Taidetta, tarinoita, journalismia

Tuuli Salminen Sanottakoon se heti: Tuuli Salmisen Surulintu on tavattoman hieno esikoisteos. Harvoin olen lukenut yhtä punnittua ja kauniisti kirjoitettua esikoisteosta. Kuten nimestäkin voi ymmärtää suru läpäisee teoksen, mutta se ei ole liian synkkä eikä kuormita lukijaa ahdistuksella. Vastoinkäymisten , luopumisen ja kätkettyjen salaisuuksien vastapainona on kuulas, kirkas ja runollinen kerronta. Salmisen kieli on kuin leijuvaa runoa, joka imee lukijan mukaansa ja antaa sanojen pyörteen viedä. Surusta lähdetään liikkeelle ja suruun teos päättyy. Kirjailija Jakob Kara tekee kuolemaa. Pienisoluinen keuhkosyöpä antaa hänelle peruuttamattoman tuomion ja viimeiset päivät ovat käsillä. Jakob toivoo, että hänen elämänsä naiset, vaimo Ellen, sisar Rhea ja sisarentytär tekisivät sovinnon, vaikka kovin helppoa se ei ole. Salminen antaa vuorotellen päähenkilöille puheenvuoron ja vähitellen aukeaa verho, joka on luotu peittämään asioita, joiden ei ole tarkoitus tulla julki. Ihmis...

Metsälintu Pahkinen eläytyy Avilan Teresan ajatusmaailmaan. Kuva Johanna Hurme Ilta pimenee Tuusulan vanhan puukirkon ikkunoiden takana. Muutama spottivalo valaisee hämärää kirkkoa ja luo taianomaista tunnelmaa. Alttarin eteen astuu mustiin pukeutunut vaaleatukkainen nainen. Hän on nunna Ávilan Teresa, jonka tarinan  tanssija Metsälintu Pahkinen kertoo tanssiteatteriteoksessa Sisäinen linna . Tanssi ja monologi vievät 1500-luvun Espanjaan, joka vaurastui ja jossa kulttuuri kukoisti. Varjon maahan loi inkvisitio. Harhaoppisia käännytettiin viralliseen uskoon ja kirjoja poltettiin roviolla. Ávilan Teresan (1515-1582)  suku oli käännytetty julkisesti Espanjan inkvisition aikana juutalaisuudesta. Tuusulan kirkko. Kuva Johanna Hurme Metsälintu Pahkinen tanssii julki Teresan tunteet noin tunnin esityksessä: rakkauden kirjoihin, tuskan kun niitä poltetaan, uskonnollisen heräämisen, joka johtaa omaan kirjoittamiseen ja luostareiden perustamiseen. Teresa halusi,...

Nukke 1920-luvulta. Pettuleivästä äitiyspakkaukseen. Siinä on suomalaisten esineiden kaari sadan vuoden perspektiivillä. Designmuseossa avattu  100 esinettä Suomesta -näyttely kertoo suomalaisille tärkeistä esineistä. Näyttelyyn on valittu yksi esine jokaiselta Suomen itsenäisyyden sadalta vuodelta.  Näyttelyn kuraattorit ovat kirjailija ja taidehistorioitsija  Anna Kortelainen sekä muotoilija Pekka Toivanen . Esineet on kuvattu myös nettiversioon , josta pääsee katsomaan, mitkä esineet tunnistaa ja miltä ajalta ne ovat peräisin.  ( 100objects.fi ) Kahvia. Osaan kuvista on liitetty suomen- tai englanninkielinen video, joissa kerrotaan hauskasti esineistä. Metsäperinteen taitaja Reino Halin selvittää kädestä pitäen, miten ruisleipätaikinaa jatkettiin pettujauhoilla ja miten leipä saatiin kohoamaan uunissa, kun Suomi kärsi nälänhädästä syksyllä 1917. Tom of Finland -essu. Pikkutyttöjen unelma lienee ollut Saksassa valmistettu tyttön...

Kansanpukuja Uralin kaiku -osastolla. Neuvostoaikana  1970- ja 80-luvulla virolaisen opettajan palkka oli sata ruplaa kuussa. Kirjat olivat halpoja. Runokirja irtosi 28 kopeekalla. Ruplalla sai kolme olutta, mutta ruotsalaiset  farkut mustassa pörssissä maksoivat 180 ruplaa. Silti  ne olivat haluttua tavaraa, koska ne piristivät harmaata arkea, kertoo opas  Lea Jürgenstein  Viron kansallismuseossa Tartossa. Viime syksynä avattu museo kuvaa 11 000 vuotta Viron historiassa. Se lähtee nykyajasta ja etenee kivikauteen. Esineitä ja tarinoita Baltin suurimmassa museossa on niin paljon, että opastettu retki on ensikertalaiselle hyödyllinen. Pysyviä näyttelyitä on yksitoista. Lisäksi on tiloja vaihtuville näyttelyille. Ruotsalaiset farkut. Viron  aikamatkalla, museon toisessa päänäyttelyssä  Kohtaamisia  tutustutaan  vapauden aikaan, elämään rautaesiripun takana, kirjojen aikaan, teollistumiseen, kristinuskon saapumiseen, rautakauteen ja kivi...

