Taidetta, tarinoita, journalismia

Brodsky-museo Norisnkajassa Arkangelin alueeella Venäjällä. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Sanasta karkotus tulee mieleen jotain ahdistavaa, epämiellyttävää ja väärää. Ihminen kiskaistaan juuriltaan ja heitetään toisten armoille pakkotyöhön jonnekin, jossa on kylmää, julmaa ja likaista. Tämän ovat kokeneet monet venäläiset, jotka ovat olleet eri mieltä vallanpitäjien kanssa, niin myös nobel-kirjailija Joseph Brodsky (1940-1996), joka karkotettiin Pietarista vähän yli 20-vuotiaana Arkangelin alueelle   Norisnkajaan työpalveluun kolhoosiin. Karkotuksen syy oli irtolaisuus. Brodsky oli kokeillut monenlaisia hanttihommia, mutta ei viihtynyt niissä pitkään. Koulun hän jätti kesken 15-vuotiaana. Runoilijaksi hän ei saanut tituleerata itseään, koska häneltä puuttui siihen muodollinen koulutus. Brodskyn kirjoituspöytä. Brodsky tuomittiin irtolaisuudesta ja karkotettiin vuonna 1964 viideksi vuodeksi Arkangelin alueelle. Tuomio lyheni puoleksitoista vuodeksi, kun muun ...

Taina Latvala. Kuva: Otava Joulupaperista kääriytyy Taina Latvalan kertomuskokoelma ennen kuin kaikki muuttuu . Paketti ei ole minun, vaan tyttären, jolle olen valinnut kirjan lahjaksi. Latvalan taiten kirjoitetut novellit osuvat suoraan vähän yli kaksikymmentävuotiaan maailmaan. Niissä sykkii elämänvaihe, jossa maailma on vasta avautumassa. Lapsuudelle heitetään hyvästit, eikä arki ole vielä jämähtänyt keski-ikäisen yksitoikkoisille urille. Latvalan aikaisemmista romaaneista tuttu runollinen ja lennokas kieli vie mukanaan. Hän kuorruttaa tarinoita hauskoilla metaforilla ja vertauksilla. Kielikuvat pulppuavat arjen tarkoista havainnoista ja paradokseista, jolloin joku hyvin tavallinenkin saa asia saa hymyn lukijan huulille. ”Camilla tuijotti hänen jalkojaan kuin ne olisivat täynnä märkäpaiseita.” ”Hänen korvansa kohisivat vihasta.” ”Oli keksittävä itselleen askareita, näytettävä siltä kuin tietäisi paikkansa maailmassa”, sanoo nuori ihminen novellissa Naam...