Karkotuksessa kolhoostilalla – Norinskajassa Venäjällä avattiin viime vuonna maailman ensimmäinen nobelisti Joseph Brodskylle omistettu museo

Brodsky-museo Norisnkajassa Arkangelin alueeella Venäjällä. Kuvat: Sirpa Pääkkönen

Sanasta karkotus tulee mieleen jotain ahdistavaa, epämiellyttävää ja väärää. Ihminen kiskaistaan juuriltaan ja heitetään toisten armoille pakkotyöhön jonnekin, jossa on kylmää, julmaa ja likaista.

Tämän ovat kokeneet monet venäläiset, jotka ovat olleet eri mieltä vallanpitäjien kanssa, niin myös nobel-kirjailija Joseph Brodsky (1940-1996), joka karkotettiin Pietarista vähän yli 20-vuotiaana Arkangelin alueelle  Norisnkajaan työpalveluun kolhoosiin.

Karkotuksen syy oli irtolaisuus. Brodsky oli kokeillut monenlaisia hanttihommia, mutta ei viihtynyt niissä pitkään. Koulun hän jätti kesken 15-vuotiaana. Runoilijaksi hän ei saanut tituleerata itseään, koska häneltä puuttui siihen muodollinen koulutus.

Brodskyn kirjoituspöytä.

Brodsky tuomittiin irtolaisuudesta ja karkotettiin vuonna 1964 viideksi vuodeksi Arkangelin alueelle. Tuomio lyheni puoleksitoista vuodeksi, kun muun muassa kirjailija Anna Ahmatova vaati voimakkaasti hänen armahdustaan.

Viime vuonna Norisnkajan kylässä avattiin maailman ensimmäinen Brodsky-museo, kun runoilijan syntymästä tuli kuluneeksi 75 vuotta.

Jos Helsingistä lähtee museota katsomaan, saa istua junissa ja busseissa lähes 1500 kilometriä. Ensin matkustetaan Pietariin, sitten yöjunalla Vologdaan, josta matka jatkuu Konoshaan. Siellä  on pieni majatalo yöpymistä varten. 

Konoshasta matka jatkuu  parikymmentä kilometriä  kuoppaista tietä Norisnkajaan, jossa  pieni kylä nuokkuu pellon keskellä.

Nyt satavuotiaat ja vieläkin vanhemmat hirsitalot ovat tyhjiä lukuun ottamatta kesäasukkaiden ja museovieraiden vierailuja. 1960-luvulla alueella oli kolmisenkymmentä taloa ja palvelut: koulu, kauppa, posti ja talo, jossa aamuisin tehtiin työnjako ja väki lähetettiin pelloille töihin.

Työnjakotalo kolhoosissa.

Brodsky asui Norinskajassa kahdessa talossa. Ensimmäinen majapaikka  oli parisataa vuotta vanhassa hirsitalossa, jossa asui nelikymmenvuotias nainen ja hänen murrosikäinen poikansa. Brodsky vuokrasi heiltä huoneen.  Nyt talon omistaa vologdalainen pariskunta, joka kestitsee talossa museovieraita.

Varsinainen museo on tien toisella puolella, jossa Brodskyn asui lapsettoman pariskunnan kotona. He pitivät Brodskysta huolta kuin omasta pojastaan. Brodskyn museohuoneessa hänestä muistuttavat työpöytä, kirjoituskone, muutama tupakka-aski, kirjat  ja öljylamppu. Sähköä talossa  ei ollut.

Illalla työpäivän jälkeen Brodsky kirjoitti runoja. Hän teki aluksi maataloustöitä, mutta pääsi heikon sydämensä vuoksi kevyempään työhön kolhoosin valokuvaajaksi. Brodskyn isäkin oli valokuvaaja. Museossa voi katsella Brodskyn ottamia kuvia. 

Konoshan kylässä elää monia ihmisiä, jotka tunsivat Brodskyn ja joilla on hänestä lämpimiä muistoja. Ensimmäinen ihmetys oli se, että pieneen maalaiskylään pöllähtää farkkuihin pukeutunut kaupunkilaispoika. Jotkut huhusivat, että Norinskajaan oli lähetetty amerikkalainen vakooja.

Brodskyn huone.

Brodsky tutustui helposti ihmisiin ja sai kutsuja kyläilemään.  Paikallislehden toimitukseen hän tarjosi runojaan julkistavaksi. Myöhemmin Brodskyn   Norinskajassa kirjoittamista runoista on julkaistu noin seitsemänkymmentä. Yhden runon hän omisti kolhoosin traktorin kuljettajalle.

Kylän parturi Galina muistaa, miten Brodsky kantoi hänelle kaivosta vettä, koska parturilla ei ollut vesijohtovettä.. Brodsky lähti Galinan kanssa myös syrjäkylille parturireissuille kuorma-auton kyydissä. Galina sai istua ohjaamossa, Brodsky tyytyi pomppivaan kyytiin kuorma-auton lavalla.

Kun Brodsky sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1987, Norisnkajassa ja Konoshassa siitä ei tiedetty mitään. Tieto palkinnosta tuli vasta myöhemmin. Nyt konoshalaiset ovat sitä mieltä, että kirjailija on ansainnut palkintonsa.

Brodsky palasi Pietariin, silloiseen Leningradiin, ja jatkoi runojen kirjoittamista. Myös erimielisyydet virkavallan kanssa jatkuivat niin, että vuonna 1972 Brodsky sai lähtökäskyn maasta. Hän pakeni Wienin kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän teki elämäntyönsä runoilijana ja kirjallisuuden opettajana.

Brodsky-museo Norinskajassa.

Pietarissa on vuosien ajan yritetty perustaa museota Muruzin taloon, jossa kirjailija asui vanhempiensa kanssa puolentoista huoneen asunnossa. Toistaiseksi se ei ole onnistunut, koska yhteisasunnon asukas, eläkeläinen Nina Vasilievna  ei ole luopunut omasta huoneestaan museon hyväksi. Brodskyn kotiin pääsee kuitenkin opastetuilla kierroksilla.

Anna Ahmatovan kotimuseon yhteydessä Pietarissa on pieni Brodsky-huone, jossa on esillä runoilijan työhuoneen tavaroita Yhdysvalloista. Museolle ne lahjoitti runoilijan leski.

Karkotus Norisnkajaan ei ollut Brodskylle vain synkkä kokemus. Vapauduttuaan karkotuksesta hän kuvasi aikaa yhdeksi elämänsä parhaimmista ajanjaksoista.

Käytävä museotalossa.