Sota-ajan kirjeistä syntyi rakkaustarina ja kuoronäytelmä Evakkomorsian

Kirstin ja Reijon hääkuva vuodelta 1947.

”Kesä käsissä ja juhannus edessä, mutta voiko kuvitellakaan, että niin on. Saankohan kirjettä Sinulta. Näenkö sinua enää koskaan, jos sota katkaisee kirjeyhteytemme. Näemmekö toisiamme enää koskaan, vai häviämmekö maailman tuuliin”, Kirsti kirjoittaa Reinolle kesällä 1944.

Kirsti on vielä koululainen, Reino tuskin parikymmentä täyttänyt alokas, joka on kutsuttu sotaväkeen 1943. Alokasaikana Reinon tie vie Äänislinnaan. Kirsti opiskelee Käkisalmella.

Nuoret pitävät yhteyttä kirjeitse sotavuosina. Kirjeenvaihto jatkuu vuoteen 1947. Näistä kirjeistä syntyy rakkaustarina ja kuoronäytelmä Evakkomorsian, jonka esittää helsinkiläinen Karelia-kuoro.

Raija Hynynen laulaa Karelia-kuorossa, joka esittää hänen vanhempiensa rakkaustarinan. Kuva: Sirpa Pääkkönen

Yksi laulajista on Raija Hynynen. Kirjeet kertovat hänen vanhempiensa Kirsti Kähkösen ja Reino Lankisen tarinan. Kirjeitä säästyi lähes 300. Näytelmässä Kirsti ja Reino saavat äänen kirjeiden kautta. Kuoro laulaa sota-ajan lauluja ja karjalaislauluja, joita on mukana kolmisenkymmentä, muun muassa Karjalan kunnailla, Äänisen aallot, Kulkurin valssi ja Kun ilta ehtii.

Raija Hynysen 89-vuotias äiti Kirsti alkoi muutama vuosi sitten puhua tyttärelleen, että kirjeistä kannattaisi tehdä jotain, kun ne ovat viattomia ja kauniita ja kertovat sota-ajasta. Niissä ei ollut mitään salattavaa. Äiti oli säilyttänyt kirjeitä pahvilaatikossa. Isä Reino oli kuollut vuonna 2002.

Raijalle äidin kirjeiden lukeminen oli järisyttävä kokemus.

”En tuntenut vanhempieni nuoruutta. Itkin päiväkausia, kun näin vanhempieni suhteen uudessa valossa. Kirjeet ovat uskomattoman kauniita.”

Kun kirjeistä päätettiin tehdä näytelmä, käsikirjoituksen kirjoittamiseen osallistuivat Raija Hynysen lisäksi hänen miehensä Asko Hynynen sekä Karelia-kuoron johtaja Arto Joutsimäki ja hänen vaimonsa Marjatta Joutsimäki. Ohjaukseen saatiin apua näyttelijä Ria Katajalta. ja tanssija-koreografi Panu Varstalalta. Ria Kataja  luki nauhalle Kirstin kirjeet.

Kirjeistä piirtyy tarina, joka kertoo sodasta, evakkomatkasta ja asettumisesta pula-ajan Suomeen. Kirsti lähti evakkomatkalle syksyllä 1944, kun lähtökäsky tuli. Reino jatkoi sotaväkeä Suomenlahden rannikolla.

”Naiset matkustivat härkävaunuissa evakkoon Länsi-Suomeen. Seurueessa oli äitini kaksi sisarusta, hänen äitinsä ja mummo, jotka saivat evakkopaikan Teuvalta. Siellä oli hyvä vastaanotto. Äitini isä jäi veljensä kanssa korjaamaan viljaa Karjalaan, koska vilja piti saada mukaan.”

Sodan jälkeen nuorten tapaaminen oli vaikeaa. Reino sai töitä osuusliike Onnista Lappeenrannasta. Lauantaitkin olivat työpäiviä. Kirsti kävi emäntäkoulua Kauhajoella, josta hän sai vapaata vain joka toinen sunnuntai. Pula-ajan kirjeissä näkyi puute tavaroista. Kun yhteisestä tulevaisuudesta oli päätetty, Kirsti alkoi kerätä kapioita ja Reino onnistui hankkimaan tavaroita osuusliikkeestä.

”Ostokupongeilla hankittiin monenlaisia tavaroita, sikäli kuin pisteitä riitti. Reino pystyi järjestämään loimia, silkkilankaa ja lakanakangasta.”

Suhteeseen syntyi pieni särö, koska välimatkat olivat pitkät.

”Karjalaistytöillä oli Pohjanmaalla vientiä. Sodan jälkeen sai tanssia ja tanssit olivat suosittuja. Kirjeissä näkyy mustasukkaisuutta ja nuoret pohtivat paljon uskollisuutta. He sopivat suhteen jatkamisesta. Häät järjestettiin kesällä 1947 Kauhavalla.”

Nuoripari muutti Lappeenrantaan. Siellä syntyi Raija ja myöhemmin kaksi muuta sisarusta.

Evakkomorsian esitetään Kangasala-salissa 28.5. klo 18, Seinäjoki-salissa 18.6.  klo 18 ja Malmitalossa Helsingissä 27.8. klo 18.

 

Karelia-kuoro harjoittelee Karjalatalossa Helsingissä. Kuva: Sirpa Pääkkönen