Taidetta, tarinoita, journalismia

Rosa Liksom vie lukijan Lapin maisemiin. Yli puoli vuotta meni jonottaessa, mutta lopulta se oli kädessä: Rosa Liksomin Everstinna . Kun ahmaisin romaanin parissa illassa, olin vain tyytyväinen, että kirjastossa jonotetaan hyvää kirjallisuutta. Suomi on edelleen kirjallisuuden lukijoiden maa, vaikka pikaviestit ja internet ovat tulleet jakamaan ihmisten ajankäyttöä. Rosa Liksom kirjoittaa taattua laatua ja nyt hurmaava meänkieli tuo Everstinnaan  hienon lisämausteen. Aiheidensa puolesta romaani on julma ja raadollinen, mutta murre pehmentää lukukokemusta niin, ettei lukeminen muutu raskaaksi tai piinalliseksi. Rosa Liksom. Kuva: Pekka Mustonen/Like Satavuotiaan Suomen sodissa ja historiassa riittää ammenettavaa kirjallisuudelle ja taiteelle. Myös ihmisen psyykeen syväluotaaminen on ikuisuusaihe. Rosa Liksom kuvaa koukuttavasti Suomen historian raskaita sotavuosia. Sen rinnalle nousee kylmäävä kuvaus kirjan toisen päähenkilön, everstin, jakaantuneesta persoonal...

SA-kuva-arkisto. Kotoa on korpeen tullut kirje. Kuvattu Petsamossa Luottojoella 1942. Suomen käymät sodat loivat vaikenemisen kultturiin. Vuoden 1918 sisällisodan kokemuksista ei puhuttu. Talvisodan ja jatkosodan jälkeen sodan kokeneet sotilaat kätkivät kokemukset mielensä pohjalle. Sodasta sopi puhua vain omissa veteraaniporukoissa. Tieto-Finlandialla palkitun Ville Kivimäen mukaan Suomessa elää sitkeästi myytti, että sodasta ja sen aiheuttamista traumoista ei puhuta. Myytti on kuitenkin vain osa totuutta. Sotakokemukset elävät elokuvissa, kaunokirjallisuudessa, tietokirjallisuudessa ja teatterissa. Niihin palataan toistuvasti. Ville Kivimäki puhui viime viikonloppuna sodan aiheuttamista traumoista ensimmäisessä valtakunnallisessa kriisi- ja traumakonferensissa, jonka järjestäjinä olivat Traumaterapiakeskus ja Psykologiliitto . Kivimäen mukaan sanaa trauma ei tunnettu 1940-luvulla. Suomi oli tuolloin hyvin erilainen paikka kuin nykyinen hyvinvointi-Suomi. 1940-luvu...

Elisabeth Rehn toivoi, että ihmiset välittäisivät enemmän toisistaan. Kuva Kirsti Palonen Entinen puolustusministeri ja YK:n monissa tehtävissä toiminut Elisabeth Rehn herätteli suomalaisten omaatuntoa avatessaan lauantaina valtakunnallisen kriisi- ja traumakonferenssin Helsingissä. Hänen mielestään toisista ihmisistä välittäminen on vähentynyt Suomessa. Ihmisoikeuksia tallataan esimerkiksi levittämällä   pakolaisista loukkaavia kuvia. Sosiaalisessa mediassa ja muualla mediassa leviää kuvia sodan uhreiksi joutuneista lapsista, joilta on riistetty oikeus yksityisyyteen. Lapset tuijottavat lasittunein silmin ja verisinä kameraa. ”Heiltä viedään ihmisyys, kun heidän kuviaan käytetään näin”, Rehn sanoi avajaispuheessa. Rehn otti kantaa Suomen pakolaispolitiikkaan. Hänen mielestään Suomessa on tilaa useammille pakolaisille kuin mitä nyt on suunniteltu. Jatkosodan jälkeen Suomi selviytyi hyvin 400 000 karjalaisen asuttamisesta. ”Samalla lailla paljon vauraammal...

