Taidetta, tarinoita, journalismia

Nanna Suden näyttely on Malvassa esillä ensi kevääseen saakka. Nanna Susi on ahkera kuvataiteilija, jonka uusia maalauksia voi seurata gallerioissa ja museoissa lähes vuosittain. Hän on luonut omaperäisen, ekspressionistinen tyylin, joka on helposti tunnistettavissa silloinkin, kun maalaukset ovat uusia. Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa avautui viime viikolla näyttely Taiteilijatar ja raivoisa rakkaus , jossa on esillä kaksikymmentäkuusi kookasta maalausta parilta viime vuodelta. Suuri ja pimeä näyttelysali tekee oikeutta Suden teoksille. Teokset valaistaan kohdevaloilla. Ne näyttäytyvät eri tavalla, kun niitä katsoo läheltä tai kaukaa. Kokonaisuus hahmottuu kauempaa, mutta läheltä erottuvat maalikerrosten monet pinnat. Taiteilija rakentaa teoksensa useilla maalikerroksilla.  Näyttelyn nimessä sana raivoisa antaa vihjeen taiteilijan ajatuksista ja työskentelystä. Sivellin tarttuu pintaan välillä suorastaan uhmakkaasti. Toisinaan pinta värisee lyyrisesti.  Aiheis...

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat   Seinän vihreä sävy Hannu Väisäsen näyttelyssä Anna Ahmatovan neljä huonetta palauttaa elävästi mieleen Ahmatovan kotimuseon Pietarissa. Siellä yhteisasuntolan  keittiön seinät on maalattu vihreiksi,  ja sama sävy toistuu Väisäsen installaation  keittiössä. Ahmatovan kotimuseon tunnelma seuraa katsojaa  myös installaation kapeassa käytävässä ja sen taakse kätkeytyvissä pienissä huoneissa. Huoneisiin Väisänen on tehnyt pelkistettyjä ja symbolisia teoksia, jotka viittaavat Ahmatovan elämään. Pietarissa Ahmatovan kotimuseo  tunnetaan Fontankan talona. Yhteisasuntola pystytettiin Sheremetevin palatsin piharakennukseen, kun vallankumous oli pyyhkäissyt Venäjän yli ja palatseja muutettiin kommunalkoiksi. Runoilija Anna Ahmatova asui palatsissa lähes kolmekymmentä vuotta, välillä kotiarestiin tuomittuna. Siellä hän kirjoitti runoja, jotka ystävät kuljettivat talosta omaan muistiinsa tallennettuna. Ystävät ...

Sirpa Pääkkönenj, teksti ja kuvat Kiasmalla lienee hitti Grayson Perryn näyttelyssä. Ainakin sunnuntaina väkeä oli niin, ettei sekaan meinannut mahtua. Perryn työt ovat jännittävällä tavalla hauskoja ja traagisia, houkuttelevia ja luotaantyöntäviä, taitavia ja kömpelöitä. Ennen kaikkia niissä on loputon määrä tarinoita. Niissä vilahtavat brittiläinen lähiöelämä, politiikka, maailman historia, transsukupuolisuus, perhedraamat, uskonto, mainoskuvat ja jopa sadomasokistinen seksi.  Kuvissa seikkailee taiteilijan transvestiittinen alter ego, Claire. Ihminen voi olla yhtä aikaa mies ja nainen. Taiteilija kuvaa ihmistä myös avaamalla näkymän ihon alle. Siellä pursuaa suolia. Myös lapsuuden nallekarhu, Alan Measles esiintyy monissa teoksissa. Se pääsee muun muassa ajelemaan lasten lelua muistuttavalla moottoripyörällä. Kriittistä kuvastoa on mukana kuuden ison seinävaatteen sarjassa, jossa taiteilija kuvaa Britannian luokkaeroja. Tulkintaa voivat auttaa monien teosten tek...

Koditon harhailee Julian Rosefeldtin filmi-installaatiossa. Tunnelma Julian Rosefeldtin Manifesto-näyttelyssä Taidehallissa on maaginen. Pimeitä näyttelyhuoneita täplittävät isot videoscreenit, joiden välissä näyttelyväki puikkelehtii kuin pimeässä liikkuvat varjot. Valkokankaille heijastuu rinnakkaisia ja samanaikaisia kertomuksia, jotka ovat yhtäaikaa julistuksia ja kuvia nykyajasta. Siellä on opettaja lasten keskellä luokkahuoneessa, perhe juhlavassa ruokapöydässä, hautajaisvieraat muistotilaisuudessa, toimitusjohtaja yksityistilaisuudessa, tatuoitu punkkari bileissä, uutisankkuri studiossa, nukkemestari työpajassaan, työntekijä jätteenpoistolaitoksessa ja koditon mies harhailemassa kaatopaikkamaisemissa. Kuvissa rinnastuvat köyhyys ja hyvinvointi, yhteiskunnan kelkasta pudonneet ja nousukkaat, arki ja juhla. Muistotilaisuus ja yksityinen vastaanotto. Kuvat näyttelystä Sirpa Pääkkönen Kuvien taustalla pauhaavat taiteilijoiden manifestit, joilla on otettu kantaa mill...

