Taivaanpallo on kultapala suomalaisessa nykykirjallisuudessa - romaani vie lukijan 1600-luvulle älykkään ja tarkkasilmäisen Agnuksen kertomana

Sirpa Pääkkönen, teksti

Laivan masto heiluu kammottavassa myrskytuulessa, Angnus keikkuu maston korissa ja voi pahoin. Ruokakin on loppu ja Agnus joutuu järsimään kurpitsan siemeniä, joilla hän on merkinnyt tähtiä ja lintujen liikkeitä. Omatunto solvaa nuorta poikaa. Siemenet palvelivat tutkimusta ja nyt hän joutuu pettämään ihailemansa hyväntekijän, tähtitieteilijä Halleyn.

Tässä vaiheessa ollaan jo puolivälissä Olli Jalosen upeaa Taivaanpalloa, Finlandia-voittajaa ja suomalaisen kirjallisuuden kultapalaa.
Nuoren Agnuksen mukana Jalonen vie lukijan syrjäiselle Saint Helenan saarelle, hurjalle merimatkalle Atlantin tyrskyissä, Englannin hienostopiireihin ja lumihuippuisille vuorille tähtiä tutkimaan.

Kirja on kauttaaltaan mukaansa tempaavaa luettavaa, mutta sen huippuja ovat nuo matkat, Agnus salamatkustajna kauppakomppanian huonokuntoisessa laivassa ja Agnus tähtitieteilijän apuna vuorilla merkitsemässä tähtiä.

Jalonen antaa lukijalla silmät, joilla katsoa 1600-luvulle. Kirjan lukeminen  tuo katsee alle mielikuvia vaatimattomasta elämästä syrjäisellä saarella paratiisimaisen luonnon keskellä, löyhkäävän ja huonokuntoisen laivan vaarallisella merimatkalla ja talven pakkasissa jäätyneen Thames-joen, jota pitkin hevosvaunut kiitävät tähtitaivaan alla.

Kirjan alussa Agnus on noin kuusivuotias. Hän elää äitinsä, sisarensa, pikkuveljensä ja sisarensa synnyttämän lapsen kanssa. Isä on kuollut, mutta saaren pastori tarjoaa perheelle turvaa.
Tarkkasilmäinen Agnus on saanut saarella vierailleelta Halleylta tehtävän merkitä ylös lintuja ja tähtiä. Agnus osaa laskea ja lukea, mikä ei ole tavallista saarella.
Saarella on väkeä, joka ei seuraa hyvällä sitä, että pastori tarjoaa talon leskiäidille ja asuu itse viereisessä talossa.

Agnuksen sisaren lapsi katoaa mystisesti. Saarella alkavat uskonriidat ja valtaan tulee julma kuvernööri. Pastori ja äiti lähettävät teini-ikäisen Agnuksen merimatkalle jäniksenä laivalle viemään sanaa herra Halleylle, että saarella tarvitaan apua.

Romaani on kirjoitettu alusta loppuun Agnuksen kielellä, joka on viehättävän vanhanaikaista, parempia piiriä kunnioittavaa ja kohteliasta. Agnuksella on hauskoja omia sanoja ja hänen ajattelunsa vie menneeseen maailmaan.

Agnuksella on poikkeuksellinen kyky nähdä kauas ja terävästi. Siksi hänestä on hyötyä taivaankappeleiden tutkimisessa ja myös laivamatkalla tähystäjänä. Tähtien lisäksi Agnus osaa tarkkailla ihmisten mielenliikkeitä.

Mieleen nousee Charles Dickens, kun Jalonen kuvaa, miten nuorta Agnusia nöyryytetään ja kohdellaan julmasti merimatkan aikana. Englannissakaan kaikki eivät suhtaudu kovin suopeasti meren takaa tulleeseen "kerjäläiseen".

Mutta hyväntekijä Halley ymmärtää älykkään ja tarkkasilmäisen pojan arvon ja ottaa hänet suojiinsa.
Kiinnostava yksityiskohta romaanissa on ikä. Jo vähän yli kaksikymppiset ovat aikuisia, arvostettuja herrasmiehiä, jos sattuvat olemaan hyvässä asemassa. Yli viisikymppinen on hyvin vanha.

Ja taivaalla loistaa pallo, välillä paahtava ja polttava aurinko, välillä pimeää yötä valaiseva kuu. Pallo on myös Agnuksen ikioma tutkimuskohde. Pallo, joka nousee siivilleen ja lähtee lentoon kuten myös tämä romaani..

Olli Jalonen: Taivaan pallo. Otava, 461 s.