomessa vieraillut Pamuk kertoi romaanistaan Kummallinen mielen i (Tammi, suom. Tuula Kojo ). Pamukia haastatteli kirjailija, toimittaja Heikki Aittokoski . Kummallinen mieleni kertoo Mevlutista, joka muuttaa Turkin köyhältä maaseudulta 1960-luvun lopussa Istanbuliin auttamaan jogorttia ja bozaa myyvää isäänsä. Mevlutin elämää seurataan vuoteen 2012 saakka. Mevlut elää Istanbulin köyhissä kortteleissa katukauppiaana. Hänesta kasvaa tavallinen mies, joka eroaa muista kummallisen mielensä takia. Nobelisti jakoi nimikirjoituksia. Taustalla Heikki Aittokoski "Kun olin teini, ystäväni sanoi minulle, että sinulla on kummallinen mieli. Asia jäi mieleeni ja päätin kirjoittaa aiheesta kirjan. Se toteutui monta vuosikymmentä myöhemmin", Pa...

Tuuli Salminen Sanottakoon se heti: Tuuli Salmisen Surulintu on tavattoman hieno esikoisteos. Harvoin olen lukenut yhtä punnittua ja kauniisti kirjoitettua esikoisteosta. Kuten nimestäkin voi ymmärtää suru läpäisee teoksen, mutta se ei ole liian synkkä eikä kuormita lukijaa ahdistuksella. Vastoinkäymisten , luopumisen ja kätkettyjen salaisuuksien vastapainona on kuulas, kirkas ja runollinen kerronta. Salmisen kieli on kuin leijuvaa runoa, joka imee lukijan mukaansa ja antaa sanojen pyörteen viedä. Surusta lähdetään liikkeelle ja suruun teos päättyy. Kirjailija Jakob Kara tekee kuolemaa. Pienisoluinen keuhkosyöpä antaa hänelle peruuttamattoman tuomion ja viimeiset päivät ovat käsillä. Jakob toivoo, että hänen elämänsä naiset, vaimo Ellen, sisar Rhea ja sisarentytär tekisivät sovinnon, vaikka kovin helppoa se ei ole. Salminen antaa vuorotellen päähenkilöille puheenvuoron ja vähitellen aukeaa verho, joka on luotu peittämään asioita, joiden ei ole tarkoitus tulla julki. Ihmis...

Kissa nauttii rapsustuksesta. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Helsingin kissakahvila Helkatti avautui remontin jälkeen lokakuun alussa. Sitä pyörittää nyt Tampereen  kissakahvila Purnausiksen omistajapariskunta Tiina ja Markus Aaltonen . Sisustus on uusittu. Kissoille on koivunrunkoja kynsien raapimista ja kiipeilyä varten. Tyyli noudattaa retrohenkeä kirjavine puutuoleineen ja pöytineen. Löhöämistä varten on sohva ja pehmustettuja korituoleja. Löhöpaikan tosin valtaavat usein kissat ja asiakkaat saavat tyytyä niihin paikkoihin, joita jää jäljelle. Uusi pentukissa, Herkules. Kissoja kahvilassa asuu nyt kahdeksan. Entisten asukkaiden lisäksi joukkueeseen on liittynyt kaksi pentua. Kissakahvilassa julkistettiin maanantaina Petri Pietiläisen kirjoittama Kissojen maailmanhistoria (SKS), joka kertoo kissojen historian Egyptin kissajumalattarista nykyajan itsevaltaisiksi lemmikeiksi. ”Kissoilta olen oppinut sen, että kun nauttii, täytyy nauttia täysillä. ...