Taidetta, tarinoita, journalismia

TE-toimiston luukulla. Kuva: Saara Mansikkamäki / Kansallisteatteri Yhdeksän vieraan kielen kielitaito, pitkä ja monipuolinen ura ja osaamista vaikka muille jakaa. Sitten potkaistuna pellolle yt-neuvotteluissa ja nöyränä TE-toimiston luukulla anomassa siellä tarjottavaa porkkanaa toivon ja epätoivon rajoilla. Voisiko vielä saada töitä? Esiintyjä on nukke Iida Vanttajan ja Antti Kasken huikean hienossa aikuisten nukketeatteriesityksssä Kohtauspaikkoja kadonneille , joka on saanut muutaman lisäesityksen Kansallisteatterin Omapohjaan syksyn aluksi. Tekijät antavat äänen niille, joita yhteiskunnassa on paljon, mutta joiden ääni ei helpolla kauas kanna. He ovat syrjäytyneitä, aktiivisesta elämästä pois viskattuja ihmisiä, joiden vertauskuva on Seilin saari. Sinne vietiin satoja vuosia epätoivottuja henkilöitä: sairaita, spitaalisia, kuuroja, sokeita, mielisairaita ja moraalisesti arveluttavia naisia eristykseen muusta elämästä. Saarelle mentiin laudat mukana ruumisarkkua varten, s...

Kuva sarjasta Banks. @Lea Kömi Valokuvataiteilija Lea Kömin Dramaattiset varjot –näyttelyn valokuvissa liikkuu kohtalokkaita naisia, jotka vamppaavat miehiä. Miehet ovat kyynisiä rikollisia tai vieteltävissä olevia rikosetsiviä, joita nainen naruttaa. Keskeinen sankari on femme fatale eli kohtalokas nainen. Lavastetuissa mustavalkoisissa kuvissa on tarinoita, joista katsoja näkee väläyksen, mutta ei sitä, mistä tarina on alkanut ja mihin se päättyy. Ne tihkuvat intohimoa, petosta ja draamaa. Naisten ja miesten roolimallit eivät kumpua todellisuudesta, vaan liioittelusta ja taiteeksi muutetuista stereotypioista. Yhdessä kuvassa miehen käden varjo uhkaa vaaleatukkaista, säikähtänyttä naista. Toisessa nainen ottaa aseekseen korkokengän ja hyökkää kohti tuntematonta vastustajaa. Kolmannessa nainen jää auton alle ja neljännessä nainen lojuu tiellä dramaattisten valojen pyyhkiessä mahdollista rikospaikkaa.  Elokuvamaiset kuvat ovat saaneet vaikutteita 1940- j...