Taidetta, tarinoita, journalismia

Sirpa Pääkkönenj, teksti ja kuvat Kiasmalla lienee hitti Grayson Perryn näyttelyssä. Ainakin sunnuntaina väkeä oli niin, ettei sekaan meinannut mahtua. Perryn työt ovat jännittävällä tavalla hauskoja ja traagisia, houkuttelevia ja luotaantyöntäviä, taitavia ja kömpelöitä. Ennen kaikkia niissä on loputon määrä tarinoita. Niissä vilahtavat brittiläinen lähiöelämä, politiikka, maailman historia, transsukupuolisuus, perhedraamat, uskonto, mainoskuvat ja jopa sadomasokistinen seksi.  Kuvissa seikkailee taiteilijan transvestiittinen alter ego, Claire. Ihminen voi olla yhtä aikaa mies ja nainen. Taiteilija kuvaa ihmistä myös avaamalla näkymän ihon alle. Siellä pursuaa suolia. Myös lapsuuden nallekarhu, Alan Measles esiintyy monissa teoksissa. Se pääsee muun muassa ajelemaan lasten lelua muistuttavalla moottoripyörällä. Kriittistä kuvastoa on mukana kuuden ison seinävaatteen sarjassa, jossa taiteilija kuvaa Britannian luokkaeroja. Tulkintaa voivat auttaa monien teosten tek...

Kolpakot olivat joka kodin ylpeys. Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat Viro täytti helmikuussa sata vuotta ja juhlat sen kun jatkuvat. Viron lisäksi naapuria juhlii pitkin vuotta myös Suomi. Viroon on saanut tutustua muun muassa monissa näyttelyissä. Yksi kiinnostava näyttely on Tampereen Vapriikissa. Vapauden tarinat -näyttely kertoo kahdeksan tarinaa Virosta, joiden kautta hahmottuu kuva Viron historiasta ja nykyajasta. Yksityiskohta historiallisesta valokuvasta. Tarinat kertovat muun muassa virolaisista perinteistä, olutkulttuurista, viron kielestä, musiikista ja maasta tietotekniikan edelläkävijänä. Olutkolpakoissa koristekuviot ja merkit ovat oma kielensä. Kolpakot ovatkin yksi virolaisen kansanperinteen tunnetuimmista esinelajeista. Kolpakoihin kirjailtiin suojelevia merkkejä ja onnenmerkkejä, jotka viittaavat muinaisiin uskontoihin. Näyttelyn kolpakot ovat Viron Kansallismuseon kokoelmista, jossa niitä on liki kolmetuhatta. Kolpakot olivat aikoinaan jokai...

The Red Room. Sirpa Pääkkönen For me one reason to return to Hermitage in Saint Petersburg again and again is Henri Matisse . When I was very young, I watched his paintings in art books and admired his bright and joyful colours and strong shapes. Emotions spread. Matisse gave me happiness and joy. When I very many years later stand in front of Matisse’s paintings in the Hermitage I can feel the same emotions which I felt as a young girl. That’s why art is so powerful. Portrait of Lydia Deletorskaya. St. Petersburg's Hermitage has one of the world's finest collections of   French artist Matisse's (1869-1954) art. A couple of years ago, the collection was moved from the main building to the General Staff Building   at the Palace Square, where the magnificent spaces for the museum's impressionist art, the 1850s, and the changing exhibitions, were renovated. Matisse's stunning paintings are enough for more than one room. The Hermitage’s ...