Valokuvaaja käy joukkotuhojen tapahtumapaikoilla - Jari Silomäen kuvat hätkähdyttävät Kiasmassa

Jari Silomäen valokuvia Kiasmassa- Kuva: Sirpa Pääkkönen

Helsingissä on hiljattain nähty maanviljelijöiden traktorimarssia, opiskelijoiden mielenilmauksia ja laaja vastalausemarssi maan johdon leikkauslinjalle. Mitta on täynnä, sanovat mielenosoittajat.

Mielenosoitus on vanha ja toisinaan tehokas keino saada äänensä kuuluville, kun on eri mieltä. Myös taiteilijat ottavat usein kantaa. Kiasmassa on  esillä näyttely Eri mieltä – nykytaiteen toisinajattelijoita. Parikymmentä taiteilijaa ja taiteilijaryhmää tulkitsee taiteen avulla yhteiskunnallisia kipukohtia.


Teoksissa otetaan kantaa Ukrainan sotaan, pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen. Taiteilijoiden katseen alla on myös historia. Mitä siitä on opittu, onko mitään?

Yksi vaikuttavimmista teoksista näyttelyssä on valokuvaaja Jari Silomäen kuvasarja Me olemme vallankumous – Joseph Beuysin mukaan. Parinkymmenen valokuvan sarjassa valokuvaaja käy paikoilla, joissa on vuodatettu verta ja kuoltu.


Idea valokuviin on tullut saksalaisen taiteilijan Joseph Beuysin valokuvasta, jossa taiteilija marssii kohti katsojaa. Beuys uskoi, että taiteella voi vaikuttaa.

Silomäki on lainannut idean ja soveltanut sitä kuvasarjaansa. Kuvissa mies kävelee katsojaa kohti 1900-luvun poliittisten murhien ja joukkotuhojen tapahtumapaikoilla. Hän ottaa paikoilla niin monta askelta kuin tapahtuma on vaatinut uhreja.

Kuvissa ei ole pitkiä selityksiä, vain paikkojen nimet ja askelten lukumäärä. Katsoja saa kaivaa muististaan tai googlesta, mitä paikoilla on tapahtunut. Joidenkin paikkojen uhrimäärä on niin valtava, ettei niistä ole tilastoja.


Auschwitz-Birkenaun ja Treblinkan keskitysleireillä kuvaaja kävelee itsensä uuvuksiin. Normandiassa on otettava 237 000 askelta. Budapestin radiotalon lähettyvillä askelien määrä 3669.

Uudempia surullisten askeleiden kohteita ovat Taivaallisen rauhan aukio Pekingissä, kerrostalojen kulmaus Moskovassa, Harlem New Yorkissa, Sarajevo ja Kosovo.


Toinen vaikuttava teos Kiasman Eri mieltä –näyttelyssä on espanjalaisen Christina Lucasin videoinstallaatio Loppuunviety vapaus. Taiteilija on herättänyt henkiin ranskalaistaiteilija Eugène Delacroix’n maalauksen Vapaus johdattaa kansaa vuodelta 1830. Maalaus sai innoituksensa vallankumouksesta, joka johti Ranskan kuninkaan vaihtumiseen 1830.

Paljasrintainen Marianne symboloi Ranskaa ja kansanvaltaa. Christina Lucasin videoinstallaatiossa Mariannelle ei käy hyvin.  Teos esittää tulkinnan siitä, miten vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus ovat monin paikoin saavuttamattomia.

Eri mieltä –näyttely Kiasmassa 20. maaliskuuta saakka.