Vene kuljetti pakolaisen uuteen maahan - vietnamilainen Kim Thuy kuvaa venematkan niin, että lika ja löyhkä tulvivat lukijan mieleen saakka
Ru on kirjoitettu pieninä välähdyksinä ja lyhyinä kappaleina. Silti kirjaan mahtuu kokonainen elämä, sodan varjostama lapsuus, pakomatka Siamianlahden yli, malesialaisen pakolaisleirin surkeus ja uusi alku Kanadassa.
Thuy kuvaa venematkan ahtaassa ruumassa ja pakolaisleirin ankeuden niin aistivoimaisesti, että niiden lika ja löyhkä melkein tuntuvat lukijan nenässä.
Pakomatkalla aluksen vatsassa taivas ja helvetti syleilvät toisiaan. Paratiisi lupaa parempaa tulevaisuutta, helvetti heijastaa pakolaisten kaikkia mahdollisia pelkoja nälkäkuolemasta kädestä käteen kiertävään pottaan pissaamiseen saakka.
Muistoissa välkkyy myös ylellinen elämä perheen varakkaassa kodissa, josta perhe joutui lähtemään, kun kommunistihallinto otti vallan.
Romaanissa risteilevät nykyaika ja kolmenkymmenen vuoden takaiset muistot, kirjoittajan suhde äitiinsä ja oma äitiys, kun hänelle syntyy autistinen lapsi.
Tarina vie myös tilanteisiin, joissa vietnamilaislapsi joutuu kuin sokkoleikkiin uudenlaisessa yhteiskunnassa Kanadassa. Hänen on opittava uusi kulttuuri ja uudet tavat.
Kertojalla on laaja suku. Sukulaisten tarinat nousevat lyhyinä välähdyksinä ja takaumina. Enoja, tätejä ja setiä on niin paljon, että nimen sijasta kirjailija käyttää heistä syntymäjärjestykseen perustuvia numeroita.
Vaikka kirjassa on raskaita teemoja, se ei ole toivoton, katkera tai ahdistava. Se näyttää, että vaikeistakin oloista voi selvitä ja nousta siivilleen. Omat kokemukset ja tausta lähihistoriassa antavat romaanille painoa ja syvyyttä. Kieli on tarkkaa ja elävää. Kirjailija luovuttaa kokijan ja näkijän silmänsä lukijalle, jolloin lukijan eteen avautuvat kiinnostavasti pakolaisuus ja asettuminen uuteen maahan.
Sirpa Pääkkönen
Kim Thuy: Ru. Gummerus 2019. 144 s.
Kommentit
Lähetä kommentti