Elämään kuuluu vastoinkäymisiä, surua ja luopumista. Joillekin taakka on raskaampi kuin toisille. Lapsuudesta on voinut saada huonot eväät elämälle. Kun vastaan tulee sietämättömiä kokemuksia, niiden painon alla voi murtua. Ihminen traumatisoituu. Syitä traumatisoitumiseen on monia ja myös oireiden kirjo on laaja: raivosta vetäytymiseen ja kyvyttömyyteen toimia arjessa. Selvitäkseen ihminen tarvitsee hoitoa. Trauman hoitoon on kehitetty monia menetelmiä, muun muassa psykoterapiaa ja ryhmämuotoista terapiaa. Finlandia-talolla Helsingissä järjestetään 11.-12. marraskuuta ensimmäinen valtakunnallinen kriisi- ja traumankonferenssi, jossa alan työntekijät, opiskelijat ja muut kiinnostuneet kohtaavat toisiaan. Ohjelmassa on 58 luentoa, joissa kerrotaan trauman eri puolista ja niiden hoidosta. Luentojen aiheita ovat muun muassa traumatisoitumisen vaikutus vanhemmuuteen, raiskauksen kokeneen kriisihoito, mielen murtuminen sotavammana, trauman periytyminen perheessä...

Kirstin ja Reijon hääkuva vuodelta 1947. ”Kesä käsissä ja juhannus edessä, mutta voiko kuvitellakaan, että niin on. Saankohan kirjettä Sinulta. Näenkö sinua enää koskaan, jos sota katkaisee kirjeyhteytemme. Näemmekö toisiamme enää koskaan, vai häviämmekö maailman tuuliin”, Kirsti kirjoittaa Reinolle kesällä 1944. Kirsti on vielä koululainen, Reino tuskin parikymmentä täyttänyt alokas, joka on kutsuttu sotaväkeen 1943. Alokasaikana Reinon tie vie Äänislinnaan. Kirsti opiskelee Käkisalmella. Nuoret pitävät yhteyttä kirjeitse sotavuosina. Kirjeenvaihto jatkuu vuoteen 1947. Näistä kirjeistä syntyy rakkaustarina ja kuoronäytelmä Evakkomorsian , jonka esittää helsinkiläinen Karelia-kuoro. Raija Hynynen laulaa Karelia-kuorossa, joka esittää hänen vanhempiensa rakkaustarinan. Kuva: Sirpa Pääkkönen Yksi laulajista on Raija Hynynen . Kirjeet kertovat hänen vanhempiensa Kirsti Kähkösen ja Reino Lankisen tarinan. Kirjeitä säästyi lähes 300. Näytelmässä Kirsti ja Reino ...

Jari Silomäen valokuvia Kiasmassa- Kuva: Sirpa Pääkkönen Helsingissä on hiljattain nähty maanviljelijöiden traktorimarssia, opiskelijoiden mielenilmauksia ja laaja vastalausemarssi maan johdon leikkauslinjalle. Mitta on täynnä, sanovat mielenosoittajat. Mielenosoitus on vanha ja toisinaan tehokas keino saada äänensä kuuluville, kun on eri mieltä. Myös taiteilijat ottavat usein kantaa. Kiasmassa on  esillä näyttely Eri mieltä – nykytaiteen toisinajattelijoita . Parikymmentä taiteilijaa ja taiteilijaryhmää tulkitsee taiteen avulla yhteiskunnallisia kipukohtia. Teoksissa otetaan kantaa Ukrainan sotaan, pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen. Taiteilijoiden katseen alla on myös historia. Mitä siitä on opittu, onko mitään? Yksi vaikuttavimmista teoksista näyttelyssä on valokuvaaja Jari Silomäen kuvasarja Me olemme vallankumous – Joseph Beuysin mukaan . Parinkymmenen valokuvan sarjassa valokuvaaja käy paikoilla, joissa on vuodatettu verta ja kuoltu. Idea valokuviin on...