Uhmakas ja upea Krista Kosonen vakuuttaa Kätilössä

Krista Kosonen tekee hienon nimiroolin Kätilössä. Kuva Solar Films. 

Sota on toistuva aihe kirjallisuudessa ja elokuvissa. Katja Kettu kuvaa vaikuttavassa romaanissaan Kätilö Lapin sotaa ja jatkosodan loppuvaiheita Petsamossa. Antti J. Jokinen sovitti romaanin elokuvaksi.

Sota on elokuvassa raakaa, välillä realistisen tuntuista ja ahdistavaa, välillä taiteellisesti nähtyä hidastettujen kuvien marssia.  Pommit räjähtelevät ja sirpaleet lentävät ilmaan.

Jokisen ohjaama Kätilö on mielestäni parempi kuin hänen edellinen lähihistorian kauhuja kuvaava elokuvansa Puhdistus, joka perustui Sofi Oksasen romaaniin ja vei Viron historiaan Neuvostovallan puristuksessa.

Puhdistuksessa väkivalta pursui yli äyräittein ja siinä kahmaistiin liikaa asioita yhteen elokuvaan.

Kätilössä on taustalla Katja Ketun oman suvun kokemuksia, mikä antaa tarinalle riipaisevuutta. Romaani ja elokuva kaivavat esiin historian hämärästä Lapin sodan aikaiset vankileirit ja saksalaissotilaiden suhteet suomalaisiin naisiin.

Suomen tämän hetken ehkä kysytyin naisnäyttelijä Krista Kosonen tekee valtavan hienon roolin kätilönä, joka lähtee Titovkan vankileirille saksalaisrakkautensa perässä.  Kososen vikasilmäksi haukuttu kätilö on rohkea ja peräänantamaton ihminen. Kosonen tuo upeasti esiin voimakastahtoisen naisen persoonallisuuden. Hän ei pelkää sylkäistä suomalaisupseeria silmille eikä vapise, vaikka ase osoittaisi kohti.

Oikeudentuntoinen kätilö on valmis kaivamaan vedestä hukutetun sylilapsen ja hautaamaan tämän maahan. Lahtaajaksi hänestä ei ole, vaikka vastaan tulee tilanteita, jolloin oma henki on vaarassa. Hän ottaa myös riskejä auttamalla vankeja.

Kososen esittämä Helena kestää navetaksi nimitetyn paikan, jossa natsit tekevät vangeilla julmia ihmiskokeita ja teloittavat heitä.

Helena rakastuu Lauri Tilkasen esittämään valokuvaajaan ja SS-upseeriin, jonka mieli on murtunut Babi Jarin keskitysleirillä Ukrainassa vuonna 1941. Elokuvassa upseerin muistot nousevat esiin mustavalkoisina valokuvina. Ketun romaanissa Johannes-nimisen saksalaisvalokuvaajan psyyke on vielä hauraampi ja sairaampi kuin elokuvassa.  

Ketun romaanin yksi vahvuus on värikäs kieli ja Lapissa puhuttava murre, jossa on erikoisia sanoja. Pronominit muistuttavat toisinaan viron kieltä. Elokuvassa ilmeikäs  kieli jää välillä muun äänitaustan jalkoihin, jolloin joutuu kurkkaamaan ruotsinkielisestä tekstityksestä, mistä on kyse.

Kososen ja Tilkasen lisäksi sivuroolit ovat erinomaisesti näyteltyjä. Pirkka-Pekka Petelius on mainio Helenan sukulaismiehen roolissa. Hän sukkuloi rintamien välissä ja onnistuu jotenkin aina luovimaan vaikeissa tilanteissa. Tommi Korpela vankileirin upseerina on miehekäs ja karski käskyjen antaja.