Sata vuotta virolaista kirjallisuutta - näin sen tiivisti kirjailija Maimu Berg

Maimu Berg luennoi Töölön kirjastossa. Kuva: Sirpa Pääkkönen

Sata vuotta on valtion kuten myös kirjallisuuden historiassa pitkä aika, mutta voi sen tiivistää myös puoleen tuntiin. Näin teki virolainen kirjailija Maimu Berg Tuglas-seuran järjestämässä lukijatapaamisessa Töölön kirjastossa virolaisen kirjallisuuden viikolla.

Virolaisen kirjallisuuden kirjoittaminen ja kustantaminen pääsi Bergin mukaan hyvään vauhtiin 1900-luvun alussa.
"Vuonna 1917 kirjaa ei otettu enää yhtä vakavasti kuin ennen. Silloin perustettiin kirjailijayhdistys Siuru ja kirjallisuutta alettiin tuoda esille uudelle tavalla. Nimi Siuru tuli kansalliseepos Kalevipoegista ja se viittaa lintuun tai naiseen", Berg sanoi.
Siuru-albumi ilmestyi 1917–1919.  Siurun jäseniä olivat muun muassa runoilijat  Johannes Semper, Marie Under ja Henrik Visnapuu sekä  prosaistit  August Gailit ja Friedebert Tuglas.

"Uusi ilmiö oli se, että naisen asemasta voitiin kirjoittaa avoimesti."

Viron kirjailijaliitto perustettiin 1923 ja kirjallisuuslehti Looming alkoi ilmestyä seuraavana vuonna. Kulttuurirahasto perustettiin vuonna 1925. Se lopetettiin vuonna 1940, mutta perustettiin uudelleen 1994.

Vuonna 1935 vietettiin viron kielen juhlaa. Silloin tuli kuluneeksi viisisataa vuotta ensimmäisen vironkielisen kirjan julkaisemisesta. Virolainen kirjastonhoitaja löysi pari sivua katekismuksen tekstiä erään kirjan välistä. Nyt noita sivuja säilytetään Tallinnan yliopiston kirjastossa.

Viron ensimmäisen itsenäisen tasavallan aikana 1918-1940 ilmestyi 40 000 nimikettä, mutta Bergin mukaan kirjat olivat tuolloin kalliita.
"Jos kotiin saatiin kirjahylly kirjoineen, se oli suuri asia"

Toinen maailmansota vaikutti kirjailijoihin niin, että he joutuivat valitsemaan puolensa ilman sen suurempaa pohdintaa.

"Neuvostovallan aikana kirjailijoita ei aluksi vainottu, sillä vaino kohdistui poliitikkoihin ja älymystöön. Nuoret kirjailijat joutuivat ottamaan kantaa ja moni ylisti Stalinia ilman parempaa tietoa. Kun saksalaiset valloittivat maan, nämä
kirjailijat joutuivat pakenemaan. Heidät siirrettiin Jaroslavliin, jonne syntyi virolaisten taiteilijoiden kulttuuriyhteisö."

"Jotkut kirjailijat joutuivat rintamalle, joitakin vangittiin jan jotkut kuolivat saksalaisten keskitysleirillä."

Kun sota loppui vuonna 1944, virolaisia kirjailijoita siirtyi länteen ja perustivat kustantamoita lännessa.

"1960-luvun puolivälissä lmestyi enemmän ulkovirolaista kirjallisuutta kuin virolaista, mutta elämä jatkui ja 1960-luvun lopussa alkoi kirjallisuuden uusi nousukausi. Puhuttiin paljon pöytälaatikkokirjoittamisesta. Myöhemmin selvisi, ettei pöytälaatikoissa ollutkaan paljon kirjoja. Kirjailijat  halusivat julkaista, minkä vuoksi kehittyi itsesensuuri. Ja virallinen sensuuri pyyhki pois loput arveluttavat kohdat."

Itsenäisyyden palauttaminen 1990-luvun alussa avasi kirjoille uudenlaiset markkinat. Kirjoja alkoi tulvia.

"Looming-lehti pyytää vuosittain yleiskatsausta kirjallisuudesta. Minun piti tehdä se yhtenä vuonna. Luin viikon kirjoja ja ajattelin, etten enää ymmärrä, mitä kirjallisuus on. Jatkoin lukemista toisella viikolla ja jouduin vain sanomaan, että kirjallisuus on nyt tällaista."

Itsenäisyys on Bergin mukaan virolaisille valtavan suuri ja hieno asia, mutta juhlavuoteen liittyy myös ristiriitaisuuksia.
"Kaikki asiat eivät ole Virossa niin hyvin kuin ne voisivat olla."

Sirpa Pääkkönen

Seuraa blogia Taidetta, tarinoita, journalismia. Blogit löydät Facebookista sivulta Taidetta, tarinoita, journalismia tai Googlesta, taidetarkkailija.blogspot.fi