Tyko Sallinen (1879-1955) lienee varsin tuttu taidehistoriaa tunteville museovieraille. Kuvat Mirristä , Hihhuleista ja Jytkyissä tanssivista kansanihmisistä tulevat vastaan suomalaisissa museoissa ja näyttelyissä. Kuva Sallisesta laajenee suomalaisen ekspressionismin mestarin yksityisnäyttelyissä. Sallista oli keväällä ja kesällä esillä HAMissa Helsingissä ja nyt syksyllä Turun taidemuseossa. Turun näyttely rakentuu kansankuvista, muotokuvista, maisemista ja uskonollisista kuvista. Mieleenpainuvia ovat muuassa ilmeikkäät  maisemat, joissa taiteilija käyttää kauniita sinisiä, violetteja ja vihreitä värejä. Ne kertovat eri Sallisesta kuin harmaalla ja ruskealla maalatut kansankuvaukset rujoista ihmisistä. Alaston. Taiteilija maalasi maisemia vaimonsa Mirrin  eli Helmi Vartiaisen (1988-1920) synnyinseudulla Riekkalassa lähellä Sortavalaa. Maisemissa voi tuntea tuulen tuiverruksen, ilman väreilyn ja valon taittumisen eri sävyihin. Muotokuvia  Mirristä on pal...

Näyttelysalissa keinahtelevat laivat vaikuttavat hypnoottisesti. Silmä jää tuijottamaan aaltomaista liikettä, kun vesi ja tuuli nostattavat kymmeniä valkoisia purjeita rytmisesti. Joskus rytmiin tulee särö, kun purjelaiva keikahtaa väärään suuntaan. Hups. Paitsi että vettä ja tuulta ei ole. On vain teknisesti luotu mekaaninen liike, joka luo katsojalle illuusion merestä, tuulesta, purjeista ja aurinkoisesta kesäpäivästä. Laivat liikkuvat kuin marionetit narujen varassa. Yhdysvaltalainen nykytaiteilija Jacob Hashimoto on luonut Wäinö Aaltosen museoon Turkuun hauskan, leikkisän ja vangitsevan näyttelyn Giants and Uncertain Atmospheres . Purjeiden lisäksi toinen pääelementti installaatioissa on leijat. Jättikokoisessa tilateoksessa Gas Giant leijoja on peräti kolmekymmentätuhatta. Katsoja saa kävellä leijateoksen alla ja tuntea niiden kevyen, väreilevän liikkeen. Hashimoto rakentaa värikkäät leijat käsin bambusta ja riisipaperista. Idea on peräisin aasialaisesta rakennu...

Akseli Gallen-Kallela: Ad Astra ja Kuollut Lemminkäinen. Villa Gyllenberg Kuusisaaressa on sopuisa yhdistelmä menneen maailman eleganssia, porvariskotia, tyylihuonekaluja, upeaa taidetta ja luonnonkauneutta. Huvilan olemassaolosta saa kiittää pankkiiri Ane Gyllenbergin kaksotyttäriä Margaretaa ja Mariannea , jotka hiihtoretkellään löysivät kauniin paikan ja ehdottivat, että sinne rakennetaan perheen kakkoskoti tai kesähuvila. Perhe kiintyi paikkaan niin että vuonna 1938 valmistuneesta huvilasta tuli perheen ympärivuotinen koti. Akseli Gallen-Kallela: Probleemi. Seinät täyttyivät taiteesta, kun kuvataiteesta kiinnostunut  Ane Gyllenberg ja hänen vaimonsa Signe keräsivät taidetta. He keräsivät kokoelman, jossa on kotimaista taidetta 1700-luvulta 1970-luvun lopulle ja vanhempaa eurooppalaista taidetta. Gyllenbergit hankkivat muiden muassa Albert Edelfeltiä ja Akseli Gallen - Kallelaa sekä muita Suomen kultakauden mestareita. Erityisesti heitä viehätti Helene Schj...

