Sinnikkäät ja rohkeat huimapäät - Maria Pettersson kirjoittaa lähes sadasta historian naisesta, jotka ovat raivanneet tietä tuleville sukupolville

Maria Pettersson on kirjailija ja Journalisti-lehden päätoimittaja. Kuva: Teos

Sirpa Pääkkönen, teksti

 Maria Petterssonin lapsena alkanutta kiinnostusta historiaan voi kiittää siitä, että lukijalle on tarjolla tietoa lähes sadasta huimapäisestä naisesta historian eri vaiheissa.

Pettersson pettyi lapsena siihen, että historiankirjoitusta hallitsivat miesten uroteot ja tarinat. Hän alkoi kahmia käsiinsä kirjoja, elokuvia ja lehtiä, joissa kirjoitettiin sinnikkäistä, rohkeista ja erikoisista naisista. Hän jatkoi harrastustaan aikuisena, ja naisten tarinoista syntyi tietokirja Historian jännät naiset. Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprisessoja (Atena, 2020).

Pettersson kirjoittaa mukaansatempaavasti ja osoittaa samalla historiantuntemuksensa. Näiden naisten tarinoiden parissa viihtyy, vaikka niitä välillä kauhisteleekin. Naisia yhdistää rohkeus ja ehdoton omistautuminen sille, mitä he kulloinkin tekevät.

Pettersson jaottelee kirjansa tiedenaisten, hallitsijoiden, taiteilijoiden, urheilijoiden, aktivistien, toisinajattelijoiden, rikollisten, virkavallan, sotilaiden ja vakoojien sekä tutkimusmatkailijoiden ja seikkailijattarien tarinoihin.
Ehkä eniten hiuksia nostattavia tarinoita on aktivisteja, rikollisia ja vakoojia käsittelevissä luvuissa. Näissä olisi materiaalia monelle elokuvantekijälle.

Mustien orjien vapauttamisen puolesta 1800-luvulla taistellut Harriet Tubman eli Musta Mooses on yksi, jonka tarina on päässyt kaunokirjallisuuteen. Ta-Nehisi Coates kirjoittaa Mustastasta Mooseksesta hienossa Vesitanssija-romaanissaan, joka kuvaa orjien vapaustaistelua Yhdysvalloissa. Petterssonin tietokirja antaa mukavasti taustatietoja Mustasta Mooseksesta.

Entinen orja karkasi omistajaltaan ja auttoi lähes sata muuta turvaan. Hän käytti hyväkseen Underground Railroadiksi kutsuttua salaisten reittien ja turvatalojen muodostamaa verkostoa, jota pitkin karanneet orjat matkustivat etelävaltioista vapaaseen pohjoiseen. Hän liikkui salaa öisin, koska karanneiden orjien metsästäjät haravoivat koirineen metsiä ja helpompia kulkureittejä. Pakenijat juoksivat, ryömivät, uivat ja piilotteleivat kärryissä. Pikkulapset huumattiin hiljaisiksi vaarallisilla matkoilla.

Sonja Kultanäpissä olisi aineksia jos minkälaiseen veijaritarinaan. Vuonna 1850 syntynyt Sonja oli venäläinen mestarivaras ja huijari, joka johti Pietarin vaikutusvaltaisinta varasjoukkoa, karkaili vankiloista ja ryhtyi keisarallisen Venäjän Robin Hoodiksi, Pettersson luonnehtii.

Sonja Kultanäppi erikoistui hienostuneisiin huijauksiin ja tuntui varastaessaan huvittelevan omaksi ilokseen.

Kerran hän astui koruliikkeeseen ja esittäytyi varakkaan psykiatrin vaimoksi. Hän valitsi kalliita koruja ja pyysi toimittamaan korut vastaanotolle, jossa hänen miehensä maksaa ne. Tämän jälkeen viehättävä nuori rouva asteli psykiatrin vastaanotolle varaamaan aikaa korukauppiaana toimivalla miehelleen.

Sovittuna päivänä rouva odottaa korukauppiasta odotushuoneessa. Kun korukauppias saapuu, hän ottaa ilahtuneena korut vastaan ja ilmoittaa, että mies tulee maksamaan ne. Sen jälkeen Sonja Kultanäppi poistuu talosta ja kaupungista, eivätkä miehet näe koskaan tyylikästä rouvaa.

Monet naiset ovat uhkarohkeita ja toimivat vaarallisissa tehtävissä  kuten toisen maailmansodan aikaisessa vastarintaliikkeessä tai naisten oikeuksia vaativissa liikkeissä. Aina ei käy hyvin. Omistautuminen aatteelle tai toisten pelastamiseen voi viedä hengen.

Maria Pariisilainen oli ukrainalaissyntyinen aatelistyttö, ateisti ja bolshevikki, myöhemmin myös naisteologi ja Ranskan vastarintaliikkeen sankari. Hän muutti Venäjältä Pariisiin ja avasi turvakodin perheettömille naisille. Hän perusti myös hyväntekeväisyyskeskuksen, jonka ovet olivat avoinna varkaille, narkomaaneille, taiteilijoille, seksityöläisille ja asunnottomille.

Kun Ranska miehitettiin toisessa maailmansodassa, Maria Pariisilaisen luokse alkoi tulla vastarintaliikkeen jäseniä ja juutalaisia, joita Maria ja talossa toimineen kirkko pappi auttoivat pakoon. He muun muassa väärensivät juutalaisille kastetodistuksia.

Äiti Maria lähetti ruoka-apua vangeille. Kesällä 1942 saksalaissotilaat keräsivät tuhansia juutalaisia pariisilaiselle pyöräilystadionille. Äiti Maria keplotteli itsensä sisälle nunnanpuvussa ja onnistui salakuljettamaan kolme lasta stadionilta roskaämpäreissä.

Lopulta äiti Maria ilmiannettiin ja hänet murhattiin keskitysleirillä kaasukammiossa vuonna 1945. Hän oli 53-vuotias.

Monet Maria Petterssonin kuvaamat naiset olivat rohkeita edelläkvijöitä. He kulkivat vastarintaan ja raivasivat tietä tuleville sukupolville. He vaativat tasa-arvoa aikana, jolloin nainen ei edes saanut pukeutua miesten tapaan housuihin, saatikka äänestää vaaleissa.

Kaikki Petterssonin kuvaamat naiset eivät ole lainkuuliaisia eivätkä millään lailla mallikansalaisia. He ovat rosvoja, huijareita ja julmia murhaajia. He voivat tunteettomasti jättää aviomiehensä ja lapsensa ja etsiä muualta makeampaa elämää. Samalla he ovat kekseliäitä veijareita, jotka naamioituvat ja vaihtavat asuja kuin kameleontit, kun täytyy selvitä takaa-ajajan kynsistä tai ryöstää joku liike.

Historian jännät naiset on elävää historiankirjoitusta ja samalla käsikirja, josta voi tarkastaa, kuka joku kirjassa kuvattu nainen oli ja mitä hän teki. Siis keitä olivatkaan esimerkiksi Äiti Jones, Alice Mitchell tai Lilian Bland?