Ari Luoma laulaa useissa kuoroissa. Sekakuoro Lauttasaaren Laulajat esittää Sergei Tanejevin (1856-1915) säveltämän kantaatin  Johannes Damaskolainen Lauttasaaren kirkossa 6. toukokuuta klo 16. Ohjelmassa on myös suomalaisten säveltäjien kuorosävellyksiä. Yksi kuoron laulajista on basso Ari Luoma , joka on usein esiintynyt myös kuoron solistina. Ari Luoma liittyi Lauttasaaren Laulajiin vajaa neljä vuotta sitten. ”Kuulin kuoron esityksen Karl Jenkisin Requiemista  Kauniaisten kirkossa. Pidin paljon esityksestä. Halusin kuoroon, joka esittää laajoja ja isoja teoksia ja siksi anoin pääsyä kuoroon. Lisäksi olin laulanut eräässä kuoronjohtaja Victoria Meersonin vetämässä kuoroproduktiossa Uspenskin katedraalissa, joten tunsin johtajan", Ari kertoo. Hän pääsi itsekin laulamaan Jenkinsin Requiemia , sillä kuoro esitti sen uudelleen viime keväänä. Nyt harjoitellaan tiiviisti Tanejevin Johannes Damaskolaista . Ari on laulanut tämän kantaatin kerran, kun Uspen...

Taivashuone. Haloo , missä se taivas, kysyy keramiikkataiteilija Anu Pentik yhden teoksensa nimessä Taidehallin näyttelyssä. Riemukas näyttely vie katsojan kolmeen eri tilaan, jotka ovat Korkea taivas , Kivinen maa ja Värikäs paratiisi . Installaatiot on ryhmitelty Taidehallin eri saleihin. Kiviä.   Ja toki , teokset käyvät vuoropuhelua keskenää, sillä Taivas on täällä tänään ja Siivet kantavat vastaavat Pentikin keraamiset teokset toisilleen. Kivihuoneessa juurrutaan suomalaiseen maisemaan. "Kivet merkitsevät minulle muodon ja värien täydellisyyttä. Ne ovat viestejä menneiltä sukupolvilta", Pentik avaa suhdettaan kiviin. Taivaan ja tummanpuhuvan kivihuoneen jälkeen astutaan paratiisiin. Siellä kukat kukkivat ja vesilinnut kuikertelevat. Keramiikkakukkia on niin tiheästi, että niiden välissä luikertelevalle polulle tulee ruuhkaa, kun Taidehalli täyttyy katselijoista sunnuntaina iltapäivällä. Taiteilijakin on paikalla ja ehtii vaihtaa muutaman sanan näytte...

Tuulikki Pietilä: Notre-dame-de-Guadapule, Mexico-city, 1975. Kuvat: Ateneum  Halveksuntaa (Psipsina 3) (1977) Tuulikki Pietilän kissakuva osoittaa estottomasti halveksuntaa, Siksi grafiikan lehti on saanut nimekseenkin Halveksuntaa . Kissa on oman tiensä kulkija, joka ei alistu maanitteluun ja pyyntöihin, vaan kulkee häntä pystyssä ja silmät sirrillä minne huvittaa. Ateneumin taidenäyttelyssä yksi nurkkaus on omistettu persoonallisille kissakuville. Muuten näyttely esittelee monipuolisen taidegraafikon, jonka aihepiiri liikkuu esittävistä matkakuvista vahvoihin värikylläisiin abstrakteihin vedoksiin. Mukana on myös uskonnollisia aiheita, maisemia, muotokuvia ja sirkuselämän kubistista kuvausta. Tuulikki Pietilä (1917–2009) kuuluu sotien jälkeisen ajan keskeisiin suomalaisiin taidegraafikoihin. Ateneumin kolme salia täyttävä näyttely esittelee läpileikkauksen taiteilijan tuotannosta hänen 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Testamenttilahjoituksena saatuun Ateneum...

Heimo Suntion veistos Piirtäjä. Tarkkasilmäinen voi tunnistaa Heimo Suntion veistosnäyttelystä Kuutti Lavosen . Taidemaalari on ollut Suntion mallina vesitoksessa Piirtäjä . Muitakin esikuvia veistoksissa on, kuten  Beethoven . Suntio harrastaa kirjallisuutta ja saa vaikuteita veistoksiinsa muun muassa klassisesta kirjallisuudesta. Teosten nimetkin ovat hyvin kirjallisia: Sisäinen pakko ja ulkoinen välttämättömyys, Tämä seinä hänen kuvansa ristinä, Muukalainen ja Golgata. Heimo Suntion veistosnäyttely avattiin tänään Forum Boxissa. Gallerian korkeat huoneet antavat veistoksille hyvin tilaa levittäytyä ja hengittää. Vertica Graffiti. Kuvat: Sirpa Pääkkönen Näyttely Vertical Graffitit on esillä 23. maaliskuuta saakka.