Taivashuone. Haloo , missä se taivas, kysyy keramiikkataiteilija Anu Pentik yhden teoksensa nimessä Taidehallin näyttelyssä. Riemukas näyttely vie katsojan kolmeen eri tilaan, jotka ovat Korkea taivas , Kivinen maa ja Värikäs paratiisi . Installaatiot on ryhmitelty Taidehallin eri saleihin. Kiviä.   Ja toki , teokset käyvät vuoropuhelua keskenää, sillä Taivas on täällä tänään ja Siivet kantavat vastaavat Pentikin keraamiset teokset toisilleen. Kivihuoneessa juurrutaan suomalaiseen maisemaan. "Kivet merkitsevät minulle muodon ja värien täydellisyyttä. Ne ovat viestejä menneiltä sukupolvilta", Pentik avaa suhdettaan kiviin. Taivaan ja tummanpuhuvan kivihuoneen jälkeen astutaan paratiisiin. Siellä kukat kukkivat ja vesilinnut kuikertelevat. Keramiikkakukkia on niin tiheästi, että niiden välissä luikertelevalle polulle tulee ruuhkaa, kun Taidehalli täyttyy katselijoista sunnuntaina iltapäivällä. Taiteilijakin on paikalla ja ehtii vaihtaa muutaman sanan näytte...

Tuulikki Pietilä: Notre-dame-de-Guadapule, Mexico-city, 1975. Kuvat: Ateneum  Halveksuntaa (Psipsina 3) (1977) Tuulikki Pietilän kissakuva osoittaa estottomasti halveksuntaa, Siksi grafiikan lehti on saanut nimekseenkin Halveksuntaa . Kissa on oman tiensä kulkija, joka ei alistu maanitteluun ja pyyntöihin, vaan kulkee häntä pystyssä ja silmät sirrillä minne huvittaa. Ateneumin taidenäyttelyssä yksi nurkkaus on omistettu persoonallisille kissakuville. Muuten näyttely esittelee monipuolisen taidegraafikon, jonka aihepiiri liikkuu esittävistä matkakuvista vahvoihin värikylläisiin abstrakteihin vedoksiin. Mukana on myös uskonnollisia aiheita, maisemia, muotokuvia ja sirkuselämän kubistista kuvausta. Tuulikki Pietilä (1917–2009) kuuluu sotien jälkeisen ajan keskeisiin suomalaisiin taidegraafikoihin. Ateneumin kolme salia täyttävä näyttely esittelee läpileikkauksen taiteilijan tuotannosta hänen 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Testamenttilahjoituksena saatuun Ateneum...

Viva maalaa ja nauraa. Kuva Sirpa Pääkkönen Viikon ihanin uutinen oli se, että kuvataiteilija Viva Granlund sai Helsingin kaupungin kulttuuripalkinnon. Viva jos kuka on ansainnut sen. Viva on kivunnut haalarit yllä   nosturin nokkaan tai tikapuille  ja maalannut seinille ja tunneleihin muraaleja. Harmaat alikulkutunnelit ja sillanaluset saavat aivan uuden merkityksen, kun Viva maalaa niihin elämää kihiseviä värikkäitä, usein sarjakuvamaisia kuvia. Vivan muraaleja on muun muassa Teollisuuskadulla, Hakaniemenrannassa, Pasilan asemalla ja pyöräilyväylä Baanalla. Luolamaalaus   Opintoputki   syntyi Vivan kokoaman taiteilijaryhmän yhteistyönä Kaisaniemen metroasemalle 2006. Sarvipäitä on mukava katsella, kun kulkee tunnelissa ja usein siellä soi myös katumusiikki. Opintoputki Puhun Vivasta, koska minulle Viva Granlund on Viva. Muistan lapsuuden kesät, kun herkkä ja taiteellinen tyttö tuli Pohjanmaalle viettämään kesiä Ylistaroon mummolaan. Vi...

Pohjois-Helsingin kuvataidekoululaisten teoksia. Kuvat: Sirpa Pääkkönen   Anna lapselle kynä käteen ja hän piirtää. Hän oppii hallitsemaan käden liikkeitä ja siirtää paperille sen, mitä kokee ja näkee. Aivan pienellä lapsella ihmisen päästä kasvavat kädet ja jalat. Myöhemmin hän oppii piirtämään vartalon. Usein kuvissa näkyy oma perhe. Kuviin ilmestyy taloja, eläimiä ja kukkia. Jos lapsella on suruja, sekin voi näkyä kuvissa. Kun kouluissa kuvaamataidon tunteja on vähennetty ja muutettu valinnaisiksi, on upeaa, että Suomessa on kuvataidekouluja. Juuri nyt voi käydä katsomassa, millaisia kuvia lapset luovat Pohjois-Helsingin kuvataidekoulussa. Kanneltalon galleriassa on esillä koulun 30-vuotisjuhlanäyttely. Kanneltalon galleria on komean näköinen. Katosta roikkuu kevyitä installaatioita. Suuri valkoinen paperikissa vangitsee katseen. Yksi seinä on täynnä kuvia, joka kertoo ihmisen pukeutumisesta. Taidehistoriaakin on opiskeltu. Seinällä on egyptiläisiä hahmoja ja savest...