Kadonneiden ääni kantaa huikean hienossa aikuisten nukketeatteriesityksessä - Kohtauspaikkoja kadonneille palasi hetkeksi Kansallisteatteriin

TE-toimiston luukulla. Kuva: Saara Mansikkamäki / Kansallisteatteri

Yhdeksän vieraan kielen kielitaito, pitkä ja monipuolinen ura ja osaamista vaikka muille jakaa. Sitten potkaistuna pellolle yt-neuvotteluissa ja nöyränä TE-toimiston luukulla anomassa siellä tarjottavaa porkkanaa toivon ja epätoivon rajoilla. Voisiko vielä saada töitä?

Esiintyjä on nukke Iida Vanttajan ja Antti Kasken huikean hienossa aikuisten nukketeatteriesityksssä Kohtauspaikkoja kadonneille, joka on saanut muutaman lisäesityksen Kansallisteatterin Omapohjaan syksyn aluksi.

Tekijät antavat äänen niille, joita yhteiskunnassa on paljon, mutta joiden ääni ei helpolla kauas kanna. He ovat syrjäytyneitä, aktiivisesta elämästä pois viskattuja ihmisiä, joiden vertauskuva on Seilin saari. Sinne vietiin satoja vuosia epätoivottuja henkilöitä: sairaita, spitaalisia, kuuroja, sokeita, mielisairaita ja moraalisesti arveluttavia naisia eristykseen muusta elämästä. Saarelle mentiin laudat mukana ruumisarkkua varten, sillä paluuta sieltä ei ollut.

Nukkenäytelmässä nykyajan syrjäytyneitä ovat neljän seinän sisälle sulkeutunut sairas mies, vanha rouva muistojensa uumenissa, paniikkikohtauksesta kärsivä nuori nainen ja työstä syrjäytetty osaava mies.

Tarinat koskettavat, ja toteutus näyttämöllä antaa niille surumieliset siivet. Äänimaisema ja näyttämökuvat ovat upeita. Mustalla näyttämöllä lipuu valkeita veneitä kohti tuntematonta Seilin saarta. Ostosparatiisin helvettiin itsensä menettänyt nuori nainen kokee huikaisevan muodonmuutoksen. Hänestä kuoriutuu kiiltävä kala, joka ui pimeällä näyttämöllä kuin akvaarion loiskeissa pyrstöään heiluttaen.

Iäkäs roiva on hellyttävä. Hän kirjoittaa kirjeen nuoruuden rakastetulleen, laittaa helmet kaulaansa ja kaunistautuu ennen kuin lähtee matkalle tuntemattomaan.

Nukkeja liikuttelevat Iida Vanttila, Maria-Elina Koivula ja Mila Nirhamo niin taitavasti, että nukeissa voi nähdä jopa kasvolihasten värähdyksiä.

Ohjaaja Iida Vanttaja kirjoittaa käsiohjelmassa, että nukketeatteri on häkellyttävä laji, koska siinä kiteytyvät kaikki taiteen alueet: kuvataide, musiikki, draama, kirjallisuus. Se on unelmien temmellystkenttä taiteilijalle, joka ei halua tulla kahlituksi yhden taidemuodon sisään.
Kohtauspaikkoja kadonneille tuo tämän taidemuodon katsojalle sydämeen osuvalla tavalla.

Esitykset 30. elokuuta saakka.